Tein pitkästä aikaa kirjoitusharjoitusta ja naputtelin koneelle mieleen juolahtaneita asioita. Sen seurauksena muodostui seuraavanlainen teksti, jonka nyt ajattelin laittaa esille, kun muutakaan en tänne vielä ole uskaltanut julkaista. Teksti ei ole minun ominta tyyliäni, vaan todellakin harjoitus, vieläpä melko vieraalla alueella. -------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Sillä jannulla oli tosi pitkä ja tuuhea parta. Oikea risukko, jollaisia kasvaa hoitamattomien ojien laidoilla. Sanottiin että siellä eli liito-orava. Parrassa meinaan. Tuli toimeen kaikella sillä ruoalla, jota tippui suupielistä ja lusikasta tyypin syödessä. Aika epäsiistiä syömistä, mutta pitihän hänen pitää huolta elätistään. Kai se orava sen verran ujo oli, että ei kyennyt omiensa joukossa elelemään. Ja rauhoitettukin, niin ei väkisin saanut luontoon viedä, kun kerran oli kotiutunut. Hyvän teon tämä jannu aikanaan teki, kun oravan asukkaaksi otti. Oli kai pesästään pudonnut pieni poikanen. Äkkiä muuta paikkaa keksinyt kuin partansa jonne suojaan laittaa. Siihen aikaan leukarehu ei ollut vielä kovin mittava, mutta koska rauhoitettua elikkoa siellä kantoi, ei sopinut karvaa katkoa. Ja tarvitsihan se kasvava liitelijä sitä lisätilaakin. Nyt sitä tilaa parrassa sitten on jo metrin alaspäin, kyynärä sivuille ja vaaksan rinnasta eteenpäin. Puhuvat kylillä, että olisi jannulla jo kaksikin oravaa asukkina. Käynyt salaa metsällä kaveria hakemassa pelastamalleen. No, uskoo ken haluaa. Huhua kun levittää heppu, jolla on haamusärkyä raajassa, jota hänellä ei koskaan ole ollutkaan. Kolmannessa jalassa meinaan. Ja ei siis siinä, jota kaikki nyt heti ajattelevat, vaan selästä roikkuvassa. Kaikkein hassuinta tässä on, että vaikka jalkaa ei olekaan, voi hän silti nojailla siihen oikein hyvin. Mutta se nyt on näitä kylän outoja tyyppejä. Ja uskoo, ken haluaa kaiken muunkin. Tämä mahtavan parran omaava jannu ei ainakaan myönnä mitään. Sanoo vain, että hassuja puhutaan. Jos nyt joskus ruokaa onkin parrassa, niin minkäs sille voi. Saahan sen pesussa pois. Ja hyvin saakin. Kyllä minä sen tiedän, kun sen aina pesemään joudun. Eikä tuo epäsiisti liito-orava kavereineen tee asiaa yhtään sen helpommaksi. Ja niitä on muuten neljä täällä...
