 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei Erimitsu!
Hyvää saagaa! Hieno ajatus tuo koomaassa täällä, elossa jossin muualla! :D
Kirjoitat: "Laukkuni hakkasi lonkkaani vasten. Tuntui kuin laukkuni olisi yrittänyt soittaa rumpusooloa.".
Tässä on hieman toistoa, josta on melko helppo päästä eroon.
Ajatukseni: "Laukkuni hakkasi lonkkaani vasten, ja tuntui kuin se olisi yrittänyt soittaa rumpusooloa.".
Sanon nyt samassa yhteydessä sen, että kuvailet ensin juoksua, musiikkia ja sen rytmissä juoksemista, ja sait ainakin minusta tilanteen tuntumaan helpolta. Ja kuitenkin sen jälkeen homma kääntyy päälaelleen. Mielipiteeni on, että näissä voisi aloittaa kertomalla kuinka vaikeaa juokseminen on, ja sitten musiikit ja sen, miten henkilö on moiseen tilanteeseen ajautunut.
Toivottavasti ymmärsit mitä tarkoitin :D
Kirjoitat: "Se oli kaukainen haave, jota yritin juosta kiinni, mutta aina se vain juoksi nopeampaa karkuun. Se oli pirullisen tuntuista.".
Huikeaa! Hyvä! :D
Kirjoitat: "En vastannut. Naamalleni oli levinnyt kauhistunut ilme. Olinko elossa,...".
Yllä mielestäni kerrot sellaista, mikä pitäisi tulla esiin dialogissa. Näytän mitä tarkoitan.
Ajatukseni: "En vastannut. Olinko elossa,...".
Eli mielestäni ilmeitä ei tulisi kuvata usein dialogista irtonaisena, ja erityisesti noin, että sille on varattu oma lause.
...siis minun mielipiteeni....
Edelliseen liittyen.
Kirjoitat: "”Kotisihan on tuon pienen kukkulan takana, jatka vain nyt eteen päin, niin pääset kotiin”
”Kiitos...”".
Tämä dialogi antaa jo kuvan henkilöiden ilmeistä, ja tuo viimeinen kiitos noilla kolmella pisteellä kertoo hienosti, että päähenkilö on hämmentynyt ja todennäköisesti miettii että nämä muurahaiset on ihan hulluja...
Hyvä! :D
Kirjoitat: "...värikkäiden kukkien ympärillä. Perhosetkaan eivät olleet normaaleita. Niiden siivet vaihtoivat väriä jokaisen kukkasen kohdalla. Se oli aika mielenkiintoista.".
Puutun taas siihen mitä ei tarvitsisi kirjoittaa.
Ajatukseni: "...värikkäiden kukkien ympärillä. Niiden siivet vaihtoivat väriä jokaisen kukkasen kohdalla. Se oli mielenkiintoista.".
Eli mielestäni ei tarvitse kertoa että perhoset eivät ole normaaleja. Se selviää kuvaillessa. Jätin myös "aika" - sanan pois, sillä jos perhoset muuttaa väriä, niin se on mielenkiintoista :D
Kirjoitat: "”Puhun OIKEISTA vanhemmistasi.".
En ole varma kannattaako käyttä isoja kirjaimia painottamaan jotain sanaa.
Ajatukseni: "”Puhun oikeista vanhemmistasi! Gromage ärsyyntyi, ja painotti sanaa oikea.".
Eli kaunokirjallisesti voi kyllä kirjoittaa kaiken ilman painotuksia, sulkeita jne.
Kirjoitat: "...seinää vasten, laitoin pääni painuksiin. Itkin hiljaa.".
Ajatukseni: "...seinää vasten, painon pääni, ja itkin hiljaa.".
Eli tuossa silmä tarttui ilmaisuun joss joku painoi päänsä. Lisäksi vaihdoin pisteen pilkkuun ja ja - sanaan.
Se onko se parempi, jääköön Sinun päätettäväksesi.
Kirjoitat: "Katselin Nitimadoa, kuin syksyn ensimmäistä lumihiutaletta.".
Mieletön vertaus! Eläköön! :D
Sinulla on hyvä tyyli kertoa, ja tarina on selvästi mietitty. Ympäristö jäi hieman hämärän peittoon.
Kun kirjoitat, niin suosittelen lukemaan kirjoittamaasi itsellesi ääneen, ja koettamaan sanoa asiat muullakin tavalla kuin sillä, joka ensimmäisenä tulee mieleen. On myös tärkeää karsia pois kaikki turha, ja antaa lukijan ajatella, ja luoda mielikuvat, itse.
Hyvä! Lukisin tähän mielelläni jatkoa!
Kiitos!
