Syystuuli Hot

Loppusoinnillisten runojen kirjoittajat ovat nykyään harvassa, varsinkin sellaiset, jotka eivät kuulosta kömpelöiltä tai pateettisilta. Runossasi on ajatonta luontorunon tyyliä, mutta onko se hieman liiankin vanhahtava ja konservatiivinen myös kuvakieleltään? Tuulen ulvonta nurkissa ja hallan jäätävyys on käytetty niin monta kertaa tässäkin tyylilajissa, että ryhdyin heti miettimään, ketä kuuluisaa runoilijaa olet jäljitellyt... Mutta piristävää kuitenkin lukea loppusoinnillinen runo, ehkä voisit miettiä, mistä saisit klassisuuteen lisää särmää ja omaperäisyyttä. Huolellista työtä tämä kyllä on.

Moi. Hieno runo. Minusta on jotenkin hauskempaa lukea tälläisia loppusoinnullisia runoja. :)

Ja pikkasen palautetta:
"Syksyn ensi tuuli kylmä
Läpi maitten puhaltaa,
eikä kukaan elävä
saa siltä rauhaa milloinkaan."

Minusta tuo loppu ei kuulosta hyvältä. Miksei saisi rauhaa joltain tuulelta. Kai se nyt joskus lakkaa tuulemasta?

"Puista lehdet armotonna
kuin pedon kynsin kiskoo
tuuli aivan rauhatonna
ne kauas viskoo."

Armotonna, rauhatonna,.. Tätä tonna loppua näkee kyllä riimittelyssä mutta se harvoin kuulostaa hyvältä. Jättäisin pois kun tää säkeistö toimii myös sanoilla: armoton, rauhaton.

"Lokakuun nyt kylmyydellään
tuopi viima tullessaan,
hallan jäätävyydellään
syksyisin se mukanaan."

Minusta muuten hyvä mutta tuo kolmas rivi särähtää jotenkin ajatuksellisesti.

"Viestin tulost' kylmän talven
se myöskin ilmoittaa,
nurkiss' taloin ulvoen
laulaa surulauluaan."

Minusta tämä viimeinen rivi ei oikein sovi tämän runon muuhun linjaan. Kun kaikki muu on runossasi on tuulen osalta varsin dynaamista tekemistä niin yhtäkkiä väitätkin että tuuli onkin jotenkin melankolinen.

Tätä rataa tällä kertaa. Kivat oli luritukset sulla.

Täydellinen runo ja ihanaa kieltä!