 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei Mikko Repolainen!
Nyt on tarinalla mittaa! Hyvä! Ulkoasussa on hieman kenties hiomista, sillä rivit näkyy ainakin minulla kummallisesti.
Pidän tavastasi kirjoittaa, ja kuitenkin sitten sana on mielestäni huonoin, ala-astemainen tapa aloittaa lause. Sitten poika meni muiden poikien luokse, jotka odottelivat kauempana. Tämä voisi olla esimerkiksi poika pääsi irti ukkelin otteesta, ja pinkoi kauempana odottavien kavereidensa luo.
Kuitenkin tilanne, jossa joku jolla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa tilanteeseen, päätyy todistajaksi tapahtumalle, on kiehtova ja tunteita herättävä.
Kirjoitat kuinka Johannan kävellessä koulusta kotiin tapahtui yllättävä käänne, ja seuraavaksi Marko pysähtyi juttelemaan tytölle. Mielestäni tuosta itse tapahtumasta jää jo käsitys että se on yllättävä, kun aikaisemmin kerroit että poika ei osoittanut mielenkiintoa.
Eli älä kirjoita turhaa, äläkä pidä lukijaa hölmönä :) Lukija ymmärtää kyllä. Mielestäni mahtavin taito on kirjoittaa niin, että kirjoittaa vähän mutta kertoo paljon, eli herätä mielikuvia lyhyesti, äläkä kuvaile kaikkea.
Mielestäni sulkeet eivät kuulu kaunokirjalliseen tekstiin, vaan sulkeiden sisältö tulisi kirjoittaa pilkulla erotettuna, tai muuten upottaa tekstiin.
Todella mainioita novelleja, joskin muutamissa jäi sellainen tunne että ne jäivät hieman vaiheeseen, eli keskeneräisiksi.
Ajattelin kritisoida Sinua turhasta selittelystä ja tarinoiden pitkittämisestä, mutta kun novellit etenevät, niin nuo pikkujutut ovat antaneet hahmoihin juuri sopivasti syvyyttä, jotta oikeasti kiinnostaa mitä tulee käymään!
Pidän tavastasi kirjoittaa, luoda tunnetila ja miljöö, sekä pitää lukijan mielenkiinto otteessasi!
Kenties hieman jämäkämmät aloitukset.
Kiitos!
