 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| 1043 kohdetta - näytetään 11 - 20 | « 1 2 3 4 5 6 ... 7 105 » |
Moikka Zanza!
Tässä on paljon hyvää. Juoni ja miljöö ovat hyviä. Tässä on paljon selviä ja mainioita dekkarin ominaisuuksia! Olet hyvin suunnitellut tämän.
Otin tähän alkuun kirjoittamasi pätkän, jossa on muutama minua häiritsevä juttu. 1. Vältä se-sanan, ja sen eri muotojen, käyttöä. 2. Kun käytät jotain aikamuotoa, niin käytä sitä koko ajan, älä vaihtele imperfektin ja preesensin välillä. 3. Vältä toistoa 4. Kirjoita yksinkertaisesti.
Kirjoitat:
"Sateinen ilma oli vallannut Kuusamon sekä sen vanhahtavan keskustan, joka näytti aivan 60-luvun Neuvostoliitolta. Sen pääkatu, Kitkantie oli hiljainen ja harmaa. Kuin koko kaupunki olisi ollut hiljainen. Sitten kuuluu huudahdus, joka on veren pysäyttävä. Kaupunki ei ole enää hiljainen. Hiljaisuus on nyt rikottu heittämällä hiljaisuutta kuvaavan lasi lattialle."
Ajatukseni:
"Sateinen ilma on vallannut Kuusamon, sekä sen vanhahtavan keskustan, joka näyttää aivan 60-luvun Neuvostoliitolta. Kaupungin pääkatu, Kitkantie, on hiljainen ja harmaa, kuin koko kaupungissa ei olisi yhtään ihmistä. Silloin kuuluu huudahdus, joka on veret seisauttava. Kaupungin yllä leijunut vaitonaisuuden verho väistyy. Kaupungin rauha on särjetty, kuin lasi lattialle.".
Seuraavasta kirjoittamastasi pari asiaa. 1. Sitten-sana on hieman kankea ja ala-astemainen, mutta helposti korvattavissa. 2. Kirjoita mahdollisimman yksinkertaisesti.
"Sitten pihaan kurvaa punainen Volvo, jonka sisästä nousee mies.".
Ajatukseni:
"Samassa pihaan kurvaa punainen Volvo, josta nousee mies.".
Kirjoitat:
"Näin kun Eero ja Anna menivät lentokentälle ja koneeseen, mutta miten Eeron ruumis voi olla täällä?"
Tämä on tosi hyvä! Dekkarimainen, selittämätön ja hienosti luotu! :) Hyvä!
Otan vielä yhden esimerkin yksinkertaisesta kirjoittamisesta.
"Saga saapuu tänne toisen poliisin, Antin kyydillä, joka on myös mukana tutkimuksessa.".
Ajatukseni:
"Saga saapuu rikospaikalle toisen murhaa tutkivan poliisin, Antin, kyydissä.".
Vaihdat preesens kerronnan imperfektiin tästä dialogista alkaen.
""Antti kirjaa ylös: taskussa...".
""Saga, herää" Saga kuulee ensimmäisenä.", ja tässä vaihdat jälleen preesensiin.
Muistaa pitää sama aikamuoto läpi novellin, läpi koko kirjan.
Muista pilkut.
"Antti sanoi kun lopulta sai katseensa taas vitotiehen jota he ajoivat...".
"Antti sanoi, kun lopulta sai katseensa taas vitotiehen, jota he ajoivat...".
Mielestäni juoni, hahmot, tarina, taustat ja ympäristö ovat mainioita! Tässä on selkeä ajatus, suunta, konfliktit menneessä ja potentiaalia vaikka mihin! Isoin korjattava asia on mielestäni tekstin ajoittainen kankeus. Kirjoitat kyllä sujuvasti, ja kuitenkin paikoin aikamuotojen vaihtumiset, kankeat ilmaukset ja täytesanat haittaavat lukukokemusta.
Lue kirjoittamaasi itsellesi ääneen ja lue paljon muiden kirjoittamia dekkareita, ja kaikkea muutakin, mitä saat käsiisi. Hyvä siitä tulee!
Jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa!
Kiitos!
Moikka matildanasma!
Osaat kirjoittaa, ja tässä jutussa on todella hyvä syke päällä. Jankkaat paljon samaa, mutta se ei häiritse lainkaan, vaan sopii erinomaisesti tähän novelliin.
Älä välttele pilkkuja :) Konjunktiot kun, koska, jotta, että jne, tulee aina pilkuttaa, vaikka kirjoittaisitkin kun sanan muotoon ku, se on silti kun :)
Tyylisi kirjoittaa on hyvä, vaikka toisinaan vaihteletkin kirjakielen ja puhekielen välillä, mutta se ei juuri häiritse. Perusvirheet häiritsee. Pisteen jälkeen tulee aina iso alkukirjain, kuten myös kysymys- ja huutomerkinkin jälkeen.
"...oma itseni. tarviin sua, just nyt. miks annoit mun päästää sut menemään? haista paska.".
"...oma itseni. Tarviin sua, just nyt. Miks annoit mun päästää sut menemään? Haista paska.".
Vältä sulkeita kaunokirjallisessa tekstissä. Pilkut riittävät. No nyt kun luin pidemmälle ja tajusin, että tämähän onkin todellisuudessa kertomus päiväkirjan kirjoittamisesta, niin kenties nuo sulkeet sopivatkin :) En ole vielä varma, mutta olet rakentanut tämän taitavasti!
Pidin tästä paljon, joskin nuo pilkku ja iso alkukirjain jutut vähän häiritsivät. Tässä on sellaista todellisen karua ja uskottavaa tunteiden virtaa. Sopivassa suhteessa brutaalia kieltä ja sopivasti itkua ja parkua.
Jäin kaipaamaan selkeämpää loppuratkaisua, ja lisäksi olisin toivonut Sinun enemmän avaavan eroa, tuolla samalla tyylillä, jossa kirjoittaja olisi syyttänyt itseään, sitten poikaa, sitten itseään ja taas poikaa. Nyt en oikein tiennyt, että palattiinko tuossa yhteen, vai nielaisiko paha Tampere tytön. Se on tavallaan sääli, mutta tavallaan ei. Loppu jäi sekavaksi, kuten novelli muutoinkin :)
Tässä ei haitannut ihmeelliset rivivälit ja kappalejaot, sillä tähän suhtautui jotenkin eritavalla, kuin ikävässään riutuvan tytön kirjoituksiin päiväkirjassa :)
Erittäin hyvää työtä!
Kiitos!
Moikka Arska!
Sinulla on tuossa pointti, ja jostain kumman syystä itänaapurilla on valtava intressi tätä sivustoa kohtaan, niin foorumin, sähköpostin kuin käyttäjätilienkin luomisen suhteen.
Täytyypä käydä siellä hieman poistelemassa postauksia, joskin itäbotit luovat niitä melko tehokkaasti lisää. Täytyy tutkia onko asiaan pysyvämpää ratkaisua.
T "Prinssin suudelman saanut ylläpitäjä" :)
Moikka miikael123!
Varoitan jo ennalta, että en pidä liian lyhyistä pätkistä, joten tulen arvostelemaan Sinua siitä :) Älä kuitenkaan loukkaannu.
Tässä on kenties hieman kliseinen, mutta hyvin mielenkiintoinen ja helposti miellettävä miljöö. Kerrot maisemasta vähän, mutta tarpeeksi. Erityisesti kuvaat autioitumisen ja rapistumisen erinomaisesti.
Aloitan vähän nillittämällä. Kirjoita samalla aikamuodolla.
"” aikani on koittanut. Pääsisin viimein ulos. ” Olin niin innoissani etten pystynyt pukemaan sitä sanoiksi."
Eli tuo ensimmäinen on, tulisi olla oli, sillä kirjoitat imperfektissä, niin älä vaihda preesensiin.
Ja toinen esimerkki samasta:
"Väänsin oven kahvasta ja siitä kuului ärsyttävää natinaa. Se on kai oven tapa muistuttaa kuinka vanha hän itse...".
Eli tuo "Se on kai..." tulisi olla "Se oli kai...". Tarkkana näissä. Lisäksi konjunktiot, kuten kuinka, tulee lähtökohtaisesti aina pilkuttaa, sillä ne erottavat virkkeen lauseet toisistaan. Eli "...muistuttaa, kuinka...".
Ja vielä yksi esimerkki:
"Ihmisten jälki katoaa...", "Ihmisten jälki katosi...".
Kaunokirjallisessa tekstissä numerot kirjoitetaan yleensä auki, eli kolmetoista, ei 13.
Mieti ilmaisut tarkkaan, ja käytä oikeita konjunktioita. Lue kirjoittamaasi itsellesi ääneen, jos se suinkin on mahdollista, niin tiettyjä pikkujuttuja kuulee.
"Ehkä se on hyvä ihmisille niin kuin minä, ihmisille ketkä tykkäävät rakentaa uudelleen."
Ajatukseni:
"Ehkä se on hyvä ihmisille, kuten minä, ihmisille, jotka tykkäävät uudelleenrakentaa.".
Ja muista pilkut ennen konjunktioita :)
Tuo HALOO on mielestäni liioittelua. Pelkkä Haloo ja !-merkki riittää. Siitä selviää, että henkilö huutaa.
Kirjoita yksinkertaisesti. Menin kyykkyyn = kyykistyin :)
Tässä hieman harmittaa se, että ei tiedä henkilön taustoja, juonesta ei ole käytännössä mitään tietoa ja maailman historia on täysin yössä lukijalle. Ja koska pätkä on niin toivottoman lyhyt, niin tähän ei sinänsä pääse juurikaan kiinni.
Ajatusta tässä kuitenkin on. Sinulla on kyky kirjoittaa ja luoda miljöö. Juonesta en osaa sanoa mitään, mutta se käy jo alussa selväksi. Väritä kieltä hieman ja mieti, että mikä ilmaus sopii mihinkin parhaiten. Älä tyydy siihen, mitä olet ensimmäisenä saanut paperille.
Hyvää työtä! Jatka ankarasti!
Kiitos!
Moikka Tinttarella!
Tässä huokuu suru, mutta kauniisti. Tunteikasta "luettelointia", josta käy ilmi mielestäni sanoma; tuska ja suru. Pidät tunnelmasta hyvin kiinni loppuun saakka, ja tätä on kevyt lukea.
Säkeittesi pituus vaihtelee, ja mukana on pilkkuja, jotka kenties olisivat parempia, jos niitä ei olisi. En tiedä onko se runokaavallisesti oikein, mutta silmäilemissäni runoissa ei ole juuri välimerkkejä ollut. Kenties voisit hieman muokata sisältöä. Annan esimerkin.
"Millä surun surmasi,huolet huuhtelisi.
Millä murheen murtaisi,"
Ajatukseni:
"Millä surut surmaisi
Millä huolet huuhtelisi
Millä murheet murtaisi,"
Tämä on kuitenkin kokonaisuutena todella hyvä ja tunteellinen. Tässä syntyy vahva mielikuva surusta ja kaipuusta.
Hyvää työtä!
Kiitos!
Moikka Aleksandra!
Tämä on miellyttävä runo, ja siitä tuli minulle ainakin hyvä mieli :) Kiitos!
En ole mikään runojen asiantuntija, ja kuitenkin pisteet ja pilkut piinaavat minua runoissa, kuten myös pisteet. Kenties nuo kohdat, joissa on pilkku, voisi pudottaa omalle rivilleen. Se ehkä myös rytmittäisi runon tempoa lisää.
Sitten, vaikka runot ovatkin aika kieliopillisesti vapaita, niin viittaukset ja persoonamuodot tulisi olla oikein. Alla esimerkki.:
"Sillä tunnistan liskot ja vaarat sen syövereistä.
Erotan ne selkeästi, vaikka ne ovat näkymättömiä."
Ajatukseni:
"Sillä tunnistan liskot
Ja vaarat niiden syövereistä
Erotan ne selkeästi
Vaikka ne ovat näkymättömiä"
Nakkasin tuohon nyt vielä tuon ajatukseni pilkuista ja pisteistä
Vielä pikku huomio
"Rakastan elämääni kuin kalleinta aarretta, minkä omistan."
Tuon minkä konjunktion pitäisi olla jonka :)
Sinulla on kyky luoda toimivia ja kauniita vertauksia, kuten kulta, aurinko ja vesi.
Hyvää työtä. Tykkäsin!
Kiitos!
Moikka Sabe!
Tämä alku on kylllä mielenkiintoista materiaalia! Ja tervetuloa kirjoittamisen maailmaan :)
Olen sitä mieltä, että Sinun kannaattaa ehdottomasti jatkaa kirjoittamista. Palautteen kanssa olen samaa mieltä, kuin edellisetkin kommentoijat, eli pidä homma yksinkertaisena ja nopeatempoisena.
Monesti kirjoittajat käyttävät paljon ilmausta, kuinka jokin tuntuu joltain, ja se on mielestäni aavistuksen turhaa. Kerro tuntemukset lukijalle, ja anna tämän luoda mielikuva.
Kirjoitat:
"Seuraavaksi minuun iskee kamala oksetus. Tuntuu, kuin mahani kääntyisi ympäri, hengittäminen raapii kurkkua ja keuhkoni tuntuvat liian pieniltä. Hengästyn, kun en saa tarpeeksi happea.".
Ajatukseni:
"Minua oksettaa. Mahani kääntyy ympäri, mutta onnistun pidättämään oksennuksen sisälläni. Hengittäminen raapii kurkkuani ja keuhkoni tuntuvat liian pieniltä. Hengästyn, en saa tarpeeksi happea.".
Vältä sulkeita kaunokirjallisessa kerronnassa, ne voidaan korvata pilkuin. Mutta vältä myös jaarittelua.
"...keksin katsoa kattoa (tai ”katsoa”, eihän täydessä pimeydessä juuri mitään näe). Katto...".
Ajatukseni:
"...keksin katsoa ylös. Katto...".
Vältä toistoa. Edellisessä esimerkissä oli tuo katto-sana, mutta alla toinen esimerkki. Tässä on sana täysin, joka oli myös edellisessä kappaleessa. Otin tähän koko osion, ja tässä myös ajatta tuosta yksinkertaisesta kirjoittamisesta.
"Makaan jossain metallisessa säiliössä, joka tuntuu enemmänkin ruumisarkulta. Olen maannut ohuen patjan päällä ties kuinka kauan, ja koko ruumiini on ihan jumissa. Joka paikkaan sattuu ja oloni on täysin voimaton. Raajani ovat täysin puutuneita, enkä meinaa tuntea niitä lainkaan. Liikuttaessani niitä, niveleni ovat niin jumissa, että tuntuu kuin ne olisi teipattu kauttaaltaan ilmastointiteippiin. Pikkuhiljaa kehoni alkaa kihelmöidä ja kirvellä, kun puutuminen alkaa kaikota veren virratessa taas kunnolla raajoihini.".
Ajatukseni:
"Makaan metallisessa säiliössä, kuin ruumisarkussa. Olen ollut ohuen patjan päällä ties kuinka kauan, ja ruumiini on jumissa. Minuun sattuu ja oloni on voimaton. Raajani ovat puutuneet, enkä hetkeen tunne niitä lainkaan. Nivelet ovat jumissa, kuin minut olisi teipattu kauttaaltaan. Vähitellen alkaa kihelmöinti ja kirvely, kun vereni virtaa taas kunnolla.".
Muista, että ennen lauseenvastiketta ei tule pilkkua :)
Tässä on valtavasti potentiaalia, kuten on myös Sinussa kirjoittajana! Pidän tarinasta, ja vaikka se omalla tavalla onkin melko kliseinen, niin kliseet ovat kliseitä siksi, että ne toimivat ja herättävät tunteita.
Tulevaissuutta silmällä pitäen voisit lueskella uusista jutuista, kuten IoT (internet of things) materiaalia ja vastaavaa, jolloin satelliittiverkkokin voidaan tuoda kiinteistöön ilman mitään erikoisuuksia, eli koeta kaivaa sellaisia futuristisia kikottimia (kuten nuo lasit), myös yhteyksiin ja kiinteistöihin. Se tuo lisää sellaista scifihabitusta :)
Hyvää työtä! Kiitos!
Moikka rokala!
Aikaisempaan kirjoitukseesi verrattuna, tässä on jo tarkoitusta. Ei ehkä mitään maailmoja syleilevää, mutta selkeä kokonaisuus.
Tässä pistää silmään pienet kirjoitusvirheet, kuin Sinulla olisi ollut kiire jonnekin. Pisteen jälkeen ei ole välilyöntiä, tai pilkun tilalla onkin piste. Lukijan, ainakin minun, kannalta toivoisin hitusen lisää viimeistelyyn.
Ja nuo sulkeet :)
Ehkä tuo uni on jollain tavalla hieman sopimaton, kuin väkisin askarreltu, sillä tuo asfaltin vääntäminen ei ole niin salaista tai spesiaalia,etteikö siitä voisi kivasti vaikka nähdä untakin.
Kenties kaipasin tähän hieman pohdintaa siitä, mihin tietä tarvitaan. Sinulla riittäisi kyllä lahjoja sellaiseen. Tämä on paljon parempi, kuin aikaisemmin, joten ainakin minun silmissäni suunta on oikea!
Kiitos1
Moikka rokala!
Toivon todella, että en ole liian ankara tämän palautteen kanssa. Minun on hieman vaikea löytää tästä tarkoitus, ja se on ainakin minulle lukijana turhauttavaa. Tässä olisi mahdollisuuksia vaikka mihin, ja ne mahdollisuudet jäävät käyttämättä.
Kaunokirjallisessa tekstissä nuo sulkeet ovat mielestäni tarpeettomia ja brutaaleja. Ne voi helposti korvata pilkuilla. Mielestäni myös lainausmerkit. Kauhuleffoissa halutaan luoda aavemainen tunnelma, ei ”aavemainen” tunnelma. Ja myös tuota sanaa pakettiin voidaan käyttää ilman lainausmerkkejä, sillä sitä voidaan pitää yleisesti tunnettuna sanontana.
Aloitat tämän sillä, että koko kauppakeskus oli pantu pakettiin. Mietin että miksi? Se viittaa siihen, että juuri tuo kauppakeskus on jonkinlainen kantava ajatus, mutta sitten tämä loppuu.
Ensin kauppakeskus, sitten kuvailuun tulee ikään kuin passiivinen minä hahmo, joka kiipeää portaita, jonka jälkeen koko kaupunki on paketissa. Ja sen jälkeen hiljaisuudessa painetaan menemään rälläkällä.
Tosin nimikin jo kertoo, että tässä ei ehkä ole kuin joitain tapahtumia, mutta mielestäni tilanteiden pitäisi johtaa johonkin, tai niiden kuvailussa tulisi olla sellainen tarkoitus, joka aukeaa lukijalle. En oikein löytänyt sitä tästä.
Sinulla on kuitenkin taito kirjoittaa elävästi ja saada tilanteet hyvin paperille. Toivoisin kuitenkin, että satsaisit enemmän sisällön tarkoitukseen.
Luin toisenkin kirjoituksesi, sillä alkoi kiinnostaa, että miten se kulkee.
Kiitos!
Moikka Toerid!
Tässä on letkeää riimittelyä ja sellainen vekkuli poljento. Ei ehkä taiteellisinta ja syvällisintä ikinä, mutta kevyttä ja kesäistä :)
Vähän tuntuu paikoin siltä, että olet hojeltanut kiireessä. Olettaisin, että tuo ”karrat” on kakkarat, ja vähän myöhemmin on kaksi kertaa kun-sana.
Noissa kahdessa viimeisessä säkeessä tuntuu, että olet toivonut saavasi homman nopeasti pakettin. Tuo mm ei sovi lainkaan runoon, ainakaan minun mielestäni. Ja tuo kauemmalta ja pinnalla voisi olla paremmin toteutettu. Joskus, jos jokin ei tunnu hyvältä, niin luovu ja kehitä toimiva.
Esimerkiksi ”Rantaan mennään uimaan mutta menoon huimaan, halua en tarrata, kun kaloja voin narrata” tai jotain vastaavaa.
Toisin sanoen älä tyydy, vaan lue kirjoittamasi vaikka ääneen itsellesi, ja jos jokin ei toimi, muokkaa sitä.
Nimi olisi hyvin voinut olla vaikka ”Kesäinen runo”, sillä ei tämä ole läheskään sivuston lyhyimpiä :)
Kiitos!
| 1043 kohdetta - näytetään 11 - 20 | « 1 2 3 4 5 6 ... 7 105 » |
