Arvostelut käyttäjältä TarraLeguaani

Kirjoitusasu vaihtuu kesken tekstin, se sekoittaa ja tekee epäsiistin loppukuvan. Mielestäni puhut kahdesta eri asiasta: henkilöstä, jonka elämä on niin paskaa, ettei millään väliä, ja sitten taas henkilöstä, joka kaipaa huomiota ja kunnioitusta. Siksi teksti on hieman ristiriitainen mielestäni. Mutta se on vain minun mielipiteeni, joku muu saattaa nähdä tässä selvän syy-seuraussuhteen.

Tämä on kyllä väärässä kategoriassa, ei ollut kovinkaan jännittävä tarina ja toimintaa ei ollut nimeksikään.

Ihan oli kepeä tarinankulku, joka tuntui johtavan johonkin. Mutta sitten tuntui, että tarina vaihtui toiseksi huonosti alustettuna. Russakoista olisi pitänyt mainita jotain jo alussa, jotta se olisi kytkeytynyt paremmin loppuosan tarinaan. Nyt aihe vaihtui, vaikka pieni pelastus olikin viimeinen virke.

Lähes loppuun asti pidin kovasti aikajärjestyksestäsi, tavastasi esittää tapahtumat siinä järjestyksessä kuin esitit. Et latonut koko juttua suoraan alussa tekstiin, vaan johdattelit ja vihjailit - hyvä!

Keskity vielä yhdyssanoihin, ja en käyttäisi paljon tuota viivaa lauseen edellä. En saanut selvää oliko ne tarkoitettu ajatuksiksi vai ajatusviivaksi, vai miksi?

Loppu oli lässähdys. Jätät pientä arvailun varaa, että mitäköhän oikeasti tapahtui, mutta silti se ei mielestäni ollut muun tarinasi arvoinen. Minusta on hirveän tylsä lopetus, jos joku herääkin unestaan, vaikka tässä vihjailetkin, ettei se ehkä ollutkaan unta... Mutta lukija järkeilee, että ihmissuden puremasta enää parannuta ja tyttöystävä ei nouse enää kuolleista poliisipartion toimesta, joten ehkäpä se oli vaan unta. Höh :/

Muuten hyvä tarina ja hieno kirjoitustyyli!

Kovin on lyhyt, mutta ihmeen lailla saat vähäisestä sanamäärästä huolimatta luotua pohjaa tarinalle. Tunnelman kokoaminen silti puuttuu. Tarina on selkeä, et viivyttele tai käytä liian vähän sanoja, vaan juuri sopivasti. Aloittelijaksi tämä on oikein hyvä. Mutta eteenpäin on päästävä. Hyvin alustit ja etenit. Mielestäni sinun kirjoittamisessasi ei ole yhtä selvää asiaa, mitä pitää korjata, mielestäni voit siirtyä nyt siihen, että kirjoitat, kirjoitat ja kirjoitat - paljon!

Tämä on väärässä kategoriassa.

Koko teksti on kuvailua. Tapahtuuko tässä jotain? Onko tämän tarkoitus olla vain tunnelmakuvaus? Koska siihen tarvitset enemmän sanoja. Tarinan saa kerrottua nopeastikin, tunnelman ja tunteiden kuvailuun tarvitaan hurjasti enemmän tavaraa.

Olet koonnut hienoja sanoja, mutta oletko katsonut koko virkettä alusta loppuun asti? Että se sopii, toimii ja muodostuu järkeväksi.
"Se oli kuin hiipivä, rakkaudenosoitus jolle en voisi sanoa ei, en nyt enkä huomennakaan." -> Mitä tarkoittaa lause 'se oli kuin hiipivä' itsessään? (Pilkku erottaa lauseet samassa virkkeessä.) Seuraava lause virkkeessä sanoo: 'rakkaudenosoitus jolle EN voisi sanoa EI, EN nyt ENkä huomenna.' Liikaa samankaltaisia kieltomuotoja, alkaa kuulostaa liikaa toistelulta.
"joissa en osannut pelännyt." -> osannut pelätä?
"kuin tappaakseen tyhjyyden joka nousi kuin" -> älä käytä kahta kuin-sanaa samassa virkkeessä.
" Kun uskalsin nostaa katseen ---, ymmärtäen etten nähnyt enkeliä." -> nämä lauseet eivät sovi samaan virkkeeseen. Eli kun-alku ja ymmärtäen-jatko (lauseenvastikkeen eteen muuten ei tule pilkkua) eivät sovi yhteen.

Vähän sanoja, paljon huomautettavaa :/ Mutta hyvä uutinen on se, että nämä on nopeasti korjattu :) Ja tekstistä näkee, että sinulla on lahjoja kirjoittamisessa. Olet vasta aloittelija, mutta hyvällä tiellä! Harjoitusta, harjoitusta, harjoitusta siis! :)

Yrität ehkä vähän liian lyhyesti saada elämän suurimpia tunteita välitettyä. Tarvitset siihen lisää sanoja.

Tässä ei sanota suoraan miksi tyttö on niin loukkaantunut, että on ajattelee itsensä tappamista tai vähintääkin huomion hakemista viiltelemällä itseään. Tulee sellainen olo, että paha mieli johtui siitä, että poikaystävä ei vastannut viestiin heti (tai tunnin kuluessa). Ja tästä tulee taas sellainen olo, että päähenkilö on emotionaalisesti kehittymätön 12-vuotias :/ Siksi näin aikuisena minun on vaikea suhtautua vakavasti tähän tekstiin. Olihan teini-iän tunnehuurut voimakkaita ja tuntui, että koko elämä on jatkuvasti pelissä, mutta jos hetkellinen mielipaha menee näin pitkälle, on tytössä jotain enemmänkin vialla. Jos pahan mielen aiheuttaja on jokin muu syy, vihjaisin siitä. Muuten lukija pitää syynä tätä, ettei "'poikkis' huomioinut mua heti".

Mutta juonesta itse kirjoittamiseen. Siellä on selvää talenttia pohjalla, olet lukenut kirjoja ja ottanut niistä oppia. Hyvä! Niin se kuuluukin tehdä. Seuraava askel on kirjoittaa, kirjoittaa ja kirjoittaa. Tosiaan preesens ja imperfekti menee sekaisin, mutta sen saa korjattua nopeasti ja helposti. Minä tarkistan aina tekstini niin, että luen sen useaan kertaan läpi ja joka kerralla minulla on 'aihe', jota metsästän, esim. 1. kirjoitusvirheet 2. onko aikamuoto aina sama 3. loogisuus 4. sujuvuus jne.

Käytät turhia täytesanoja aika paljon. Niiden karsimisen oppii vain kirjoittamalla paljon. Myös minä käytin täytesanoja paljon aloittaessani (ensimmäiset tekstini täällä). Eli en tarkoita kuvailevia sanoja, vaan sanoja, joita ilman teksti säilyy samanlaisena. Täytesanojen käyttö ei ole vaarallista, mutta kun kehityt, niitä kannatta alkaa tähyillä. Esim:
"Hiekkatie kulki koko suuren sumuisen pellon halki." -> Hiekkatie kulki suuren sumuisen pellon halki. Jos se menee 'halki', tarkoittaa se koko peltoa. Täten koko-sana on turha.

Hmm... Olipas sekamelska, niin päähenkilöt kuin tarinakin. Miksi näin monta päähenkilöä? Miten he liittyvät yhteen?
Hyppelet liikaa:
- käytät preesensiä, sekoitat imperfektiä. Valitse vain toinen.
- Kerrot henkilöistä nimillä, välillä kirjoitatkin minä-muodossa. Valitse vain toinen.
- Pysy mieluusti yhdessä ajassa. Jos haluat kertoa hetken menneestä, käytä oikeita keinoja sen selvittämiseen, että nyt puhutaan aiemmista tapahtumista.
- Käytä samankaltaista tyyliä alusta loppuun.

Keksi keino pitää lukijan mielenkiinto yllä. Nyt tämä vaikuttaa ideapyörremyrskyltä, jossa olet vain heittänyt ideoita kasaan ja pyöräyttänyt kauhalla kerran. Ei tullut nyt kyllä tasalaatuista keittoa :/

Kiinnitä myös huomiota oikeinkirjoitukseen.

Tämä tuntui nopeasti kasaan kyhätyltä, ilman sen tähdellisempää merkitystä. Kirjoitusvirheet alkavat jo haitata, hätäisyys nousee ensimmäisestä osasta kolmanteen, joista tämä on selvästi heikoin. Huomioi yhdyssanat, ettei lauseesta tule ihan hassua. Et tuo mitään oivaltavaa, hauskaa tai mietittävää tarinallasi, aiemmissa oli vähän jotain ideaakin. Pistä harkintaan koko mummi-teksti, muokkaa mieluusti samaan tyyliin sopivaksi, kuin aiemmat Lapsen silmin -osat.

"karttakepillä osoitin Pekkaa olemaan hiljaa kokouksessa." Hah, loistavaa! :D

Välillä olet mahtava, talenttia siis löytyy, se pilkahtelee. Mutta sitten se painuu taas, osittain kirjoitusvirheiden ja osittain kömpelön kirjoittamisen vuoksi. Eli lisää harjoittelua, vähän enemmän juonen viilaamista ja hyvää tulee! Olen Alapon kanssa samaa mieltä, että loppu tarvitsee jotain. Ensimmäisen osan loppu oli hyvä!

Lähes loppuun asti ajattelin, että minua ei kyllä kiinnosta lukea yhtään teidän barbileikeistä. Mutta paransit ihan lopussa, pidin sittenkin juonestasi. Mutta aloitat huonosti, et osaa ylläpitää mielenkiintoa. Kuinka moni tämän aloittaa ja jättää kesken, pääsemättä sinne loppuun, joka on oikeasti hyvä! Mieti siis alkua uudestaan. Jätä turha pois, ei ole tärkeää tietää missä leikittiin jne. Tuo muitakin ajatuksia elämästä tähän kirjoitelmaasi.