Arvostelut käyttäjältä peka

Moi. Ei tama oikein puhuttele. Tulee mieleen sellainen naiivi nuori poika jolle tytto puhuu ensimmaista kertaa, ja sitten ollaan syvissa vesissa kun ei tieda miten pain olis kun ei saa tyttoa mielesta. Mutta tosiasiassa ei ollut kun se yksi tapaaminen, eika siitakaan sitten loppupeleissa paljon kateen jaanyt. Natti tytto olet kaunis ja sulla on ihanat silmat. Sinua kaipaan niin. Enemman purtavaa pitäis lukijalle olla.

Moi. Kaunista ja luettavaa tekstiä. Tunnelma kehittyy hienosti alusta, mutta sitten loppu puolella alkaa pikkaisen vaappua ja hakea suuntaa. Ajattelin että joko tuo äidillinen pohdinta hieman syvenisi tai sitten tarinassa olisi jonkinlainen käänne tai uusi kulma. Kumpaakaan ei tapahtunut ja minun mielestä kirjoitit hätä-exitin tarinaan. Eli tuo loppu meni aika tuttuja ja turvallisia polkuja.

Tämmäinen extra huomio. Luin tekstiäsi ja yhtäkkiä tuli jotenkin tuttu tunne että olen lukenut jotain samantapaista ennenkin.
Muistatko mistä tekstistä löysin alemman rivin? :)
"Hänen tummat pitkät hiuksensa aaltoilevat olkapäille villeinä."
"Hänen tummat kiharansa laineilevat villinä hänen kasvoillaan"

Kiitos kivasta tarinastasi.

Moi.
Listaan aluksi ne kohtia tekstistä jotka pistivät silmään. Lopuksi yleisemmin itse tarinasta.

---------------------------------
"Jassu ei ollut löytänyt suurta vihreää urheilukassiaan mistään, joten oli joutunut ahtamaan liikuntavaatteensa samaan laukkuun kirjojensa kanssa"
Kuulostaa kankealta silmään.
---------------------------------
"ja uusi nopea hopea Nissan Primera - miksi Jassu nimittikin autoa Sudensilmäksi -,"
Minun silmään hopeinen kuulostaisi paremmalta. Ja tämä yhteys auton nimeen kuulostaa myös kankealta ja epäuskottavalta.
---------------------------------
"Ensin kuulunutta puhinaa seurasi nyt ähinä, joka oli merkki siitä, että isoveljen kouluttama ratsukomppania Hemmetinperkele aikoi karata laitumelta seuraavien sekuntien aikana. Sen tapahduttua pukuhuoneen suljettua ovea vasten nojannut ihmisvaatepuu kavahti ja henkäisi: "Jassu! Onko sun aivan pakko?" Omantunnonpistosta tuntematta Jassu kyräili ystäväänsä kulmiensa alta."
Tämä voi olla minun heikkoutta lukijana mutta tajua oikein mitä tässä kappaleessa tapahtuu. Mikä tämä ratsukomppania homma on? Ja miksi puhua ihmisvaatepuusta? Ymmärtäisin linkin jos vaatteilla olisi jotain väliä, mutta nyt tämä kappale näyttää siltä että haetaan kiertoilmaisuja väkipakolla.
---------------------------------
"kevätaurinko oli porottanut korkealta ja sen säteet lämmittäneet ilman lähes parikymmentä asteiseksi."
Ennemminkin kirjoittaisin niin että asiat ovat tai eivät ole, kuin että lähes ovat. :)
---------------------------------
" sillä alkoholisoituneen äidin puheet perustuivat pääosin sadattelusta ja rumasta nimittelystä"
Tai sitten perustuivat pääosin sadatteluun ja nimittelyyn.
---------------------------------
"päivällinen alkoi koostua puoliksi tyhjennetyn Koff-laatikon oluttölkeistä"
Puoliksi tyhjennetyn, on tässä lauseessa turha. Luulisin että tällä koetat alleviivata alkoholiongelmaa mutta nyt lause on kirjoitettu niin että puoliksi tyhjennetyt Koff-laatikot ovat keskiössä.
---------------------------------
"Kulmakarvojensa vuoksi häntä oli alettu verrata Sini Sabotageen."
Vanhoissa kirjoissa on monesti viittauksia aikansa julkisuuden henkilöihin jotka eivät tämän päivän ihmisille kerro mitään. Minulle Sini Sabotage on tuttu ainoastaan nimenä enkä tunne hänen kulmakarvoitustaan. Mutta ilmeisesti ne ovat merkittävä osa hänen ulkoista olemustaan. Kertomuksesi osalta tälläiset ulkoiset kuvaukset ovat turhia. Lukijalle riittää vähempikin. Keskity ennemmin tarinaan.
---------------------------------
"mutta pistävä yönmusta katse vaiensi hänet."
Ottaisin yönmustan pois. Ylidramatisointia.
---------------------------------
" Jassu sai suojata silmiään maailman täyttäneeltä kirkkaudelta."
Taas haetaan liian dramaattista ilmaisua.
---------------------------------
"Joka ikinen talvi hän odotti vaipuvansa horrokseen kuin karhu"
Luulen että ennemminkin toivoi kuin odotti oikeasti vaipuvansa horrokseen.
---------------------------------
"Hänen oli ollut tarkoitus hakea lasi vettä keittiöstä, mutta olikin bongannut sen nurkasta Piritan, jonka kapeat koivet olivat olleet tiukkana rusettina herra Adoniksen vyötärön ympärillä."
Olla verbin käyttö saa tämän tekstin kuulostamaan kömpelöltä, kirjoita mieluummin ilman. Ei esimerkkinä, mutta tähän tyyliin: Hänen oli tarkoitus vain hakea vettä keittiöstä mutta bongasi nurkasta Piritan jonka kapeat koivet olivat rusettina herra Adoniksen vyötärön ympärillä.
---------------------------------
"Kasper Wilén herätti lähes jokaisessa tytössä saman efektin kuin mehevä lihakimpale bulldogissa"
Viljelet paljon tällaisia selitteleviä sutkauksia. Jätä pois. Tekstisi ei kaipaa niitä ja ne kuulostavat kliseiltä.
---------------------------------

Arvaan että kohderyhmäsi tälle tarinalle ovat varhaisnuoret. Ei tämä tarinan aloituksena oikein minuun iskenyt enkä oikein tiedä mitä tästä pitäisi ajatella. Viittaat että tämä on vain alku tarinalle joka muuttuu yliluonnolliseen/fantasian suuntaan myöhemmissä luvuissa, mutta nyt tämä oli kyllä enemmänkin kliseisen teinitarinan alustus. Alku ei herätä minussa kiinnostusta vaan pikemminkin ennakkoluuloja kirjan sisällöstä. Kirjan/tekstin alkua ei pidä vähätellä. Miettisin sinuna tämän aloituksen uusiksi.

Töitä-töitä-töitä, verta, hikeä ja kyyneliä. Sitä tämä nyt vaatii. :)

Moi. Kirjoitat hyvin ja kauniisti. Puhallat hahmoihisi tulee hienovaraisesti henkeä tarinan edetessä ja dialogi on aidontuntuista. Mutta ehkä tämän olisi pitänyt olla hieman pitempi. Tai sitten sisältöä olisi pitänyt tuoda aiempaan tekstiin jotenkin erillalailla. Nyt tama ei mielestäni oikein tarina toimi tai erotu.

Moi. Hieno runo. Minusta on jotenkin hauskempaa lukea tälläisia loppusoinnullisia runoja. :)

Ja pikkasen palautetta:
"Syksyn ensi tuuli kylmä
Läpi maitten puhaltaa,
eikä kukaan elävä
saa siltä rauhaa milloinkaan."

Minusta tuo loppu ei kuulosta hyvältä. Miksei saisi rauhaa joltain tuulelta. Kai se nyt joskus lakkaa tuulemasta?

"Puista lehdet armotonna
kuin pedon kynsin kiskoo
tuuli aivan rauhatonna
ne kauas viskoo."

Armotonna, rauhatonna,.. Tätä tonna loppua näkee kyllä riimittelyssä mutta se harvoin kuulostaa hyvältä. Jättäisin pois kun tää säkeistö toimii myös sanoilla: armoton, rauhaton.

"Lokakuun nyt kylmyydellään
tuopi viima tullessaan,
hallan jäätävyydellään
syksyisin se mukanaan."

Minusta muuten hyvä mutta tuo kolmas rivi särähtää jotenkin ajatuksellisesti.

"Viestin tulost' kylmän talven
se myöskin ilmoittaa,
nurkiss' taloin ulvoen
laulaa surulauluaan."

Minusta tämä viimeinen rivi ei oikein sovi tämän runon muuhun linjaan. Kun kaikki muu on runossasi on tuulen osalta varsin dynaamista tekemistä niin yhtäkkiä väitätkin että tuuli onkin jotenkin melankolinen.

Tätä rataa tällä kertaa. Kivat oli luritukset sulla.

Moi. Luin joitain aiempia tekstejäsi joten tiedän että tämä on osa pidempää tarinaa mutta kirjoitan nyt palautteen tuokiokuvan perusteella koska sellaisena olet sen tänne kirjoittanut.

Tarinanäkökulmasta ajattelen että tämä on aika lyhyt teksti johon on ympätty tunnelmointia rantasaunalla ja sitten pikkuisen pohdiskelua päähenkilön vammasta ja rakkaudenkaipuusta. Minusta olisi kannattanut valita jompi kumpi ja kirjoittaa lyhyt teksti siitä. Nyt molempien osien vailinaisuus alleviivaa tekstin ohuutta.

Loppuratkaisu tässä tekstissä oli aika yllätyksetön. Päähenkilö päättää että on erityinen ja toteaa muulle maailmalle että omapa on asianne jos ette tätä ymmärrä. Ajattelisin että tässä voisi haastaa itseään ja miettiä mihin muuhun lopputulokseen päähenkilö voisi päätyä. Nyt tuli vähän sellainen tunne että olen tällaista tekstiä lukenut monasti aiemminkin.

Muuten tekstisi on sujuvaa. Jos tämä olisi omaa tekstiä ja ihan täikammalla tarkistaisin niin siellä on kyllä ilmaa vielä. Esimerkiksi tuo lopun "hyppelehdin omituisesti ontuen" Mitä tarkoittaa kun ontuminen on omituista? :)

Kiitos tekstistä. Toivottavasti saamme tulevaisuudessa nähdä vähän pitempiäkin paloja.

Moi. Luin nämä kolme lukua tarinasta jonka olet kirjoittanut ja tässä minun palaute tähän astisen perusteella.

Tekstisi kaipaa terävöittämistä. Lauseissasi on paljon täytesanoja jotka tekevät lukemisesta pikkaisen puuduttavaa. Arvelisin tekstiin jääneiden kirjoitusvirheiden perusteella että et juurikaan käy tekstiäsi läpi sen kirjoitettuasi. Kannattaisi.

Sitten semmoinen jännempi huomio. Lukiessa tekstiäsi tuli sellainen kokemus että tässä kirjoittaja kertoo tarinaa omassa päässään. Enkä nyt tarkoita sitä että tarina on kirjoitettu minä muotoon, vaikka se voisi tietysti alleviivata havaintoani. Tämä voi nyt kuulostaa vähän hassulta kommentilta :) Mutta ajattelisin sen jotenkin niin että tarina tapahtuu päässäsi sen sijaan että se tulisi ulos päästäsi. Ja siis silti olisi kirjoitettu minä muotoon. Koetin miettiä mikä tuossa niin selittämättömästi häiritsi ja mulle tuli kaksi ehdokasta mieleen.

1. Dialogien ja päähenkilön ajatusten kieli on puhekieltä jonka olet kirjoittaessasi rytmittänyt pääsi sisällä. Tämä näkyy lukijalle pisteinä, pilkkuina ja lyhyinä huudahduksina tai sanomisina. Tavallaan laitat lukijalle vaatimuksen että ensin täytyy päästä sinun pääsi sisään ennenkuin tekstiä voi tulkita. Henkilökohtaisesti ajattelisin että tämä on vaatimus mitä kirjoittaja ei voi esittää.

2. Tarinan alku oli minulle erityisen hankala kohta päästä yli. Minusta tuntui kuin olisit hypännyt yli jotain olennaista. Kaikki hahmot ja maailma sen ympärillä on sinulle varmasti tuttuja mutta genrestä mitään tietämättömällö tuo alku vaikutti siltä kuin leikki tai peli alkaisi mutta lukijalle ei vaivauduttu kertomaan sääntöjä.

Nopeasti loppuun sanoisin että ainakin minun silmään viimeinen osa vaikutti sujuvimmalta. Olisko tässä sitten kuitenkin hienon lopun alku kehkeytymässä. Onnea matkaan.

Moi. Luin tämän ja edellisen tarinasi "Rumba" vähän kuin yhtäsyssyä putkeen joten tää on nyt sitten arvostelukin vähän niinkuin molemmista tai ylipäätään kirjoittamisestasi.
Kirjoitat vaivattomasti luettavaa tekstiä. Ja sinulla tuntuu helposti syntyvän aika intensiivisiä tunnelmapaloja. Siellä täällä on pikku haksahduksia tai kielellisiä kömmähdyksiä jäänyt tekstiin joista paremmalla läpiluvulla olisit varmasti päässyt eroon, mutta ei mitään suurempaa. Yläpeukkua näistä.

Jos tulevilta teksteiltäsi jotain voisi toivoa niin enemmän sisältöön keskittymistä. Nyt nämä kirjoittamasi tunnelmapalat jäävät jotenkin ohuiksi. Jotenkin vain toivoisi enemmän substanssia kun kerran kirjoittamisesi muutoin on noin toimivaa.

Tämä teksti on tänne jo vähän aikaa sitten lähetetty mutta kirjoitanpa arvostelun kun se kerran tuli luettua.
Teksti ei sinänsä niin hassumpaa ole mutta kyllä tuosta totaalitaarisesta yhteiskunnasta loppupeleissä aika päälleliimattu fiilis jää tähän tarinaan. Äkkiseltään sanoisin että yksityiskohtia olisi kannattanut miettiä enemmän. Ajatus siitä että pappa vie pojanpoikansa sen kummemmin yhteiskunnan kummallisuuksia pohjustamatta kaupunkiin jossa pienistä käytösvirheistä rangaistaan kovalla prosentilla on epäuskottavaa. Kummalliselta kuulostaa myös että totalitäärinen yhteiskunta painaisi sellaisen nimen kuin Kyseenalaistakaa virallinen totuus, kapinallisten surmaamisen muistomerkkiin. Äkkiseltään ajateltuna vähän turhan provosoiva viesti kansalaisille. Löytyi sieltä kyllä ihan hyviäkin pätkiä seassa ja nousikin välillä ajatus että jos tuo ympäröivä maailma olisi kehitetty enemmällä harkinnalla niin kyllä tässä periaatteessa parempaankaan olisi aineksia.

Tässä osui kertomus ja tekstin pituus hyvin yhteen. En oikein onnistunut alusta. Et ollut siinä mielestäni parhaimmillasi. Kliseinen ja vähän kökkökielistä tekstiä minun makuuni. Mutta onneksi en jättänyt kesken lukemista koska alun jälkeen tarina ottikin sitten tuulta purjeisiin. Mulle tuli vahva tunnelinkki tekstiin ja lopetus oli hyvä. Jäin miettimään josko lopetuksessa jäi liiankin avoimeksi mutta tää on vähän nyanssi kysymys tän mittaiseen tekstiin. Olisi mielenkiintoista kuulla tiesitkö miten tarina päättyy aloittaessasi.