 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Ihan mukava teksi, joka selvästi parani loppua kohden. Pojan kuolemasta aiheutuneita tunteita ja reaktioita olisi kenties voinut hieman enemmän kuvailla. Viimeinen kappale oli selkeästi tekstin paras osio, itselleni se oli ainakin eniten samaistuttava.
Minullakin oli (ja on kaiketi edelleen ainakin jollain tasolla) samanlainen huoleton ystävä, kun itse olen vähän kontrollifriikki. Oli helppo samaistua siihen, mitä tarinan päähenkilö on pojalta oppinut. Itse olen opetellut samoja asioita viime aikoina.
Kiitos tekstistäsi :)
