 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| 1043 kohdetta - näytetään 901 - 910 | « 1 ... 88 89 90 91 92 93 ... 94 105 » |
Hei Stargazer!
Täytyy sanoa että olihan melkoisen erikoinen tarina! :D Se antaa paljon anteeksi, että se on kirjoitettu nopeasti.
Sanon kuitenkin että Sinun todella kannattaa kirjoittaa! Vaikka tämä novelli ei kenties sisältänyt sinänsä juonta, aihetta, teemaa tai muutakaan novelliin kuuluvaa rakennetta ( :D ) niin kirjoitustasi on todella helppo lukea.
Virkkeet ovat selviä ja hyvin kirjoitettu!
Omituista on myös se, että käytät todella vähän "ja" - sanaa. Mielestäni se on hyvän kirjoittajan merkki, sillä "ja" - sana on yksi "peruskirjoittamisen" kulmakivistä. Kuitenkin käytät sanaa paljon lauseiden alussa. Siinä voisi miettiä onko se todella tarpeen, sillä väitän että lauseesi toimii hyvin ilmankin.
Esimerkki.
Kirjoitat: "Ja uskoo, ken haluaa kaiken muunkin.".
Ajatukseni: "Uskoo ken haluaa, kaiken muunkin.".
Todella vahvasti kannustan Sinua kirjoittamaan rohkeasti lisää! Jos teeman ja aiheen valinta on hankalaa, niin kirjoittajan blogista saattaisi löytyä jotain apuja!
Kiitos!
Heippulis kohdataan!
Pieni häiritsevä juttu, sanajärjestys ja pilkkujuttu.
Kirjoitat: "– Olen yksin maailmassa, sanoo Nadja ja pyyhkii kuuran ylähuulensa päältä.".
Ajatukseni: "– Olen yksin maailmassa, Nadja sanoo, ja pyyhkii kuuran ylähuulensa päältä.".
Eli jos sanoja on vasta verbin jälkeen, on vaikutelma melkoisen runollinen, kenties taiteellinenkin, eikä mielestäni sovi tekstisi muuhun tyyliin.
Laitoin myös pilkun ennen "ja" - sanaa, sillä "sanoo Nadja" on oma lause, eikä mikään lauseessa "ja pyyhkii kuuran ylähuulensa päältä." viittaa sanomiseen, eli se on hyvä erottaa pilkulla selvästi sivulauseeksi.
Kirjoitat: "Yhtäkkiä taivaalle ilmestyi Nadjan nimi.".
Olen monesti pohtinut onko tuo "yhtäkkiä" todella tarpeellinen sana, vai olisiko mahdollista kirjoittaa yllättävä tapahtuma muutoi. Tulin siihen tulokseen että voi.
Ajatukseni: "Taivaalle, mustana kimaltavan avaruuden kanteen, ilmestyi Nadjan nimi. Nadja säpsähti, ja jäi haltioituneena tuijottamaan säkenöiviä kirjaimia.".
En sano että tuo on paras tapa sanoa asia...ajatus vain.
Kirjoitat: "Kirkkoreki kulkee ohi, eikä kukaan huomaa, että hangen päällä on pieni nyytti. Kukaan ei huomaa, mutta taivaalla on Nadjan nimi.".
Todella hieno lopetus! Mahtava tunnelma! :D
Kiitos!
Hei Van Helsing-91!
Nyt taitaa olla sama kuin tuo edellinenkin novellisi? :D
Jos haluat että muutetaan teksti toiseen tai poistetaan, niin laitahan sähköpostia!
Hei Erimitsu!
Olet siis runoilijakin! :D
Nyt joudun sanomaan että en osaa kritisoida tuohon juuri mitään.
Pidän tavastasi kirjoittaa runollisesti. Ei liiallista riimiä, ei ja - sanoja tai muita turhia konjunktioita.
Todella kaunista että olet siskoasi piristänyt noin!
Omituista että "suljet" rivit pisteillä. Mielestäni runoissa niin ei ole pakko tehdä...en tosin ole varma, kun en runoista mitään ymmärrä :D
Kiitos!
Hei taas Erimitsu!
Olitpa saanut paljon mahtumaan vähään! :D Keskity siihen, mitä todella on tarpeen sanoa, ja lue kirjoitus itsellesi ääneen, jotta pienet virheet karsiutuvat ja kuulet kankeudet.
Alan heti niuhottamaan tapaa, jolla kerrot asian :D
Kirjoitat: "Westlake yritti päästä pakoon toimittajia. Hän pääsi vaivoin autoonsa toimittajien ja paparazien joukosta.".
Ajatukseni: "Westlake pääsi vaivoin autoonsa toimittajien ja paparazien joukosta.".
Mielestäni lyhennettynä tulee sanottua sama asia. Mitä mieltä Sinä olet?
Kirjoitat: "-Olemme jo perillä herrani".
Ajatukseni: "-Olemme perillä, herrani.".
Eli lisäsin pisteen loppuun, poistin "jo" - sanan ja lisäsin pilkun, joka tulee dialogiin aina ennen "puhuttelutitteliä" tai nimeä.
Kirjoitat: "GODin oli uskottu murhaneen poliitikko Buttexin.".
Ajatukseni: "GODin uskottiin murhaneen poliitikko Buttexin.".
Eli oli uskottu tarkoittaa sitä, että siihen ei enää uskottu, ja ilmeisesti näin ei kuitenkaan ole?
Olipa yllättävä loppu! Huhhuh! Oikein onnistunut! :D
Mainiota!
Kiitos!
Hei Erimitsu!
Hyvää saagaa! Hieno ajatus tuo koomaassa täällä, elossa jossin muualla! :D
Kirjoitat: "Laukkuni hakkasi lonkkaani vasten. Tuntui kuin laukkuni olisi yrittänyt soittaa rumpusooloa.".
Tässä on hieman toistoa, josta on melko helppo päästä eroon.
Ajatukseni: "Laukkuni hakkasi lonkkaani vasten, ja tuntui kuin se olisi yrittänyt soittaa rumpusooloa.".
Sanon nyt samassa yhteydessä sen, että kuvailet ensin juoksua, musiikkia ja sen rytmissä juoksemista, ja sait ainakin minusta tilanteen tuntumaan helpolta. Ja kuitenkin sen jälkeen homma kääntyy päälaelleen. Mielipiteeni on, että näissä voisi aloittaa kertomalla kuinka vaikeaa juokseminen on, ja sitten musiikit ja sen, miten henkilö on moiseen tilanteeseen ajautunut.
Toivottavasti ymmärsit mitä tarkoitin :D
Kirjoitat: "Se oli kaukainen haave, jota yritin juosta kiinni, mutta aina se vain juoksi nopeampaa karkuun. Se oli pirullisen tuntuista.".
Huikeaa! Hyvä! :D
Kirjoitat: "En vastannut. Naamalleni oli levinnyt kauhistunut ilme. Olinko elossa,...".
Yllä mielestäni kerrot sellaista, mikä pitäisi tulla esiin dialogissa. Näytän mitä tarkoitan.
Ajatukseni: "En vastannut. Olinko elossa,...".
Eli mielestäni ilmeitä ei tulisi kuvata usein dialogista irtonaisena, ja erityisesti noin, että sille on varattu oma lause.
...siis minun mielipiteeni....
Edelliseen liittyen.
Kirjoitat: "”Kotisihan on tuon pienen kukkulan takana, jatka vain nyt eteen päin, niin pääset kotiin”
”Kiitos...”".
Tämä dialogi antaa jo kuvan henkilöiden ilmeistä, ja tuo viimeinen kiitos noilla kolmella pisteellä kertoo hienosti, että päähenkilö on hämmentynyt ja todennäköisesti miettii että nämä muurahaiset on ihan hulluja...
Hyvä! :D
Kirjoitat: "...värikkäiden kukkien ympärillä. Perhosetkaan eivät olleet normaaleita. Niiden siivet vaihtoivat väriä jokaisen kukkasen kohdalla. Se oli aika mielenkiintoista.".
Puutun taas siihen mitä ei tarvitsisi kirjoittaa.
Ajatukseni: "...värikkäiden kukkien ympärillä. Niiden siivet vaihtoivat väriä jokaisen kukkasen kohdalla. Se oli mielenkiintoista.".
Eli mielestäni ei tarvitse kertoa että perhoset eivät ole normaaleja. Se selviää kuvaillessa. Jätin myös "aika" - sanan pois, sillä jos perhoset muuttaa väriä, niin se on mielenkiintoista :D
Kirjoitat: "”Puhun OIKEISTA vanhemmistasi.".
En ole varma kannattaako käyttä isoja kirjaimia painottamaan jotain sanaa.
Ajatukseni: "”Puhun oikeista vanhemmistasi! Gromage ärsyyntyi, ja painotti sanaa oikea.".
Eli kaunokirjallisesti voi kyllä kirjoittaa kaiken ilman painotuksia, sulkeita jne.
Kirjoitat: "...seinää vasten, laitoin pääni painuksiin. Itkin hiljaa.".
Ajatukseni: "...seinää vasten, painon pääni, ja itkin hiljaa.".
Eli tuossa silmä tarttui ilmaisuun joss joku painoi päänsä. Lisäksi vaihdoin pisteen pilkkuun ja ja - sanaan.
Se onko se parempi, jääköön Sinun päätettäväksesi.
Kirjoitat: "Katselin Nitimadoa, kuin syksyn ensimmäistä lumihiutaletta.".
Mieletön vertaus! Eläköön! :D
Sinulla on hyvä tyyli kertoa, ja tarina on selvästi mietitty. Ympäristö jäi hieman hämärän peittoon.
Kun kirjoitat, niin suosittelen lukemaan kirjoittamaasi itsellesi ääneen, ja koettamaan sanoa asiat muullakin tavalla kuin sillä, joka ensimmäisenä tulee mieleen. On myös tärkeää karsia pois kaikki turha, ja antaa lukijan ajatella, ja luoda mielikuvat, itse.
Hyvä! Lukisin tähän mielelläni jatkoa!
Kiitos!
Hei Näänä!
Kirjoitat: "Näytit niin jumalaisen hyvältä, että minun teki mieli repiä vaatteet yltäsi heti.".
Mietin, että voiko näin käydä? :D Kirjallisuudessa voi tietenkin. Oli pakko ottaa tämä esille, vaikkakin ilman kritiikkiä. Onnistuit heti herättämään ajatuksia, joka on kai kirjoittamisen tarkoituskin! :D
Muutama sana täytesanoista, eli sellaisista sanoista, joilla ei ole mitään tekoa tarinan kanssa, ja jotka voi jättää pois.
Kirjoitat: "Seurasin sinua. Katsoin kaikki eleesi tarkkaan, imin kaiken sinusta itseeni. Jonnekin syvälle.
Kävelit hyvin vähäeleisesti; et heiluttanut käsiäsi paljon, et laahannut jalkojasi, et tehnyt oikeastaan mitään ylimääräistä.".
Tämä, kuten muukin tyylisi kirjoittaa, on selkeää ja kaunista. Kuitenkin jos jätän siitä muutaman sanan pois...
Ajatukseni: "Seurasin sinua. Katsoin eleesi tarkkaan, imin kaiken sinusta itseeni. Jonnekin syvälle.
Kävelit vähäeleisesti; et heiluttanut käsiäsi, et laahannut jalkojasi, et tehnyt mitään ylimääräistä.".
...niin väitän että lopputulos on jopa parempi :D ...saa olla erimieltäkin.
Kirjoitat: "Tuoksusi lamaannutti kaikki elintoimintoni.".
Todella dramaattista, ja samalla hyvin kaunista! :D Hyvä!
Kirjoitat: "Saatuani puustini ja cappuccinoni, menin myös pöytään, vähän matkan päähän sinusta, mutta säilytin näköyhteyden.".
Ajatukseni: "Saatuani puustini ja cappuccinoni, menin myös pöytään, vähän matkan päähän sinusta.
Jätin viimeisen lauseen pois, sillä mielestäni se oli turha. Tarinan nainen on humaltunut miehestä ja menee samaan kahvilaan, niin on sanomattakin selvää, että hän istuu vielä niin, että voi katsoa miestä halutessaan. Anna lukijankin päätellä jotain :D
Kerrankin loppu, joka ei pääty onnellisesti! ...tavallaan :D Hyvä!
Todella näyttävää, ja kun vielä karsit turhia sanoja, ja itsestäänselviä asioita pois, niin silloin tavoitellaan jo täydellisyyttä! :D
Kiitos!
Hei runoilua kokeileva!
Olen hirmu huono arvostelemaan runoja, eli pahoittelen jos tästä ei jää mitään käteen.
En nyt ole varma onko tämä ihan jargonia, mutta sanonpa kuitenkin :D
Kirjoitat: "Me ymmärrämme toisiamme... Me ymmärrämme toisiamme, kuin olisimme tunteneet aina.".
Ajatukseni: "Me ymmärrämme toisiamme... Ymmärrämme, kuin olisimme tunteneet aina.".
Eli kun tuota pähkin, niin tuli jotenkin runollisempi tunne hieman typistämällä.
Kirjoitat: "Olet minulle vaik' en puhu aina järkeä, silti ei voi suhdettamme mikään särkeä.".
Voisiko tuossa typistää sanan "aina" sanaksi "ain"? Ja minkälainen kuva siitä sitten tulisi?
Asiasta juuri tietämättä voin kuitenkin sanoa että ihan runolta tuo näyttää, eikä suoraan sanoen huonolta!
Kenties pituutta voisi olla hitusen enemmän, mutta mukava teos tuollaisenaankin.
Kiitos!
Hei enskuw!
Kirjoitat: "Joudun jatkuvasti pyhkimäään kasvojani, mutta vetäessäni käteni pois kasvoiltani kuuulin kovan äänen ja näin kirkkaan valon. Ja kaikki pimeni.".
Tämä tuntuu hieman sekavalta, erityisesti "mutta" - sana tuntuu olevan väärässä paikassa.
Ajatukseni: "Jouduin jatkuvasti pyhkimäään kasvojani, ja vetäessäni käteni pois kasvoiltani, kuuulin kovan äänen ja näin kirkkaan valon, kaikki pimeni.".
En tiedä koetko sen selvenpänä, mutta ajatuksena vain. Vaihdoin myös "joudun" - sanan samaan aikamuotoon kuin muutkin verbit.
Kirjoitat: "Hänen vieressän istui nainen pää tytön vieressä.".
Tässä lauseessa on jotain hassua :D Kuin naisesta vain pää olisi tytön vieressä.
Ajatukseni: "Hänen vieressän istui nainen, joka leputti päätään patjalla tytön vieressä.".
Tarkkana pilkkujen kanssa. Normaalisti ennen "ja" - sanaa tulee pilkku.
Kirjoitat: "Nainen itki äänekkäästi ja mumisi jotain tytön takaisin tuomisesta.".
Ajatukseni: "Nainen itki äänekkäästi, ja mumisi jotain tytön takaisin tuomisesta.".
Samaan lainaukseen sen verran, että kun nainen mumisee jotain, jää tunne mielestäni vajaaksi. Voisiko nainen rukoilla Jumalaa palauttamaan lapsen hengen, tai tarjota omaansa vaihdossa. Jotain on hieman tyly, eikä anna lukijalle mitään. Naisesta saisi heti hieman syvemmän kuvan, jos tämä ei mutisisi jotain, vain rukoilisi jotain tiettyä.
Kirjoitat: "Mitä äidilleni oli tapahtunut? Mistä lähtien hänen lävitseen oli päässyt menemään. Käteni tärisi ja kyyneleet valuivat.".
Mielestäni tuossa keskimmäinen lause on "too much" :D Lisäksi se on kysymys, joka päättyy pilkkuun.
Ajatukseni: "Mitä äidilleni oli tapahtunut? Käteni tärisi ja kyyneleet valuivat.".
Kenties, jos keskelle haluaa jotain, lause voisi olla "Mitä minulle oli tapahtunut?". Eli koeta välttää turhaa kerrontaa. Noin hienosti rakennettuun, ja tunnelmalliseen kohtaukseen ei oikein sovi täytelauseet.
Kirjoitat: "Minä olin vain tuon ruhjeilla olevan ruumiin sisältö. Käperryin kasaan lattialle peläten mitä minulle tapahtuisi. Kukaan ei kuulisi minua, ei henkeä voisi kuulla.".
Tämä on oikein hyvä! Mahtavaa!!! :D
Kirjoitat: "Ympärilläni oli vain mustaa väriä.".
Tämän saman sanoit jo ylemmällä rivillä, ja jälleen kun olet luonut paniikinomaisen kohtauksen, jossa epätietoisuus raapii metallilla liitutaulua, niin elä nyt hiiessä pilaa sitä täytelauseella :D Sen verran vielä urputan, että tuo "väriä on kuin turha sana turhan lauseen sisällä. Lause toimii paremmin ilman sitä.
Hmm...enhän lyönyt liian kovaa? Ei ole tarkoitus masentaa. Olen itse huomannut että monesti, kun kirjoitat jotain jännittävää kohtausta, niin haluat tuoda sen mieltämäsi tunteen niin hyvin lukijalle, että tämä varmasti pääsee samaan fiilikseen, joka Sinulla on olut kirjoittaessa. Yleensä silloin kannattaa todella tarkkaan lukea mitä on kirjoittanut. Antaa lukijan itse luoda tunnelma omassa päässään.
Kirjoitat: "Silloin viimeinen toivon hiven tavoitti minut.".
Mielestäni "silloin" ja "sitten" ovat maailman huonoimmat sanat aloittaa lause. Enkä nyt suorilta keksi lausetta, jonka alusta niitä ei voisi jättää pois. "Viimeinen toivonhiven tavoitti minut.".
Mielestäni toivonhiven on yhdyssana :D
Tarinasi on erinomaisen mielyttävä lukea! Siinä on, erityisesti lopussa, lämminhenkinen tunnelma.
Kenties enemmän olisi voinut painottaa uskon, sellaisen todellisen uskon merkitystä, jota novellin alussa pohdittiin (miksi ei ollut vielä löytynyt?). Uskon ja todellisen uskon merkitys olisi mahdollisesti voinut selvitä lopussa.
Kiitos novellista!
Hei Van Helsing-91! (hieno käyttäjänimi Sinulla! Minäkin pidin elokuvasta :D )
Novelli alkaa melko klassisesti! Tunnelma on synkeä, eikä turhaa aikailua tai selittelyä ole. Hyvä aloitus! Sopii ja toimii!
Kirjoitat: "Ainoa elolliset olennot olivat...".
Tästä on ilmeisesti yksi -t unohtunut :D
Kirjoitat: "Nainen yritti huutaa apua mutta ei saanut sanaakaan suustaan.".
Ajatukseni: "Nainen yritti huutaa apua, mutta ei kauhultaan saanut sanaa suustaan.".
Koetin hieman selkiyttää ajatusta. Kankeus ei ole iso, ja kuitenkin jos lukijan lukeminen "töksähtää", on kirjoittaja epäonnistunut ainakin vähäisen :D
Silloin - sanasta...
Kirjoitat: "Hän yritti vielä kerran huutaa mutta silloin miehet ilmestyivät hänen eteensä kulman takaa.".
Kirjoitat: "Hän tiesi hetkensä koittaneen. Silloin miesten takaa kuului rauhallinen puheenparsi:".
Jos nuo "silloin" - sanat jättäisi pois, ja korvaisi joko tyhjyydellä tai pilkulla, niin lopputulos on melko erilainen.
Ajatukseni: "Hän yritti vielä kerran huutaa, mutta miehet ilmestyivät hänen eteensä kulman takaa.".
Ajatukseni:"Hän tiesi hetkensä koittaneen, kun miesten takaa kuului rauhallinen puheenparsi:".
En tiedä oletko samaa mieltä kanssani, ja jos et niin Sinulla on siihen täysi oikeus :D
Seuraavassa katkelmassa on toistoa melko lailla. Kääntyminen, valmistautuminen, kohtaaminen ja paha aikomus.
Kirjoitat: "Miehet kääntyivät ympäri. He eivät olleet tottuneet siihen että joku keskeytti heidän touhunsa. Koko porukka kääntyi ympäri valmistautuen nitistämään häiriköijän.".
Ajatukseni: "Miehet kääntyivät ympäri. He eivät olleet tottuneet siihen että joku keskeytti heidän touhunsa.".
Jätin viimeisen virkkeen pois, ja mielestäni ajatus ei katoa.
Pilkkuihin kannattaa hieman perehtyä. Normaalisti pilkut ovat ennen "ja", "mutta", "kuin" ja "että" - sanoja. Eli niillä erotetaan päälauseet sivulauseista.
Anteeksi jos puhun niin kuin pikkulapselle. En halua loukata, en vain tiedä minkälaisen kirjoittajan kanssa olen tekemisissä. Jos ärsytän Sinua, niin jätä lukeminen ja jatka kirjoittamista :D Tai laita minulle tulikiven katkuinen palaute :D
Esimerkki, kirjoitat: "Nainen kapsahti miehen kaulaan kiinni ja alkoi hysteerisellä äänellä kiitellä pelastajaansa.".
Ajatukseni: "Nainen kapsahti miehen kaulaan kiinni, ja alkoi hysteerisellä äänellä kiitellä pelastajaansa.".
Toivottavasti tähän deikkailuun tulee jatkoa! Sinulla on selvästi lahjoja kirjoittamiseen!
Kiitos!
| 1043 kohdetta - näytetään 901 - 910 | « 1 ... 88 89 90 91 92 93 ... 94 105 » |
