Arvostelut käyttäjältä Lorenzia

Kirjoita pitemmät pätkät tarinoiden alusta. Parista lauseesta ei saa minkäänlaista kuvaa tarinasta eikä kiinnostus herää, ellei niissä parissa lauseessa ole jotakin ihan erityisen kiehtovaa. Näissä ei mitään niin uskomattoman hienoa koukkua ollut, joten laita luettavaksi isompi osa tarinaa, jotta voi kunnolla arvioida :)

Kyyneleet nousi silmiin tuossa lainatyttö-kohdassa. Itsekin olen saanut olla niin onnekas, että olen saanut tuollaisen lahjaäidin lämpöä, kun oma on ollut jotakin ihan muuta. Vielä yli 20-vuotiaanakin koettuna on tosi ihana mutta samalla niin repivä kokemus. Mutta silti kiitollisena sen ottaa vastaan, vaikka siitä seuraakin suru siitä, että oman elämän olisi alunperinkin kuulunut mennä ihan toisin.

Kiitos taas kauniista kuvauksestasi :) Kirjoitan tällä hetkellä kirjaa, joka hyvin vahvasti perustuu vastaavanlaiseen kokemukseen kuin jota tässä kuvaat.

Kirjoittamisestasi huomaa, että aihe on omakohtainen. Tai ainakin kaappilainen toisen tunnistaa, oletan ainakin. Kiitos tekstistäsi :) Kerrot hyvin monille kipeistä ja täysin todellisista aiheista.

Tekstissä on mielestäni potentiaalia. Osaat selvästi kirjoittaa, mutta teksti loppuu kuin seinään. Ihan kirjaimellisesti jää lause kesken. Ehkä se oli vahinkolaukaus. Kirjoita pitempi pätkä, niin juonta on mahdollista arvioida :)

Tekstissäsi on kiva idea. Se kaipaa kuitenkin hieman täydennystä mielestäni.

Ensinnäkin kannattaa päättää, onko teksti kertomus tästä pelastajasta vai pelastettavasta. Jos pelastajasta, pohjusta häntä enemmän. Mistä hän tulee? Kuka hän on? Mitä hän ajattelee? Miksi hän seuraa juuri tuota tiettyä ihmistä ja miksi hän on alunperin alkanut seurata häntä?
Jos pääosassa on pelastettava, avaa sitä, miksi hän on niin alakuloinen. Mitä hänen elämässään on tapahtunut? Se kannattaa kyllä avata ehdottomasti, vaikka pääosassa olisikin pelastajan kokemukset.

Kerro enemmän ajatuksista ja tunteista kuin jokaisesta askeleesta ja liikahduksesta. Nyt tekstiä vaivaa hieman sellainen tapahtumien luettelu. Luota siihen, että lukija ymmärtää kertojan avanneen oven, jotta pääsee siitä sisään yms.

Idea on kiva, mutta jää hieman tunneköyhäksi näin. Jos kiinnostusta riittää, niin muokkaa tekstiäsi :) Uuden yrityksen lukeminen kiinnostaa, jos sellainen tänne joskus ilmaantuu.

Kokonaisuutena varsin mukava teksti ja tunne välittyy kivasti. Ainoa asia, joka häiritsee on, että vaikka teksti ajallisesti sijoittuu nykyaikaan tai oikeastaan tulevaisuuteen, teksti on joiltain osin vanhahtavaa. Toki se luo tiettyä tunnelmaa, kun lukija samaistuu kaihoisten sotakirjeiden kontekstiin, jotka on kirjoitettu kauan aikaa sitten. Mutta se tuo pientä ristiriitaa. Silti kuitenkin mielestäni erinomainen teksti :)

Tarinan kirjoittaminen kannattaa aloittaa siitä kohtaa, mistä juoni on jo alkanut. Taustoja voi selittää silloinkin. Kerro mieluummin enemmän päähenkilön ajatuksista ja tunteista kuin jokaisesta oven avaamisesta ja askeleesta. Kirjan alkuun on hyvä luoda joku koukku, joka saa lukijan kiinnostumaan ja miettimään, mistä tarinassa on kyse. Nyt käteen ei jää oikeastaan mitään.

Lisäksi vielä suosittelen, että kirjoitat pitemmän pätkän kerralla. Ja kun olet kirjoittanut, luet sen uudestaan ja muokkaat. Sitten vasta julkaiset, niin on helpompi antaa vinkkejä kirjoittamiseen ja sisältöön, jotka oikeasti sinua auttaisivat :)

Ihan mukava teksi, joka selvästi parani loppua kohden. Pojan kuolemasta aiheutuneita tunteita ja reaktioita olisi kenties voinut hieman enemmän kuvailla. Viimeinen kappale oli selkeästi tekstin paras osio, itselleni se oli ainakin eniten samaistuttava.

Minullakin oli (ja on kaiketi edelleen ainakin jollain tasolla) samanlainen huoleton ystävä, kun itse olen vähän kontrollifriikki. Oli helppo samaistua siihen, mitä tarinan päähenkilö on pojalta oppinut. Itse olen opetellut samoja asioita viime aikoina.

Kiitos tekstistäsi :)

Tekstissäsi on paljon oivaltavia ajatuksia. Etenkin 13-vuotiaan henkilön ajattelemina. Tekstin punaisesta langasta on kuitenkin hieman hankala saada kiinni. Ajatukset hyppivät asiasta toiseen ilman selkeää yhteyttä aikaisempiin ajatelmiin. Kappalejakoakin kannattaa ehkä hieman selkeyttää, silläkin helpottaa lukijan hämmennystä, kun ajatus vaihtuu.

Tekstisi on kohtalaisen lyhyt ja juonellisesti se ei lukijalle anna ihan kamalasti. Kirjoitat kuitenkin iha hyvin, vaikka aihe on jokseenkin läpi koluttu.

Kiinnitä huomiota kielioppiin, muutamia pilkkuja puuttui sieltä täältä. Sekä vältä käyttämästä fraasia "alkaa tehdä jotakin". Esimerkiksi tekstissäsi "Päättäväisyys alkaa haihtua", käytä mieluummin jotain kuvailevaa verbiä, joka kertoo siitä, että se joku asia/tunne hiljalleen hälvenee. Esimerkiksi "Päättäväisyyteni murenee, tilalle vaihtuu epätoivo"

Mahdollisuuksien mukaan näytä tunteitasi, älä pelkästään tyydy kertomaan niistä. Eli kun päähenkilön paniikki alkaa nousta, kuvaile sitä vaikka selkeämmin kehon reaktioiden kautta, kuinka sydän hakkaa rinnassa ja lopulta alkaa pyörryttää, kun hengittää liian nopeasti.

Korvaa myös kivien työntämisessä sana lihakset vaikka sanoilla kädet. Ihminen harvoin ajattelee konkreettisesti työntävänsä tai nostavansa esineitä lihaksilla, vaan tekee sen eri ruumiinosilla. Kuvaile myös lisää ponnistelua (esim. kuinka suusta purkautuu ähinää ja lopulta huuto, kun työntää kaikin voimin riittävän kauan) Ja sitten vasta tulee hiki.

Kiitos tekstistäsi :)