Arvostelut käyttäjältä eleisio

Parahin Bizarre
Kirjoitat erittäin hyvin. Teksti soljuu lukijan tajunnassa kuin keväinen puro metsän reunassa. Tarinasi vain loppui ennen kuin se oli kunnolla alkanut; tämä lienee ollut tarkoituskin, mutta lukijalla oli lupa odottaa jotain enemmän. Toivon, että seuraavassa jutussasi rohkenet astua totutusta tuntemattomaan, ennalta arvaamattomaan maailmaan. Taitoa Sinulla on ja halua edetä, näin uskon.

Muutama kommentti kuitenkin: Lauseen "Hän raksti herätä aikaisin, jotta... voisi ehkä kirjoittaa elävämmin tyyliin " Hän rakasti aikaisia aamuja. Oli aikaa suoristaa hiuksensa... Tekstiä voisit tiivistää hieman mm. Lauseessa "Ronja oli pukenut päällensä kauneimman valkoisen silkkimekkonsa, jonka hän oli ostanut... korjaus: ... markkinoilta Intiaan tekemällään lomamatkalla. Hän muistaa kaupungin ahtaat kujat, joilla kulki kanoja..."
Vielä pari muutosehdotusta:
Kirjoitat: "Oli vielä viimeisen kerran aika katosa peilistä ja lähteä kohti..."
Sujuvampi ilmaus voisi olla: "Oli vielä viimeisen kerran katsottava peiliin ja lähdettävä kohti..."
Ja vielä yksi muutosehdotus: kirjoitat "Hän ei itse pitänyt kovin paljon tämän tyyppisistä elokuvista, mutta päätti uhrautua, jotta..." ehdotus: "Hän ei itse niistä juurikaan pitänyt, mutta päätti uhrautua. Näin hän mielestään tekisi hyvän ensivaikutelman."
Osaat kirjoittaa, odotan kiinnostuksella seuraavaa juttuasi.

Parahin Vertico
Tarinasi on melko lailla mollivoittoinen; siinä on aitoa alakuloa ja pettymyksen tunnetta johonkin, jota tarinan minä tuskin itsekään hahmottaa, tai jonka syitä hän ei mahdollisessti haluakaan enemmälti pohtia.
Tarinassasi on yksi hieno lause: "Aika riensi eteenpäin, siltä ei kukaan (ollut) onnistunut leikkaamaan siipiä"
Kun kirjoittelet seuraavaa juttuasi, yritä karsia pois turhia pikkusanoja, ne ovat hieman kuin tomaatin pieniä versoja, jotka pitää poimia pois, jotta tekstistä versoaa tukeva tarina. Selvyyden vuoksi muutama esimerkki.

Kirjoitat "Joudunko tulemaan jälleen uudestaan tapaamaan teitä? Tiedätte varmasti, että tulen kyllä". ehdotus: "Joudunko tulemaan uudestaan tapaamaan teitä? Tiedätte varmasti, että tulen".
"Olin monesti venyttänyt ruokatuntiani aivan liian pitkäksi ja lähtenyt istumaan tien toisella puolen sijainneeseen pikku-pubiin". ehdotus: "Olin monesti venyttänyt ruokatuntiani istuskelemalla vastapäisessä pikkupubissa"
"Potkut noista töistä tuntuivat kuitenkin hyvältä. Tunsin helpotusta, vapauden tunteen". (toistoa "tunsin" ja "tunteen". ehdotus: "Potkut tuntuivat hyvältä. Oloni helpottui, tunsin olevani vapaa"
ja vielä yksi: "Jostain syystä olin todella kykenemätön pitämään työpaikkoja yhtään pidempään". ehdotus: "Jostain syystä olin todella kykenemätön pysymään pitkään samassa työpaikassa".

Odotan mielenkiinnolla seuraavaa tarinaasi.

Tekstisi on sujuvaa, raikasta, helppolukuista ja kieliopiltaan yllättävän korrektia. Ekan kappaleen luettuani odotin kiinnostuneena tarinan jatkoa. Se yllätti: tyttö, joka ei ollut nähnyt poikia, siis noita kaksilahkeisia: "Hän ei ollut koskaan nähnyt yhtään poikaa aikaisemmin". Tarinan päähenkilö, tyttökoulun oppilas oli kuitenkin jollain tavala tietoinen siitä, että sellaisia oli olemassa. Olisiko hän nähnyt niitä vaikka kuvissa, koska sellaisen myöhemmin livenä tunnisti?
Tarinan jatkossa olet kuvannut tytön ja pojan tapaamisen tavalla, joka tuo väkisin mieleeni vanhat kansansadut, jossa prinssi ja prinsessa sattuman oikusta kohtaavat toisensa.
Tarinaa voisi kuvata herttaiseksi, vaikka tekstin alku saattoi herättää aavistuksia aivan toisenlaisestakin jatkosta: ilkeä, katkera ja kateellinen johtajatar puuttuu kahden nuoren elämään dramaattisin seurauksin.
Ehkä tästä voimme lukea seuraavassa tarinassasi.
Muutama pikkuseikka itse tekstistä: ajoittain lukija oli epätietoinen, mihin "hän" -sana viittasi. Jos tekstissä esiintyy kaksi lukijalle tuntematonta henkilöä, kannattaa olla tarkkana. Usein auttaa kun toista kutsuu sanalla "hän" ja toista "tämä" (muitakin keinoja löytyy). Oleellista on että lukija "pysyy kartalla".
Lopuksi muutama lause, joita esimerkin vuoksi haluaisin korjata, huolimatta siitä, että tekstisi kokonaisuudessaan on varsin tasokasta:
Kaupungin johtajaopettajalla... Siellä pojat saivat olla ja mennä kuten halusivat. "Ehkäpä hän jopa puhuisi pojalle?" ..."Kaupungissa hän saattaisi joutua tilanteeseen, jossa hän joutuisi kohtaamaan pojan, jopa puhumaan tälle".
"Opettajat sanoivat..." "Opettajat esittivät pojista vain kielteisiä kommentteja; ylipäätään he halusivat kieltää kaiken hauskan ja jännittävän, joten heidän mielipiteisiinsä ei juuri luotettu."

Aika rajua tekstiä; verbin jättäminen saksalaisittain viimeiseksi vaikuttaa turhan kliseiseltä. Kirjoittajalla selvästi lahjoja. Nyt vain mennän niin pohjamudissa, että se ei enää tunnu aidolta.