Tarina alkaa todellakin ryminällä keskellä kaikkea. Jos Liisa Ihmemaassa ei ole tuttu, niin saattaa olla hyvinkin hukassa. Itse olen nähnyt vain Burtonin elokuvan, joten tietoni ei mitenkään erityisen laaja aiemmasta ole, mutta silti pääsin jotenkin mukaan. Keskellä oleva juoni ja paljon tuntemattomia tekijöitä, ei kuitenkaan häirinnyt niin paljoa, mutta muut kiire taas hieman häiritsi. Tarkoitan tätä "erikoista" sattumaa, että ollaan sohvalla, haaveillaan Ihmemaasta, yhtäkkiä sisko tupsahtaa paikalle, sanoo nimiä ja päähenkilö tajuaa, että joku tuttu rakas on Ihmemaassa (ja että hänet on pelastettava!!), sisko sanoo "no, ei minulla muuta, tee valmis", ja sitten portille, itku, eikun ei, mennäänkin jo portista sisään, vaikka näköjään ollaan sieltä juuri jo tultu. Tämän juonen, en siis tarkoita taustalla olevia asioita, vaiheet tuntuivat hieman hätiköidyiltä ja siksi hepposilta. Niitä kun olisi hieman alustanut ja pitkittänyt, antanut niille merkityksen, olisi tarina ollut vielä parempi.
Silti, pakko myöntää, että tarinan loppu vetäisi todella lujasti mukaan! Wauh! Todella hienoa, mielellään jatkaisin tekstin lukemista! Siitä isot plussat, jotka kuittaavat kaiken muun (:
Huomauttaisin kyllä sen, että tarinan nimi ei tunnu erityisen sopivalta. Tarkoitat Portinvartijaa, tällä miehellä kuvajaisessa? Hän ei tunnu erityisen tärkeältä, niin kuin tämä mies, jota lähdetään "pelastamaan". Tämä taas ei ole kuvajaisessa ollenkaan? Hämäävä nimi, odotin, että loppumetreillä päähenkilö näkisi portissa tämän miehen, joka täytyy pelastaa.
1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Mutta kiitos. Mukavaa, että teksti kaikesta huolimatta tempaisi mukaansa. :3