Viimeinen vahti Hot

niinkuin -> niin kuin
Ukrainalainen -> ukrainalainen
tuolille joka -> tuolille, mikä
enään -> enää
on minun viimeinen merivahti -> vähän epäselvä, vahtivuorostako puhutaan? -> minun merivahtini
maailman- loppu -> maailmanloppu
Kysyppäs -> Kysypä

Pilkkuja puuttuu aika lailla ja sitten niitä on väärissä paikoissa. Pilkkuja tarvisi kyllä rytmittämään virkkeitä, muuten on aika tutinapötköä.

Päähenkilö on jäämässä eläkkeelle. Viime talvena vaimo on lähtenyt lasten kanssa pois. Kuinka vanhana päähenkilö on lapset saanut, jos ne muksut vielä kotona asuu?

Juoni oli vähän päämäärätön. Hyvin olit lisäillyt tämän hetken tapahtumien kuvailujen väliin pääjuonta, mutta mielestäni liian vähän. Tarinan idea on hyvin suomalainen arkimaisema: aviomies kokee työnsä niin rankaksi, että vapaa-aika on ryypättävä tilanteen tasoittamiseksi. Erittäin surullinen totuus monelle ihmiselle. Itse en pidä yhtään tällaisista juonista, missä keskitytään siihen masentavimpaan tapaan elää omaa elämäänsä. Eli tarina ei ollut minun mieleeni.

Kirjoitat ihan soljuvasti, osaat johdattaa virkettä eteenpäin ja yhdistää seuraavaan. Tekstissäsi ole mitään turhaa poukkoilua, et jätä välistä mitään tärkeää tekstinkulun tai juonenkulun kannalta. Olet suhteellisen selväsanainen, etkä jätä lukijalle sellaista oloa, että mitäköhän tässä yritettiin tuoda esille tai mitäköhän tuo tai tämä asia tarkoitti.

Ihan heti on sanottava, että vajaat tähdet eivät tule tekstin aiheesta, päinvastoin, kirjoitat sellaisesta alasta ja miljööstä, joka kiehtoo minua ja varmasti monia muitakin, koska harva on saanut siihen itse tutustua. Pidän myös tyylistäsi kirjoittaa, siihen on helppo uppoutua ja tekstistäsi huomaa, että tiedät mistä kirjoitat. Tosi hyvä!

Jouduin kuitenkin verottamaan tähtiä katkeruudesta. Olen sitä mieltä, että tekstin päähenkilöllä saa olla vaikka millaisia mielipiteitä ja aatteet voivat olla ihan mitä tahansa, on vain hyvä jos tekstin henkilöt herättävät lukijassa voimakkaita tunteita, usein negatiivisiakin, mutta jos minusta alkaa tuntua siltä, että kirjoittaja purkaa omaa katkeruuttaan tekstin kautta osaamatta ollenkaan astua ulos tekstin sisällöstä, irrottaa päähenkilöä ja kertojaa toisistaan katsoakseen tarinaa etäämpää, sisältö alkaa muistuttaa enemmän mielipidekirjoitusta kuin proosatekstiä.

Yksikään lukija ei tahdo lukea ihmisestä, joka OIKEASTI syyttää ex-puolisoaan erosta, vaikka ero on johtunut siitä, että ex-puolisolla on ollut suhteessa paha olla. Ei kukaan halua lukea ihmisestä joka OIKEASTI oikeuttaa ryyppäämisensä sillä, että tekee väsyttävää työtä. Tiedämme, että sellaisia ihmisiä on ja voimme hyvin lukea kirjan fiktiivisestä päähenkilöstä, joka on juuri sellainen, mutta lukumukavuus kärsii heti jos lukijasta alkaa tuntua, että tarinan kirjoittaja itse on sellainen ihminen. Silloin lukija alkaa inhoamaan kirjoittajaa, eikä tunne enää kohdistukaan mihinkään fiktiiviseen hahmoon vaan todelliseen ihmiseen.

Minua harmittaa, että tekstistä tuli tuollainen fiilis, koska kokonaisuutena tykkäsin siitä, ja nuo antamani tähdet annan tarinan positiivisista puolista hyvillä mielin. Jos jonkun vinkin voin antaa niin kokeilepas seuraavassa tekstissä tuoda päähenkilön ajatuksia esille hiukan verhotummin. Silloin niitä ei ehkä mieltäisi kirjoittajan mielipiteiksi, eikä lukija niin helposti kohdistaisi negatiivisia tunteitaan kirjoittajaan, vaan osaisi laittaa ne tarinan päähenkilön piikkiin. Silloin ne on helpompi sulattaa.