Arvostelut käyttäjältä Arska

Hyvä! Sopivasti jännitystä liitettynä scifi maailmaan. Selkeästi kuvailtu ja huolellisesi toteutettu kokonaisuus. Osiris osaa asiansa, samoin tarinan kirjoittaja.

Tässähän on jännitystarinan tarpeet esillä. Ilmaisukieli ei aivan tue täydellisesti juonen etenemistä ja siitä koituu haasteita niin lukijalle, kuin kirjoittajallekin jatkoa ajatellen..
Kielellinen ilmaisusi kehitty kirjoittamalla, joten kirjoita. Lukeminen täydentää sanavarastoasi, joten lue. Mielikuvitusta sinulla riittää ja se on se kaikkein tärkein asia tarinoiden rakentelussa. Kaikkein parasta ja kehittävintä palautetta on se, jossa on mukana rakentavaa kritiikkiä, joten älä karta sitä.

Luku 1 ei vielä salaisuutta paljasta, pienen vijeen sentään antaa siitä, että Korkeasaari taitaa löytyä myös Ähtäristä.
Ilmaisukieli kerronnassa on vielä näin alkumetreillä jäykähköä, mutta kyllä se siitä kertomuksen edetessä varmaan sulaa. Yhdyssanat eivät tunnu aivan hallinnassa olevan, mutta kelläpä ne täydellisesti olisivat.
Pari tähteä siksi, että jakso jäi mitaltaan niin lyhyeksi ettei siihen vielä mahtunut varsinaisesta juonesta kuin pieni aavistus.

Jatkossa on siis odotettavissa yllätys ja sitä tässä jäädään mielenkiinnolla odottelemaan.

Niinpä. Mitä onni oikeastaan on? Onni on hetkellistä mielihyvää ja siinä kaikki. Pysyvää onnea ei siis ole olemassa. Jos se tilanne mitä tänään pidät onnellisenä jäisi kohdallasi pysyväksi, se menettäisi hohtonsa, oli sitten kysymys menestyksestä, rahasta tai rakkaudesta. Se, että puhun hetkellisestä mielihyvästä, ei tarkoita välttämättä lyhyttä ajallista jaksoa vaan sen ajan ohimenevyyttä.
Tähän liittyen: sinut tekee onnelliseksi pohdinta, mutta ellet tekisi mitää muuta sen ohella, sekin menettäisi hohtonsa etkä enää kokisi sitä onnellisuuden lähteenä.

Itse kirjoitelmaasi:

Tarinan sadunomaisuus on kertomuksessasi ilmeisen selkeä ja sadunomaisuuteen liittyen siinä on myös pieni elämänviisaus sisällettynä.

Itse tekstiin liittyviä havaintoja: Selkeimmin minulle nousi esiin nuo yhdyssanaseikat. Vaikka itselleni on hankaluuksia saada kirjallinen ilmaisuni kieliopillisesti kelvolliseen asuun, enkä siksi mielelläni puutu toisten testeissä oleviin kieliopillisiin kömmähdyksiin. Nuo yhdyssanojen hajonnat nousivat jopa jossakin mielessä häiritsevästi esiin, joten maininta niistä. Kiinnitä noihin enemmän huomiota ja saat heti tekstistäsi sujuvaa.

Runossa on hyvä, selkeän yksinkertainen rakenne. Sitä on helppo lukea, mutta sinä on myös sisään rakennettuna sanoma tai ehkä pikemminkin kertomus, joka näyttäytyy alun ja lopun ristiriitaisuudessa:

"Itsenäinen vapaa sielu, jonka ei tarvitse edes yrittää olla vahva."

Tämä ottaa lukijan ajatuskulun kiinni ja pakottaa pohtimaan mitä runo oikastaan haluaa sanoa?

Luulen löytäneeni vastauksen, mutta en suinkaan sitä kerro. Jotenkin tässä runossa on tunne, että tuo vastaus on niin monitahoinen, että se nousee jokaiselle lukijalle henkilökohtaiseksi ja jopa yksilöllisesti erilaiseksi.

Ehkä asia on niin, tai ehkä ei sittenkään. Onko kirjottaja tietoisessti lähtenyt runoaan laatimaan tällä tavoin puhuttelevaksi? Luultavasti ei, mutta runot tahtovat muodostaa itselleen oman roolinsa lukijan kokemusmaailmassa ja siellä ne saavuttavat lopullisen kasvunsa.

Kiitos runoistasi.

Mukavasti alkaa ja tarina rakentuu mielenkiintoisesti. Juonen kulku on selkeää ja helposi seurattavaa, joten lukija nauttii. Hieman tuossa ensimmäisessä kappaleessa tuntui jotain jähmeyttä, mutta sen jälkeen tarina alkoi soljua todella kiinnostavasti.

No joo. Kyllä se hymy oli herkässä lukijallakin. Mukavaksi rakennettu tarina ja juuri sopivasti sen luonteeseen vielä lopuksi maukasta juonen juurta.
Tarinan tekee vielä leppoisamaksi se, että kirjoittaja ei esittele tekstissään naistenmiestä, vaan vähemmän ahkeraa remppaajaa jolle nousee tarve kuittailla kunnolla Minkkiselle. Mahtava kuitti, joka oli aivan oikein Minkkiselle. Eikä tainnut Irmelikään pahakseen panna.

No,huh.

Kylmäävän karua tarinaa, jolle tietysti on olemassa virike todellisuuden mysteerimurhista.

Mielikuvituksellisen kiehtova kuvitelma siitä kuinka asiat olisivat voineet mennä siinä yhdessä tapauksessa, jonka tämä "Uhri" tuo mieleen.

Hyvin rakennettu mielikuva, jolla todella saadaan lukija pysähtymään ajatuksineen kertaalleen vielä tuohon kolkkoon tapahtumaan.

Kieliopillisiin seikkoihin minulla ei ole valmiuksia puuttua, mutta tuskinpa on tarvettakaan. Teksti on helppolukuista ja kiinnostavalla tavalla kuvailussaan kiehtovaa. Aihe on kolkko, mutta sen karuudella tarina ei ratsasta, vaan juonen kiehtovuus liittyy kertomuksen siihen osaan, jossa todelliset tapahtumat paljastetaan lukijalle.

Mielikuvilla laitetaan mielikuvitus seikkailulle. Oivallista oivallusta.

Hyvää, asiapitoista tekstiä.

Siis, palautehan on kirjoittajalle erinomainen viesti siitä, että laadittu teksti on vastaanotettu ja se on herättänyt lukijassa mielenkiinnon. Palautteella on suuri merkitys ja siinä on oikeastaan se palkkio, jonka kirjoittaja luomukselleen saa.

Onko sitten niin, että tänne dumppaillaan kirjoituksia, joita ei itsekään enää sen jälkeen käydä kurkkimassa? Vai käydäänkö sittenkin kirjautumatta tarkkailemassa tekstin vastaanottoa, kuitenkaan ei enää vaivauduta "kuittaamaan" mahdollisesti saatua palautetta. Näinkin voi olla, ja silloin se kirjoittamisen palo lienee vain kytevä kipinä, johon jonkun pitäisi vielä antaa lisäpontta puhaltamalla oikealla tavalla.

Se, että joku jaksaa kannustaa ja antaa asiallisesti rakentavaa palautetta ansaitsee suuren huomionosoituksen. Näitä henkilöitä on vain kovin harvassa ja siksi he ovatkin erinomaisen tärkeitä omassa roolissaan.
Mikä olisi sitten tälläinen huomionosoitus? Se,mikä meidän kirjoittajien osalta on mahdollista, on huomioida saatu palaute ja omien mahdollisuuksien mukaan osallisua myös toisten laatimien tekstien kommentointiin. Tässä useimmilla meistä olisi kohentamisen varaa.

Aivan samoin kuin tämän viestiketjun aloittaja TarraLeguaani, koen minäkin saaneeni suurta hyötyä niistä palautteista, joita olen täällä kirjoitusteni osaksi saanut.

Kaikki asiallinen palaute on jokaiselle tekstille merkityksellinen ja ehkä kehittävintä se on silloin, kun siihen liittyy ohjaavaa kritiikkiä. Palaute, joka sisältää pelkästään positiivistä mielipidettä, ei ole niinkään merkityksellistä kehittymisen kannalta.

Kaikki saatu palaute on on aina paljon arvokkaampi, kuin siihen käytettyjen lauseiden summa. Toivottavasti palautteen saajat myös osaavat arvostaa sen antajaa siinä määrin, että huomioivat edes sen peukun verran.

Kiitos Tarralle ja kaikille muillekin palautteen antajille. Te teette todella arvokasta ja ansiokasta työtä jaksaessanne huomioida näitä esille laitettuja kirjoituksia.

Tämä runo?

Tämä saa minut hieman hämilleni. Olen mielestäni aiemmin löytänyt runoistasi sisällöllisen kertomuksen, siis jotain sellaista mitä ei aivan suoraan tekstissä mainita. Taatusti sellainen tässäkin on, mutta ovi ei aukea nyt minulle. Toki tämäkin on leppeän lyyrinen rakenteessaan, mutta se pieni tuikkiva valo ei nyt osu silmääni. Syy varmaan on omassa mielentilassani, joka ei liene valmis ottamaan vastaan symboliikan kaikua.

Aistin tässä jotain,joka varsinkin tuossa viimeisessä säkeessä tuoksuu huumorilta. En saa siitä kiinni, mutta omapa on ......

Selkeä, soljuva ja en tiedä miksi pidän tätä myös humoristisena.

Jätä minut tähän tunnelmaan, äläkä paljasta runostasi enempää.