Arvostelut käyttäjältä vesajohannes

Hyvä tarina, hyvin kerrotut toimintakohtaukset. Haluaisin kuitenkin tutustua päähenkilöön. Ehkä miljöökuvauksen voisi antaa päähenkilön kautta? Usein sanotaan, että näytä, älä kerro.

Ei ollenkaan paha. Yksityiskohtia ja tarkennusta lisää, niin teksti herää henkiin.

Olen tekemässä tällaista tarinaa. Sitä on koossa 170 liuskaa. Teksti on suurin piirtein tämäntasoista koko ajan. Haluaisin siihen jotenkin helppolukuisuutta lisää.

Kappalejako sisennyksineen näytti hyvältä, kun copypastetin tekstin editoriin, mutta sisennykset hävisivät sitten, kun julkaisin tekstin. Olisi pitänyt liittää se kuvana.

Helppo lukea, koska kerronta ei laahaa. Yhdyssanavirheitä on kamalan paljon. Pari huomiota: maan nimi isolla, mutta kielen nimi pienellä. Sama juttu maan asukkaan kohdalla: ruotsalainen, ei Ruotsalainen. Kappalejako dialogissa selventäisi tekstiä, mutta yllättävän hyvin pysyin selvillä, kuka puhui milloinkin.

Lainauksia:
"Gillian ja Rebecca ovat parhaat ystävykset, ketkä käyvät ala-asteen ensimmäistä luokkaa."
"Tarinaan jännitystä tuo salaperäinen roisto, kuka ilmestyy siihen aivan kuin tyhjästä."
"Pian, he palaavat keittiöstä kantaen..."
Näissä lainauksissa olevat virheet toistuvat koko ajan tekstissä, ja tekevät sen hankalaksi lukea. Ensimmäisessä lainauksessa sanan 'ketkä' paikalla pitäisi olla 'jotka', toisessa sanan 'kuka' paikalla 'joka' ja kolmannessa pilkku on liikaa. Kirjoittajan tarinoita olisi kiva lukea, kun vain saataisiin kielioppi paremmaksi. Aina, kun lukija osuu virheelliseen sanaan, lukeminen pysähtyy. Lue kirjoja, kirjoita paljon!

Olisin toivonut, että Eetu, joka tässä esiteltiin, olisi ollut pitemmän tarinan päähenkilö. Prologi viittaa siihen. Odotin tarinaa, jossa maailmanloppu on tulossa, yhteiskunta romahtaa ja sivistys taantuu keskiajalle. Tarinassa on vetoa, jos pystyt jatkamaan sitä niin pitkästi, että siihen kehittyy juoni. Pari yhdyssanavirhettä ja 700-vuotias mummo (7-kymppinen on 70-vuotias, 70-kymppinen on 70 x 10 -vuotias) ärsyttivät.

Kirjoittajan käyttämä kieli on aika raskasta luettavaa. Tässä hyvä esimerkk: "...yhteyttä Evelyn Marshalliin, kuka omisti..." Sanan "kuka" paikalle kuuluu selvästi "joka". Sama virhe näkyy kirjoittajan muissakin tarinoissa. Myös pilkku eksyy toistuvasti väärään paikkaan: "...Kirjeessään, Evelyn kertoi tahtovansa..." Kirjoittaja: ota mikä tahansa romaani, ja katso sieltä, miten dialogi on rakennettu. En tarkoita dialogin sisältöä, vaan tapaa, jolla se asetellaan.
Jatka kirjoittamista, lue kirjoja. Lukemalla opit huomaamattasi hallitsemaan kielen, saat sujuvuutta kerrontaan ja kehityt kirjoittajana!
En ole itsekään mikään mestari, mutta kehityn koko ajan.

Voisiko tarina sijoittaa Suomeen? Henkilöihin on vaikea päästä sisään, koska tarina on selvästi suomalainen, mutta siinä ei ole mitään Suomeen liittyvää?
Lukukokemus paranisi, jos kirjoittaja kiinnittäisi huomiota kielioppiin. Puhekieliset ilmaisut "kuula kalloon" tms. käyvät kyllä dialogissa, mutta kertoja, joka ei ole minä-muodossa, ei pysty sellaista sujuvasti käyttämään.
Pilkut selvästi väärissä paikoissa, väärät sanat (mm. viimeisessä lauseessa "kuka", vaikka pitäisi olla "joka") ja kankeahko kerronta vaikeuttavat lukemista. Tarinassa on silti sydän, juoni, jonka saa toimimaan kerrontaa ja yksityiskohtia hiomalla.