 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moi!
Olento Z on selvästi vielä raakile ja koko teksti tuntuu enemmän hahmotelmalta kuin itse novellilta, joten en taida tällä kertaa arvostella tätä tähdillä. Muutamia ajatuksia ajattelin kuitenkin kertoa.
Heti ensimmäiseksi tekstiä lukiessa tuli mieleen, että taidat ehkä kenties pitää matematiikasta? Olentojen nimet, Z, A sun muut plus funktiomainen kerronta sielujen matkoista herättää ainakin tällaisen vaikutelman...:D mutta ei se huono juttu välttämättä ole, toisaalta herättää kunnioitusta jos kirjoittaja on lähtenyt selittämään tieteellistyylisesti olentojensa lähtöperiä. Itse vaihtaisin olentojen nimet, koska pelkät aakkoset herättävät sellaisen kuivan laskelmallisen fiiliksen eivätkä saa aikaan sen suurempia sympatioita hahmoja kohtaan. Ja jos Z sielujen sieluna on vähän kuin Jumala niin jotenkin nimi Z tuntuu liian yksinkertaiselta, vaatimattomalta ja tylsältä.
Itse miljöö on mielenkiintoinen, jokseenkin hindulaistyyppinenkin uudelleensyntymisineen. Jos tästä lähtee kehittelemään juonta, ainakin itse aloittaisin eri tavalla. Tällä hetkellä teksti, etenkin sen aloitus, tuntuu sekavalta ja aivan liian nopeasti etenevältä, joten esim. aloitus Z:n syntymästä ja Z:n alkuvuosista ja sitä kautta muitten olentojen lisäily ja vähitellen tapahtuva maailmanavaaminen on paikallaan. Jos tarinan aloittaisi Z:n ensivuosista, lähtisin enemmän kuvailupuolella liikkeelle ja ehkä avaisin maailmaa sen mukaan, miten Z:kin oppii sitä tuntemaan.
Jos tarinaa ei haluaisi aloittaa näin, niin voisihan sitä kokeilla "nuoren sielunkin" kautta samalla tavalla - aluksi ei ehkä ymmärretä mistään mitään, mutta pikkuhiljaa opitaan tuntemaan miljöötä paremmin ja oivaltamaan oma paikkansa sielukeskuksessa. Tärkeintä olisi, jos kertomuksessa olisi yksi päähahmo, jonka näkökulmasta tarinaa käsiteltäisiin.
