 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka matildanasma!
Osaat kirjoittaa, ja tässä jutussa on todella hyvä syke päällä. Jankkaat paljon samaa, mutta se ei häiritse lainkaan, vaan sopii erinomaisesti tähän novelliin.
Älä välttele pilkkuja :) Konjunktiot kun, koska, jotta, että jne, tulee aina pilkuttaa, vaikka kirjoittaisitkin kun sanan muotoon ku, se on silti kun :)
Tyylisi kirjoittaa on hyvä, vaikka toisinaan vaihteletkin kirjakielen ja puhekielen välillä, mutta se ei juuri häiritse. Perusvirheet häiritsee. Pisteen jälkeen tulee aina iso alkukirjain, kuten myös kysymys- ja huutomerkinkin jälkeen.
"...oma itseni. tarviin sua, just nyt. miks annoit mun päästää sut menemään? haista paska.".
"...oma itseni. Tarviin sua, just nyt. Miks annoit mun päästää sut menemään? Haista paska.".
Vältä sulkeita kaunokirjallisessa tekstissä. Pilkut riittävät. No nyt kun luin pidemmälle ja tajusin, että tämähän onkin todellisuudessa kertomus päiväkirjan kirjoittamisesta, niin kenties nuo sulkeet sopivatkin :) En ole vielä varma, mutta olet rakentanut tämän taitavasti!
Pidin tästä paljon, joskin nuo pilkku ja iso alkukirjain jutut vähän häiritsivät. Tässä on sellaista todellisen karua ja uskottavaa tunteiden virtaa. Sopivassa suhteessa brutaalia kieltä ja sopivasti itkua ja parkua.
Jäin kaipaamaan selkeämpää loppuratkaisua, ja lisäksi olisin toivonut Sinun enemmän avaavan eroa, tuolla samalla tyylillä, jossa kirjoittaja olisi syyttänyt itseään, sitten poikaa, sitten itseään ja taas poikaa. Nyt en oikein tiennyt, että palattiinko tuossa yhteen, vai nielaisiko paha Tampere tytön. Se on tavallaan sääli, mutta tavallaan ei. Loppu jäi sekavaksi, kuten novelli muutoinkin :)
Tässä ei haitannut ihmeelliset rivivälit ja kappalejaot, sillä tähän suhtautui jotenkin eritavalla, kuin ikävässään riutuvan tytön kirjoituksiin päiväkirjassa :)
Erittäin hyvää työtä!
Kiitos!
