Arvostelut käyttäjältä Arska

Niinpä. Mitä onni oikeastaan on? Onni on hetkellistä mielihyvää ja siinä kaikki. Pysyvää onnea ei siis ole olemassa. Jos se tilanne mitä tänään pidät onnellisenä jäisi kohdallasi pysyväksi, se menettäisi hohtonsa, oli sitten kysymys menestyksestä, rahasta tai rakkaudesta. Se, että puhun hetkellisestä mielihyvästä, ei tarkoita välttämättä lyhyttä ajallista jaksoa vaan sen ajan ohimenevyyttä.
Tähän liittyen: sinut tekee onnelliseksi pohdinta, mutta ellet tekisi mitää muuta sen ohella, sekin menettäisi hohtonsa etkä enää kokisi sitä onnellisuuden lähteenä.

Itse kirjoitelmaasi:

Tarinan sadunomaisuus on kertomuksessasi ilmeisen selkeä ja sadunomaisuuteen liittyen siinä on myös pieni elämänviisaus sisällettynä.

Itse tekstiin liittyviä havaintoja: Selkeimmin minulle nousi esiin nuo yhdyssanaseikat. Vaikka itselleni on hankaluuksia saada kirjallinen ilmaisuni kieliopillisesti kelvolliseen asuun, enkä siksi mielelläni puutu toisten testeissä oleviin kieliopillisiin kömmähdyksiin. Nuo yhdyssanojen hajonnat nousivat jopa jossakin mielessä häiritsevästi esiin, joten maininta niistä. Kiinnitä noihin enemmän huomiota ja saat heti tekstistäsi sujuvaa.

Runossa on hyvä, selkeän yksinkertainen rakenne. Sitä on helppo lukea, mutta sinä on myös sisään rakennettuna sanoma tai ehkä pikemminkin kertomus, joka näyttäytyy alun ja lopun ristiriitaisuudessa:

"Itsenäinen vapaa sielu, jonka ei tarvitse edes yrittää olla vahva."

Tämä ottaa lukijan ajatuskulun kiinni ja pakottaa pohtimaan mitä runo oikastaan haluaa sanoa?

Luulen löytäneeni vastauksen, mutta en suinkaan sitä kerro. Jotenkin tässä runossa on tunne, että tuo vastaus on niin monitahoinen, että se nousee jokaiselle lukijalle henkilökohtaiseksi ja jopa yksilöllisesti erilaiseksi.

Ehkä asia on niin, tai ehkä ei sittenkään. Onko kirjottaja tietoisessti lähtenyt runoaan laatimaan tällä tavoin puhuttelevaksi? Luultavasti ei, mutta runot tahtovat muodostaa itselleen oman roolinsa lukijan kokemusmaailmassa ja siellä ne saavuttavat lopullisen kasvunsa.

Kiitos runoistasi.

Mukavasti alkaa ja tarina rakentuu mielenkiintoisesti. Juonen kulku on selkeää ja helposi seurattavaa, joten lukija nauttii. Hieman tuossa ensimmäisessä kappaleessa tuntui jotain jähmeyttä, mutta sen jälkeen tarina alkoi soljua todella kiinnostavasti.

No joo. Kyllä se hymy oli herkässä lukijallakin. Mukavaksi rakennettu tarina ja juuri sopivasti sen luonteeseen vielä lopuksi maukasta juonen juurta.
Tarinan tekee vielä leppoisamaksi se, että kirjoittaja ei esittele tekstissään naistenmiestä, vaan vähemmän ahkeraa remppaajaa jolle nousee tarve kuittailla kunnolla Minkkiselle. Mahtava kuitti, joka oli aivan oikein Minkkiselle. Eikä tainnut Irmelikään pahakseen panna.

No,huh.

Kylmäävän karua tarinaa, jolle tietysti on olemassa virike todellisuuden mysteerimurhista.

Mielikuvituksellisen kiehtova kuvitelma siitä kuinka asiat olisivat voineet mennä siinä yhdessä tapauksessa, jonka tämä "Uhri" tuo mieleen.

Hyvin rakennettu mielikuva, jolla todella saadaan lukija pysähtymään ajatuksineen kertaalleen vielä tuohon kolkkoon tapahtumaan.

Kieliopillisiin seikkoihin minulla ei ole valmiuksia puuttua, mutta tuskinpa on tarvettakaan. Teksti on helppolukuista ja kiinnostavalla tavalla kuvailussaan kiehtovaa. Aihe on kolkko, mutta sen karuudella tarina ei ratsasta, vaan juonen kiehtovuus liittyy kertomuksen siihen osaan, jossa todelliset tapahtumat paljastetaan lukijalle.

Mielikuvilla laitetaan mielikuvitus seikkailulle. Oivallista oivallusta.

Hyvää, asiapitoista tekstiä.

Siis, palautehan on kirjoittajalle erinomainen viesti siitä, että laadittu teksti on vastaanotettu ja se on herättänyt lukijassa mielenkiinnon. Palautteella on suuri merkitys ja siinä on oikeastaan se palkkio, jonka kirjoittaja luomukselleen saa.

Onko sitten niin, että tänne dumppaillaan kirjoituksia, joita ei itsekään enää sen jälkeen käydä kurkkimassa? Vai käydäänkö sittenkin kirjautumatta tarkkailemassa tekstin vastaanottoa, kuitenkaan ei enää vaivauduta "kuittaamaan" mahdollisesti saatua palautetta. Näinkin voi olla, ja silloin se kirjoittamisen palo lienee vain kytevä kipinä, johon jonkun pitäisi vielä antaa lisäpontta puhaltamalla oikealla tavalla.

Se, että joku jaksaa kannustaa ja antaa asiallisesti rakentavaa palautetta ansaitsee suuren huomionosoituksen. Näitä henkilöitä on vain kovin harvassa ja siksi he ovatkin erinomaisen tärkeitä omassa roolissaan.
Mikä olisi sitten tälläinen huomionosoitus? Se,mikä meidän kirjoittajien osalta on mahdollista, on huomioida saatu palaute ja omien mahdollisuuksien mukaan osallisua myös toisten laatimien tekstien kommentointiin. Tässä useimmilla meistä olisi kohentamisen varaa.

Aivan samoin kuin tämän viestiketjun aloittaja TarraLeguaani, koen minäkin saaneeni suurta hyötyä niistä palautteista, joita olen täällä kirjoitusteni osaksi saanut.

Kaikki asiallinen palaute on jokaiselle tekstille merkityksellinen ja ehkä kehittävintä se on silloin, kun siihen liittyy ohjaavaa kritiikkiä. Palaute, joka sisältää pelkästään positiivistä mielipidettä, ei ole niinkään merkityksellistä kehittymisen kannalta.

Kaikki saatu palaute on on aina paljon arvokkaampi, kuin siihen käytettyjen lauseiden summa. Toivottavasti palautteen saajat myös osaavat arvostaa sen antajaa siinä määrin, että huomioivat edes sen peukun verran.

Kiitos Tarralle ja kaikille muillekin palautteen antajille. Te teette todella arvokasta ja ansiokasta työtä jaksaessanne huomioida näitä esille laitettuja kirjoituksia.

Tämä runo?

Tämä saa minut hieman hämilleni. Olen mielestäni aiemmin löytänyt runoistasi sisällöllisen kertomuksen, siis jotain sellaista mitä ei aivan suoraan tekstissä mainita. Taatusti sellainen tässäkin on, mutta ovi ei aukea nyt minulle. Toki tämäkin on leppeän lyyrinen rakenteessaan, mutta se pieni tuikkiva valo ei nyt osu silmääni. Syy varmaan on omassa mielentilassani, joka ei liene valmis ottamaan vastaan symboliikan kaikua.

Aistin tässä jotain,joka varsinkin tuossa viimeisessä säkeessä tuoksuu huumorilta. En saa siitä kiinni, mutta omapa on ......

Selkeä, soljuva ja en tiedä miksi pidän tätä myös humoristisena.

Jätä minut tähän tunnelmaan, äläkä paljasta runostasi enempää.

Minä en työskentele talouspolitiikassa, enkä ole tutustunut Thomas Pikettyn teokseen. Silti ensimmäiseksi käsitteeksi nousi mielessäni ihmetys tulkinnastasi. En ole älykkö, joten ehkä käsitteeni asiassa siksi meneekin toisille urille.

Kuinka yksilön edun alistaminen edistää tasa-arvoa? Ymmärrän yhteisen edun asettamisen yksilön edun sijaan tärkeimmäksi prioriteetiksi, mutta mielestäni se ei ole sama, kuin yksilön edun alistaminen.

Ymmärtääkseni tasa-arvoa ei synnytetä alistamalla, eikä pakottamalla(esim. lainsäädännöllä)Lainsäädännöllä pystytään kyllä ohjaamaan käyttäytymistä tasa-arvoiseen suuntaan, mutta luoko se todellisen tasa-arvon?

Otat vertauksena alistamiseen orjakaupan ja siinä tapahtuvan yksilön alistamisen. Jos palaamme tuohon johdantoosi: joskus on alistettava yksilön etu ajatellessamme tasa-arvoa, niin ymmärrän tämän toimivan ristiriitaisesti johdannon jatkon kanssa. Kuinka tasa-arvo tulee tässä yhteydessä toteutetuksi?
Kiinnitin lisäksi huomion tässä yhteydessä liittämääsi ilmaisuun ihonväristä. Ojuutta on esiintynyt joka puolella maapalloa, eikä kaikkien orjien ihonväri suinkaan ole poikennut ns. isäntäväestöstä. Amerikan sisällissodan syttymiseen en laajemmalti ota kantaa, koska älykkönä osaat varmemmin asian ilmaista, mutta käsittääkseni sitä eivät alottaneet orjat, eikä orjuuden lopettaminen ollut sen sodan perimmäinen syy.

Poikkeat välillä varsin pitkälle sivuraiteelle alkuperäisestä aiheestasi, en lähde sille polulle.

Palaat tähän taloudelliseen tasa-arvoasiaan Thomas Pikettyn laskelmissa. 730€ kuukaudessa/ persoona? Jos maailmassa oleva varallisuus jaettaisiin tasan, niin summallahan ei silloin olisi merkitystä, vaan sillä ostovoimalla, joka jokaisella olisi käytössään. Se määräytyisi taas kysynnän ja tarjonnan kautta. Jälleen älykkönä osaat päätellä, mitä ajan takaa. Pienen hetken kuluttua varallisuus olisi taas kasautunut niille, joilla olisi tarjottavana riittävästi kaupallisesti hyödynnettäviä tuotteita.

Kirjoitat mielenkiintoisesta asiasta, mutta käytät kovin monimutkaista ilmaisukieltä. Miksi? Itse olen ymmärtänyt niin että, yksi älykkyyden ilmenemismuoto on se että, osaa ilmaista monimutkaisetkin asiat yksinkertaisen ymmärrettävällä tavalla. Paitsi tietysti poliittinen äly, joka ilmaisee asiat mahdollisimman moniselitteisesti ja juuri niin että jälkiviisaudelle jää aina tila jossa selitetäänn alkuperäinen tarkoitus käänteisesti.

Kiitos näkemyksestäsi. Oli mielenkiintoista paneutua siihen ja valitan oman kommenttini pintapuolisuutta. En halunnut lähteä luotaamaan tekstissäsi esitettyä kokonaisuutta syvemmälti, sillä kommenttini olisi silloin kasvanut aivan liian mittavaksi, eikä sen anti, jos sitä tässä nyt oli juurikaan, olisi lisääntynyt.

Mukavasti lähtee juoni kuljettamaan lukijaa. Ja viekin sitten mennessään sujuvasti ja jopa ovelasti harhauttaen.
Lyhyeen tarinaan olet saanut sisältöä melkoisesti ja juoni tukee kerrontaa kautta tarinan etenemisen. Lopussa odottelin yllätystä ja sieltähän se löytyikin. Hienosti vedetty! Tuo alun kevyt leukailu taksisuharin kanssa nivoutuu hyvin loppuratkaisun kanssa ja tekee tarinasta joustavasti etenevän aivan viimeisen lauseen loppuun asti.

Tarinan alku on hyvin rakennettu ja selkeän kerronnan myötä fantasiaan pääsee mukaan helposti. Myös kuvailu on kiinnostusta herättävää ja juonen käynnistäminen on onnistunut luomaan kiinnostavan vaiheen fantasiatarinan alkumetreiltä lähtien.

Henkilöhahmoissa on selkeä persoonallisuus, joka varmasti tulee kertomuksen edetessä vahvistumaan ja tuomaan monenlaista mutkaa herrojen taipaleella.

Tämä tarina alkaa rakentua jo ensimmäisestä jaksosta omaperäiseksi ja ainakin ensivaikutelmiltaan tuntuisi muodostuvan sadunomaiseksi, mikä fantasiatarinassa ei suinkaan ole kielteinen piirre.

En nyt ensimetreillä lähde laatimaan kovin mittavaa kommenttia, vaan jään kiinnostuksella odottamaan tulevaa. Tämä on tarina, jota tulen seuraamaan innokkaasti.

Hyvä alku.