Arvostelut käyttäjältä VMN

Tarina alkaa todellakin ryminällä keskellä kaikkea. Jos Liisa Ihmemaassa ei ole tuttu, niin saattaa olla hyvinkin hukassa. Itse olen nähnyt vain Burtonin elokuvan, joten tietoni ei mitenkään erityisen laaja aiemmasta ole, mutta silti pääsin jotenkin mukaan. Keskellä oleva juoni ja paljon tuntemattomia tekijöitä, ei kuitenkaan häirinnyt niin paljoa, mutta muut kiire taas hieman häiritsi. Tarkoitan tätä "erikoista" sattumaa, että ollaan sohvalla, haaveillaan Ihmemaasta, yhtäkkiä sisko tupsahtaa paikalle, sanoo nimiä ja päähenkilö tajuaa, että joku tuttu rakas on Ihmemaassa (ja että hänet on pelastettava!!), sisko sanoo "no, ei minulla muuta, tee valmis", ja sitten portille, itku, eikun ei, mennäänkin jo portista sisään, vaikka näköjään ollaan sieltä juuri jo tultu. Tämän juonen, en siis tarkoita taustalla olevia asioita, vaiheet tuntuivat hieman hätiköidyiltä ja siksi hepposilta. Niitä kun olisi hieman alustanut ja pitkittänyt, antanut niille merkityksen, olisi tarina ollut vielä parempi.

Silti, pakko myöntää, että tarinan loppu vetäisi todella lujasti mukaan! Wauh! Todella hienoa, mielellään jatkaisin tekstin lukemista! Siitä isot plussat, jotka kuittaavat kaiken muun (:

Huomauttaisin kyllä sen, että tarinan nimi ei tunnu erityisen sopivalta. Tarkoitat Portinvartijaa, tällä miehellä kuvajaisessa? Hän ei tunnu erityisen tärkeältä, niin kuin tämä mies, jota lähdetään "pelastamaan". Tämä taas ei ole kuvajaisessa ollenkaan? Hämäävä nimi, odotin, että loppumetreillä päähenkilö näkisi portissa tämän miehen, joka täytyy pelastaa.

Teksti on hyvin lyhyt, mutta silti olet saanut siihen hyviä ideoita, joskin jotkut ovat ehkä jopa liian mielikuvituksellisia lyhyeeseen novelliin (lähinnä minun mielipiteeni). Itse olisin pitänyt olennot hieman yksinkertaisempina, jos aikaa ei ole selittää kuviota tarkemmin. Olit kuitenkin hyvin saanut hauskan ja mielenkiintoisen tarinan noinkin lyhyeeseen tekstiin, josta olisi ehdottomasti halunnut lukea lisääkin, sehän se hyvän novellin tarkoitus onkin. Monta kysymystä jäi ilmaan leijumaan.

Kuten jo sanottu, kieliasu on suurin ongelma. Muutama lisäoikoluku kerta ei ole yhtään paha, muista pitää myös taukoa tekstin kirjoittamisen jälkeen, jotta saat hieman uuden näkökulman itse tekstiin. Muuten oiva teksti, jossa oli kekseliäitä ideoita!

Mjahas. Jo on tarina. Eipä tässä nyt paljoa sanomaan, mitään ei oikein tapahtunut, eikä mitään selitetty. Ehkäpä tämä tosiaan on tarina, joka kerrotaan suullisesti, niinhän tämä alkaakin: "Kerron kauhutarinan". Juonta ei kuitenkaan ollut nimeksikään, joka olisi anteeksinantanut kuvailun, ja no, kaiken muun puuteen.

Heip vaan, luin aikasempaan palautteeseen tekemiäsi kommentteja, ja on hienoa, että olet alkanut kirjoittaa! Jatka samaan rataan vaan! Aapo laittoi jo paljon kommentteja, joten jätän ne kertomatta ja kerron minua koskeneet mielipiteet:

Tekstiäsi oli mukava lukea ja idea oli ainakin uusi, ikinä en olisi uskonut tämän tapaiseen törmääväni! Ongelmia minulle kuitenkin aiheutti muutamat asiat. Ensinäkin mielestän dialogista tuntui puuttuvan tietty luontevuus, se tuntui ajoittain hiukan liian viralliselta ja pakotetulta. Varsinkin kohta jossa Pihla ja lapset ajavat autolla ja he keskustelevat puista ja metsistä tuntui liian iralliselta. Minulla oli sellainen tunne, että tässä haluat valistaa ihmisiä ja opettaa asioita, ei niinkään kertoa tarinaa, mikä loi inhoittavan tunteen.

Toinen asia oli hiukan plusmiinus nolla, hyvää ja huono. Olit keksinyt todella luovan ja erilaisen maailman, mikä on suuri plussa. On aina hienoa, kun tuodaan jotain uutta esille, mutta ongelmaksi muodostui se, että kerrot siitä valitettavan vähän. Varsinkin tämä ihmiset ovat puita, puut ihmisiä, jäi minulle hiukan liian häilyväksi, enkä saanut siitä kunnon otetta. Idea on toki hauska ja kiehtova, mutta sitä olisi omaan makuun enemmän selittää. Eikö ihmiset lisäänny ollenkaan "perinteisesti", hoidetaanko se aina puiden kautta, ovatko puut josta "lapset" otetaan puuksi muodostuneita ihmisiä, onko näin aina ollut vai onko tämä kokonaan uusi maailma ja historia, onko maailmassa ollenkaan "tavallisia" puita, vai ovatko kaikki puut ihmisiä, tai kaikki ihmiset puita, ja keksisin litaninan muitakin kysymyksiä. Tietty on hienoa jättää kysymyksiä auki, jotta lukija jää miettimään tarinaa, mutta tässä näitä jäi valitettavasti muutama liikaa.

Tarina oli kekseliäs, mutta aihe on hiukan riskialtis kun puhutaan siitä, että eletään lähitulevaisuudessa (tai sitä vastaavassa maailmassa) ja ihmiset ovat puita, joita sorretaan. Tässä on suurena vaarana se, että siitä tulee lukijalle liian saarnaava ja valistava, miten minulle kävi. Tarinassa oli myös havaittavassa pientä taide-vibaa, mikä ehkä minulle meni ohi, itse kun etsin mahdollisimman äänekästä rymistelyä ;)

Kaikien kaikkiaan, jos et tosiaan ole 30 vuoteen kirjoittanut mitään, tämä on huikea suoritus. Olet luonut uuden maailman ja ihmiset siihen, mutta kun kerrot heistä vain lisää ja selvennät asioita, niin se muodostuu paljon kirkkaammin. Samaten, jos et tarkoituksella halua, niin yritä miettiä minkälainen kuva lukijalle tulee tekstiäsi lukiessa, ja onko se tahallinen vai ei.