 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Yrität ehkä vähän liian lyhyesti saada elämän suurimpia tunteita välitettyä. Tarvitset siihen lisää sanoja.
Tässä ei sanota suoraan miksi tyttö on niin loukkaantunut, että on ajattelee itsensä tappamista tai vähintääkin huomion hakemista viiltelemällä itseään. Tulee sellainen olo, että paha mieli johtui siitä, että poikaystävä ei vastannut viestiin heti (tai tunnin kuluessa). Ja tästä tulee taas sellainen olo, että päähenkilö on emotionaalisesti kehittymätön 12-vuotias :/ Siksi näin aikuisena minun on vaikea suhtautua vakavasti tähän tekstiin. Olihan teini-iän tunnehuurut voimakkaita ja tuntui, että koko elämä on jatkuvasti pelissä, mutta jos hetkellinen mielipaha menee näin pitkälle, on tytössä jotain enemmänkin vialla. Jos pahan mielen aiheuttaja on jokin muu syy, vihjaisin siitä. Muuten lukija pitää syynä tätä, ettei "'poikkis' huomioinut mua heti".
Mutta juonesta itse kirjoittamiseen. Siellä on selvää talenttia pohjalla, olet lukenut kirjoja ja ottanut niistä oppia. Hyvä! Niin se kuuluukin tehdä. Seuraava askel on kirjoittaa, kirjoittaa ja kirjoittaa. Tosiaan preesens ja imperfekti menee sekaisin, mutta sen saa korjattua nopeasti ja helposti. Minä tarkistan aina tekstini niin, että luen sen useaan kertaan läpi ja joka kerralla minulla on 'aihe', jota metsästän, esim. 1. kirjoitusvirheet 2. onko aikamuoto aina sama 3. loogisuus 4. sujuvuus jne.
Käytät turhia täytesanoja aika paljon. Niiden karsimisen oppii vain kirjoittamalla paljon. Myös minä käytin täytesanoja paljon aloittaessani (ensimmäiset tekstini täällä). Eli en tarkoita kuvailevia sanoja, vaan sanoja, joita ilman teksti säilyy samanlaisena. Täytesanojen käyttö ei ole vaarallista, mutta kun kehityt, niitä kannatta alkaa tähyillä. Esim:
"Hiekkatie kulki koko suuren sumuisen pellon halki." -> Hiekkatie kulki suuren sumuisen pellon halki. Jos se menee 'halki', tarkoittaa se koko peltoa. Täten koko-sana on turha.
