 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| 1043 kohdetta - näytetään 791 - 800 | « 1 ... 77 78 79 80 81 82 ... 83 105 » |
Hei W.M!
Välimerkit kuten piste tai pilkku kirjoitetaan kiinni niitä edeltävään sanaan, jonka jälkeen tulee vasta välilyönti. Eli näin.
Kannattaa ehkä välttää aikamuotojen sotkemista kerronnassa. Kirjoitat alun imperfektissä, eli. Menneessä aikamuossa, hieman kuin valmistelet tulevaa kertomalla että juurikin samaisessa hetkessä, vaihdat yhteen virkeesees preesens muodon, eli tässä hetkessä tapahtuvan (kuuluu) ja lopuksi palaat taas imperfektiin (juoksi).
Kehottaisin pitäytymään siinä ykdessä, ensin valitussa joka tuntuu helpommalta, koko novellin ajan.
Mieti miten sanot asian. Nopeuttivät juoksuaan on sama kuin kiihdyttivät juoksuaan, mutta tuossa tilanteessa mielestäni juostaan hengen edestä, joka jo jännityksen vuoksi kannattaa tuoda esille.
Kirjoita aina mahdollisimman vähän, ja sano sillä mahdollisimman paljon. Kun nainen kaatui, kirjoitan kuinka mies seisahtu ja riensi sitten auttamaan.
Ajatukseni. Nainen kaatui. Mies ryntäsi auttamaan tämän pystyyn, ojensi itkevän käärön naiselle ja käski tämän juosta.
Erotat jostain syystä mutta sanalla kohdan, jossa ratsastaja nostaa hanskan ylös. Lisäksi kuvailet hanskan väriä, joka tuossa yhteydessä on tarpeetonta, sillä hanska aloittaa seuraavan lauseen. Eli yksinkertaisempaa, ei turhaa toostoa ja mutta sana pilaa jännittyneen kohtauksen antamalla viitteitä kuinka tulee käymään.
Ajatukseni. ..,ja oli valmiina käymään ratsastajan kimppuun. Ratsastaja nosti kätensä ilmaan, ja valkoinen hanska alkoi hohtaa...
Vältä sanaa sittenkaunokirjallisessa tekstissä. Se on melko kankeaa, ja käytössä lähinnä ala-asteen ainekirjoituksessa. :)
Huolimattumuudesta ja oikoluvun puuttesta johtuvia hutilyöntejä on jonkin verran erityisesti kohdassa, jossa nainen on kuollut ja mies koettaa iskeä tikarin lapseen.
Kiejoitat että nainen on kaunein kenet mies on nähnyt. Ei kenet, vaan jonka. Tarkkana pronominien kanssa, että viittaat oikein.
Ei ehkä pyssy vaan ase. Se on hieman kaunokirjallisempi :)
Lue kirjoittamasi teksti uudelleen vaikka ääneen, niin huomaat virheet helpommin. Tarinan ympäristö ja juoni ovat loistavat, mutta lukuisat virheet pilaavat lukunautintoa. Mielikuvitusta Sinulla kuitenkin riittää, ja tekstiä voi lukea ongelmitta. Silti tarkkuutta tarkastusvaiheessa!
Kiitos!
Terve taas Kati Rinne!
Nyt alkaa löytyä! Hyväää dialogia, ei aikamuotoerheitä ja teksti on todella selkeää!
Tämä kappale oli hyvä myös siitä, että se syvensi Andriuksen hahmoa aimoharppauksen, ja avasi tämän ajatusmaailmaa. Hyvä!
Tiettyihin juttuihin kiinnitä huomiota. Aurinko oli laskemaisillaan on sama kuin aurinko laski. Tai jos haluaa fiilistellä niin aurinko oli laskenut jo punertamaan taivaanrantaa. Ehkä myös monen sentin päähän voisi olla kauas, ja joka puolelta voisi olla kaikkialta.
Tuo viiden minuutin hiljaisuus on ehkä hieman liioiteltua, sillä edes Kaurismäen elokuvissa ei olla niin kauaa hiljaa :) ehkä tiettyjen minuutti, sekunti ja sentti määreiden käyttöä kannattaa välttää, ja käyttää vaikka hetken, pitkän tovin, tuokion, lähelle ja kauas ilmaisuja.
Odotan jännityksellä mihin tarina etenee!
Kiitos!
Moi taas Kati Rinne!
Nyt paranee jo! Nyt otit hyvää pohdintaa irti kuolemasta, ja sait ristiriitaisia tunteita irti!
Kenties hieman enemmän pohdintaa miksi puun alle, eikä pojan tuliterään mökkiin. Kenties hän olisi voinut tajuna että jos ei olisi ollut kasaamassa mökkiä, olisi hänkin saattanut olla kuollut.
Muista pilkku aina ennen ja sanaa, jos kyseessä ei ole luettelo. Eli mies käveli jokirannasta kylään, ja livahti sanaakaan sanomatta majaansa.
Eli kun ja sana erottaa pää ja sivulauseen, on pilkku aina pakollinen.
Hyvää jatkoa taas!
Kiitos!
Moi Kati Rinne!
Kkirjoitat mukavalla tavalla. Erityisesti kiitän sitä, että tarinaa on helppo seurata, ja lauseet ovat selkeitä!
Tarkkana aikamuotojen kanssa. Eli ole tarkka että kirjoitat koko tarinan joko preesensissä tai imperfektissä, eli juuri nyt tapahtuvassa tai juuri äsken tapahtuneessa muodossa. Niitä ei tule sotkea, jos kerronta ei sitä painavasti vaadi, esimerkiksi jos ensin päähenkilö muistelee mitä oli tapahtunut (tosin silloin kyseessä on jo pluskvamperfekti) ja sitten alkaa nykyhetki tapahtua.
Sinulla on samassa kappaleessa verbeistä seuraavia muotoja: kävelen, tulla, oli, kannoin, liikkui, huomaan, kävelen ja selviydymme. Eli sekä preesens- että imperfektimuotoja. Koeta tästä eroon, niin teksti selkiytyy.
Miljöö tarinassa on erinomainen! Siitä saa helposti kiinni, ja sinne on helppo mielessä matkustaa. Kerronta on kenties hieman väritöntä, eli et ota kaikkea irti luomistasi konflikteista, eli kiinnostavista tapahtumista. Erityisenä esimerkkinä loppu, joka on hyvä, mutta se voisi olla veret seisauttava spektaakkeli. Käyt sen mielestäni liian nopeasti läpi, kuin peläten kirjoittaa siitä.
Ehdotukseni. Kömmin pimeään majaan. Sade piiskasi pressua voimalla, ja vesi norui liepeiden alta sisään. Äiti nukkui, ja vaikka vahingossa töytäisin hänen jalkaansa, hän ei herännyt. Raavin tulitikulla liekin kiehiseen, jotta näkisin sijata vuoteeni yötä varten, ja huomasin pitkän viillon äidin kaulalla. Hänen kasvot olivat vitivalkoiset, ja veri majan lattialla sekoittui veteen. Kiljaisin, ja pudottamani kiehinen sihahti ivallisesti, jättäen minut yksin pimeään.
Tuo nyt ei kenties ollut paras tapa, mutta ajatus siitä että maksimoi tragedian tarjoama hyöty ehkä aukeni hieman. Nuo on tilanteita jolloin lukijassa on mahdollisuus herättää suuria tunteita.
Kiitos hyvästä jatko-osasta!
Hei Irigin!
Tuo oli synkkää, ja jo saamastasi palautteesta huolimatta taiteellista :)
Minun oli hieman vaikea saada kaikesta tolkkua, mutta useamman lukukerran jälkeen alkoi tarkoitus hivenen aueta.
Toivon että elämän jälkeinen valo ei ole vain pilkahdus ennen lopullista pimeyttä. Ja kenties en ymmärtänyt ajatustasi oikein, eli ristiriitaa siinä, miten kuollut voi tuntea tuon jaiken synkkyyden.
Pidin kuitenkin erityisen paljon lopun loppusointuriimittelystä!
Hyvää työtä! Kiitos!
Moi KRP!
Se mitä runoista tiedän, niin nyt on kovaa settiä!
Otin puolikkaan pois lyhyydestä.
Luot todella kauniita mielikuvia, ja niin harvoin sanoin. Sipiasiaa nukkumaanmenoaikaan on huikea ilmaus, ja vaikka kyseessä on vain kaksi yhdyssanaa, on niiden luoma mielikuva mahtava! Hyvä! :)
Tosin ihmiselle, jolla näitä kokemuksia ei ole, ei niin vahvoja mielikuviakaan synny, mutta näinhän kirjallisuudessa aina.
Sinulla on taito kirjoittaa kauniisti, ja luoda mielikuvia sanomatta juuri mitään. Miksi säästelet tuota kykyä noin lyhyillä runoilla?
Kenties vähemmän väliejä riveihin ja enemmän kaunista asiaa.
Hyvää työtä!
Hei Franz Yilmaz!
Ajatus novelliin on hyvä, ja kuten itsekin kerrot, on toteutus hieman hätäinen.
Huolimattomuusvirheitä löytyy, mutta niistä selviää uudelleenkirjoittamalla.
Kuitenkin, kuten aikaisemmassa kirjoituksessasikin, niin vältä sitten sanan käyttöä. Se antaa kankean kuvan.
Kiireellisestä kirjoittamisesta huolimatta vältä turhia sanoja ja toistoa, kuten kohdassa jossa kerrot opettajan lukevan, eikä kukaan kuuntele. Seuraava lause alkaa taas sanalla kuunnella, jolloin toisto pistää ainakin minua silmään.
Mieti tarkkaan kirjoitatko imperfektissä eli menneessä aikamuodossa, vai preesensissä eli tapahtuvassa aikamuodossa. Alussa kirjoitat muodossa tapasin, poltimme ja alkoi, ja tätä jatkuu kunnes poika poistuu vessaan. Sen jälkeen kirjoitat että asiat tapahtuvat nyt, eli jatkaa, törmää, kääntyy, näkee jne. Eli tässä on ristiriita.
Valitse aikamuoto ja pidä siitä tiukasti kiinni :) Itse suosin jo tapahtunutta aikaa, eli kerrotaan menneestä. Mielestäni se on helpompi pitää yhtenäisenä.
Tuossa toinen palaute mainitsee tekotaiteellisen tavan, ja tietyssä määrin kun tarinan tapahtumista tai miljööstä on vaikea pitää kiinni, voi sellainen vaikutelma syntyä. Ja oli sanomasi novellissa huumeiden vaarat, mahdollisuuksien menettäminen, huumehöyryinen touhuilu tai joku muu, niin se mielestäni hukkuu johonkin päin tarinaa, eli tarinan tarkoitus jää epäselväksi.
Kuitenkin pidän mielikuvituksestasi ja tabasta jolla haet novelliin asennetta! Ehkä muutama vittu sana vähemmän ja siitä se lähtee.
Varaa tulevaisuudessa hieman enemmän aikaa kirjoittamiselle. Jatka vaikka seuraavana päivänä, niin lopputulos on varmasti paljon parempi!
Hei Mikko Repolainen!
Nyt on tarinalla mittaa! Hyvä! Ulkoasussa on hieman kenties hiomista, sillä rivit näkyy ainakin minulla kummallisesti.
Pidän tavastasi kirjoittaa, ja kuitenkin sitten sana on mielestäni huonoin, ala-astemainen tapa aloittaa lause. Sitten poika meni muiden poikien luokse, jotka odottelivat kauempana. Tämä voisi olla esimerkiksi poika pääsi irti ukkelin otteesta, ja pinkoi kauempana odottavien kavereidensa luo.
Kuitenkin tilanne, jossa joku jolla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa tilanteeseen, päätyy todistajaksi tapahtumalle, on kiehtova ja tunteita herättävä.
Kirjoitat kuinka Johannan kävellessä koulusta kotiin tapahtui yllättävä käänne, ja seuraavaksi Marko pysähtyi juttelemaan tytölle. Mielestäni tuosta itse tapahtumasta jää jo käsitys että se on yllättävä, kun aikaisemmin kerroit että poika ei osoittanut mielenkiintoa.
Eli älä kirjoita turhaa, äläkä pidä lukijaa hölmönä :) Lukija ymmärtää kyllä. Mielestäni mahtavin taito on kirjoittaa niin, että kirjoittaa vähän mutta kertoo paljon, eli herätä mielikuvia lyhyesti, äläkä kuvaile kaikkea.
Mielestäni sulkeet eivät kuulu kaunokirjalliseen tekstiin, vaan sulkeiden sisältö tulisi kirjoittaa pilkulla erotettuna, tai muuten upottaa tekstiin.
Todella mainioita novelleja, joskin muutamissa jäi sellainen tunne että ne jäivät hieman vaiheeseen, eli keskeneräisiksi.
Ajattelin kritisoida Sinua turhasta selittelystä ja tarinoiden pitkittämisestä, mutta kun novellit etenevät, niin nuo pikkujutut ovat antaneet hahmoihin juuri sopivasti syvyyttä, jotta oikeasti kiinnostaa mitä tulee käymään!
Pidän tavastasi kirjoittaa, luoda tunnetila ja miljöö, sekä pitää lukijan mielenkiinto otteessasi!
Kenties hieman jämäkämmät aloitukset.
Kiitos!
Moi Naispaholainen!
Mainiota riimittelyä! :) tuo hymyn huulille!
Itse hieman vieroksun pilkkujen ja huutomerkkien käyttöä runoissa, mutta kai se on luvallista! :)
Aloitit kaksi kappaletta mmiks sä ja koska sä, niin oli. Hieman pettynyt että poikkesit tästä kolmannessa kappaleessa.
Ilmeisesti kritisoit keskustelupalstojen tulikivenkatkuisiatietokirjailijoita, tai sitten olet itse yksi niistä :)
Kaiken kaikkiaan pidin runosta, sillä se hymyillytti, ja siinä oli pohdittavaa. Kuitenkin perusriimittely, ja ehkä hieman kansanomainen sisältö alensi arvosanaa.
Yhtä kaikki, viihdyttävää luettavaa, ja se lienee tärkeintä! :)
Kiitos!
Moi Franz Yilmaz!
Novellissasi on mahtava tunnelma, ja miljöö on erinomaisen helppo "nähdä"! Hyvä!
Ulvon heti alkuun tavasta ilmaista asia. Kirjoitat kuinka päähenkilö hypnoottisesti katsoo merta. Itse kirjoittaisin muotoon, katsoin vain merta hypnotisoituneena. Eli mielestäni hieman pilaat kauniisti luotua mielikuvaa kankealla lauserakenteella.
Yleisestikin kannattaa lukea ainakin tunteellisimmat kohdat itselleen ääneen, ja miettiä voiko tämän kirjoittaa jotenkin muuten.
Hieman äskeiseen viitaten, aurinko alkaa mennä alemmas ja alemmas, vs aurinko painuu alemmas ja alemmas. Eli mieti mitkä sanat sopivat tekstiin. Yleensäkin alkaa mennä, alkaa tehdä jne ei oikein istu kaunokirjalliseen tekstiin.
Vastaavanlainen sanajärjestys ja sanavalinta juttu on, ainakaan ei pidä tavata uusia ihmisiä. Käyttäisin tässä, että ainakaan minun ei tarvitse tavata uusia ihmisiä.
Itse en käytä / tai muita merkkejä kaunokirjallisessa tekstissä koskaan, vaan mielestäni ne kuuluvat sähköposteihin ja tekstareihin :)
Niin ikään numerot tulee mielestäni kirjoittaa esimerkiksi viisi, eikä 5. Hieman työläämpää, mutta antaa mielestäni huolitellumman vaikutelman.
Pidän dialogistasi! Hyvä! Sekä päähenkilön ajatuksista! Ne ovat uskottavia! Hyvää työtä! :)
Hyppään hänen päälle vs hyppään hänen päälleen. Tarkkana näissä.
Sama kuin varmista oikoluvussa että kaikki pienetkin on-verbit löytyvät.
Kapteeni raivoaa miehelle ketä hakkasi minut. Kun kerrot, niin käytä parasta mahdollista kieltä, ja sana ketä ei ole sellaista, vaan joka :)
Varo toistoa. Kerroit myrskyn aikaan kuinka mies miltei juoksi ulos, ja siiten kuinka muut olivat sisällä, ja taas kuinka mies meni ulos. Eli ensimmäinen ulosmenon kuvailu riitti kyllä.
Älä sekoita aikamuotoja, eli jos kirjoitat nykymyodossa, preesens, niin älä sotke sekaan mennyttä muotoa, imperfekti. Eli kirjoitat kuinka pöytä on myrskyssä kaatua, ja kuinka pari merimiestä kaatui tuoleineen, eli tuo kaatui pitäisi olla preesensissä, kaatuu.
Viikko jälkeen on omituinen ilmaus. Itse suosisin viikon kuluttua.
Annoin arvosanaksi neljä, sillä teksti ei vaikuta viimeistellyltä. Tarina, mielikuvat ja tunnelma sen sijaan ovat huikeat! Todella nautin tarinasta, ja pienistä yksityiskohdista!
Kiitos! Hyvää työtä! :)
| 1043 kohdetta - näytetään 791 - 800 | « 1 ... 77 78 79 80 81 82 ... 83 105 » |
