Arvostelut käyttäjältä Sanaseppo

Maailmanlopun jälkeinen elämä on melko kaluttu aihepiiri, mutta novelli antoi taas uutta pureskeltavaa (kjeh kjeh) aiheesta. Voi miettiä kuinka todennäköinen on nykyisenkaltaisen yhteiskunnan täydellinen romahtaminen ja vaikka se tapahtuisikin, niin vielä muuntuminen novellissa kuvatuksi Thomas Hobbesin luonnontilaksi tai Mad Max -maailmaksi. Silti, kuvaus Emielin selviytymiskamppailusta on puoleensavetävää. Lopun täydellinen kyynisyys yllätti ja huvitti.

Kielestä ei minulla ole suurempaa moitteen sijaa, hyvin sujuvaa. Taisin joskus aiemminkin mainita tästä, mutta käytät lauseiden pituuden vaihtelua näppärästi tehokeinona. Esimerkiksi "Metsästys on alkanut." nostetaan omaksi kappaleekseen, mikä kätevästi alleviivaa sen merkitystä, luo tiettyä elokuvamaisuutta ja toimii hyvin novellissa, jossa se ei ehdi käydä puuduttavaksi.

Pitkään pyörittelin mielessä mihin novelli menee: ehdin jo kehitellä kaikenlaisia teorioita järkyttävästä paljastuksesta, kuten kannibalismista :) . Enpä olisi arvannut lopputulemaa, joka, kuten sanottu, osoittautui mielenkiintoiseksi pohdinnaksi uskontojen vaikutuksesta ihmiskunnan historiaan. Thoraksestahan saisi vaikka minkälaista jutunjuurta, joita lukisin mielellään. Kuinka perustavanlaatuisen yhteisen tekijän puuttuminen vaikuittaisi historian kehitykseen. Millaisia olisivat arvot, lainsäädöntä ja yhteiskunta?

Kielen ajoittainen köykäisyys rokottaa hiukan pisteitä, kuten "Sadankahdenkymmenentuhannen valovuoden toisissa päissä kaksi eri taivaankappaletta omistivat samanlaiset olosuhteet ja samankaltaisen älykkään...". Omistaminen kuulostaa kummalta tässä yhteydessä, ja ensimmäinen lause kömpelöltä.

Yhdyn edellisiin: kirjoitustyyli on hyvin, hyvin outo. Omaleimaisuudessa ei sinänsä ole väärää, ja ehkä tämä on sinulle ominaista – luen tekstejäsi ensimmäistä kertaa –, mutta silloin kun lukija joutuu arvuuttelemaan merkityksiä mennään pahasti metsään. Lauserakenteet ovat kömpelöitä, sanavalinnat kummallisia ja tarinankerronta jotenkin päämäärätöntä. Ajoittain vaikuttaa siltä, ettei lukisi suomea laisinkaan, vaan sanasta sanaan käännettyä vierasta kieltä.

Tarina kerää kierroksia ja paranee loppua kohden, mikä luvannee hyvää jatko-osan/osien kannalta. Vähän kun raaputetaan, niin alta voi paljastua kelpo tarina: toivottavasti vain kiinnität kirjoitusasuun enemmän huomiota.

Kiehtova lähtökohta, jolle on rakennettu jännittävä tarina. Käytät erinäisiä keinoja, kuten kappaleiden pituuden vaihtelua ja päähahmon tunteiden kuvailua erittäin tehokkaasti. Ensiksimainittu luo hätäisen tunnelman, kuin pikaleikkaukset kauhuelokuvassa konsanaan – jälkimmäinen auttaa eläytymään kertojan tuntemaan kauhuun ja yksinäisyyteen erinomaisesti. En pikaisella syynäyksellä löytänyt kieliasusta moitittavaa, siitä peukku ylös.

Nyt kun sarja on päässyt jo toiseen osaansa (ja jatkoa on luvassa, oletan) olisi kuitenkin kiinnostavaa perehtyä päähahmoon hiukan syvällisemmin – ellet pidä häntä hämärässä tarkoituksella. Hänhän ilmeisesti aiheutti koko Ebola-epidemian tappaen perheensä ja lamauttaen yhteiskunnan. Hepun luulisi räytyvän syyllisyydessä tai ehkä keksivän tekosyitä puolustuksekseen tai jotain tämän suuntaista.