 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Maailmanlopun jälkeinen elämä on melko kaluttu aihepiiri, mutta novelli antoi taas uutta pureskeltavaa (kjeh kjeh) aiheesta. Voi miettiä kuinka todennäköinen on nykyisenkaltaisen yhteiskunnan täydellinen romahtaminen ja vaikka se tapahtuisikin, niin vielä muuntuminen novellissa kuvatuksi Thomas Hobbesin luonnontilaksi tai Mad Max -maailmaksi. Silti, kuvaus Emielin selviytymiskamppailusta on puoleensavetävää. Lopun täydellinen kyynisyys yllätti ja huvitti.
Kielestä ei minulla ole suurempaa moitteen sijaa, hyvin sujuvaa. Taisin joskus aiemminkin mainita tästä, mutta käytät lauseiden pituuden vaihtelua näppärästi tehokeinona. Esimerkiksi "Metsästys on alkanut." nostetaan omaksi kappaleekseen, mikä kätevästi alleviivaa sen merkitystä, luo tiettyä elokuvamaisuutta ja toimii hyvin novellissa, jossa se ei ehdi käydä puuduttavaksi.
