Review Detail

Hei enskuw!



Kirjoitat: "Joudun jatkuvasti pyhkimäään kasvojani, mutta vetäessäni käteni pois kasvoiltani kuuulin kovan äänen ja näin kirkkaan valon. Ja kaikki pimeni.".
Tämä tuntuu hieman sekavalta, erityisesti "mutta" - sana tuntuu olevan väärässä paikassa.
Ajatukseni: "Jouduin jatkuvasti pyhkimäään kasvojani, ja vetäessäni käteni pois kasvoiltani, kuuulin kovan äänen ja näin kirkkaan valon, kaikki pimeni.".
En tiedä koetko sen selvenpänä, mutta ajatuksena vain. Vaihdoin myös "joudun" - sanan samaan aikamuotoon kuin muutkin verbit.

Kirjoitat: "Hänen vieressän istui nainen pää tytön vieressä.".
Tässä lauseessa on jotain hassua :D Kuin naisesta vain pää olisi tytön vieressä.
Ajatukseni: "Hänen vieressän istui nainen, joka leputti päätään patjalla tytön vieressä.".

Tarkkana pilkkujen kanssa. Normaalisti ennen "ja" - sanaa tulee pilkku.
Kirjoitat: "Nainen itki äänekkäästi ja mumisi jotain tytön takaisin tuomisesta.".
Ajatukseni: "Nainen itki äänekkäästi, ja mumisi jotain tytön takaisin tuomisesta.".
Samaan lainaukseen sen verran, että kun nainen mumisee jotain, jää tunne mielestäni vajaaksi. Voisiko nainen rukoilla Jumalaa palauttamaan lapsen hengen, tai tarjota omaansa vaihdossa. Jotain on hieman tyly, eikä anna lukijalle mitään. Naisesta saisi heti hieman syvemmän kuvan, jos tämä ei mutisisi jotain, vain rukoilisi jotain tiettyä.

Kirjoitat: "Mitä äidilleni oli tapahtunut? Mistä lähtien hänen lävitseen oli päässyt menemään. Käteni tärisi ja kyyneleet valuivat.".
Mielestäni tuossa keskimmäinen lause on "too much" :D Lisäksi se on kysymys, joka päättyy pilkkuun.
Ajatukseni: "Mitä äidilleni oli tapahtunut? Käteni tärisi ja kyyneleet valuivat.".
Kenties, jos keskelle haluaa jotain, lause voisi olla "Mitä minulle oli tapahtunut?". Eli koeta välttää turhaa kerrontaa. Noin hienosti rakennettuun, ja tunnelmalliseen kohtaukseen ei oikein sovi täytelauseet.

Kirjoitat: "Minä olin vain tuon ruhjeilla olevan ruumiin sisältö. Käperryin kasaan lattialle peläten mitä minulle tapahtuisi. Kukaan ei kuulisi minua, ei henkeä voisi kuulla.".
Tämä on oikein hyvä! Mahtavaa!!! :D

Kirjoitat: "Ympärilläni oli vain mustaa väriä.".
Tämän saman sanoit jo ylemmällä rivillä, ja jälleen kun olet luonut paniikinomaisen kohtauksen, jossa epätietoisuus raapii metallilla liitutaulua, niin elä nyt hiiessä pilaa sitä täytelauseella :D Sen verran vielä urputan, että tuo "väriä on kuin turha sana turhan lauseen sisällä. Lause toimii paremmin ilman sitä.
Hmm...enhän lyönyt liian kovaa? Ei ole tarkoitus masentaa. Olen itse huomannut että monesti, kun kirjoitat jotain jännittävää kohtausta, niin haluat tuoda sen mieltämäsi tunteen niin hyvin lukijalle, että tämä varmasti pääsee samaan fiilikseen, joka Sinulla on olut kirjoittaessa. Yleensä silloin kannattaa todella tarkkaan lukea mitä on kirjoittanut. Antaa lukijan itse luoda tunnelma omassa päässään.

Kirjoitat: "Silloin viimeinen toivon hiven tavoitti minut.".
Mielestäni "silloin" ja "sitten" ovat maailman huonoimmat sanat aloittaa lause. Enkä nyt suorilta keksi lausetta, jonka alusta niitä ei voisi jättää pois. "Viimeinen toivonhiven tavoitti minut.".
Mielestäni toivonhiven on yhdyssana :D

Tarinasi on erinomaisen mielyttävä lukea! Siinä on, erityisesti lopussa, lämminhenkinen tunnelma.
Kenties enemmän olisi voinut painottaa uskon, sellaisen todellisen uskon merkitystä, jota novellin alussa pohdittiin (miksi ei ollut vielä löytynyt?). Uskon ja todellisen uskon merkitys olisi mahdollisesti voinut selvitä lopussa.

Kiitos novellista!