Arvostelut käyttäjältä lentokykysi

Huojuvaa kävelyä. Toinen jalka on pitempi toista. Kiusallisesti jäi soimaan sanat;
Haluaisin suudella ilman huulia. Niin runossa pitääkin olla uusi mielikuvia. Huulet on ulkokuorta tähän tulkintaan päädyin ja sain rauhan.

sunnuntaina 3. huhtikuuta 2016
12.50

Runossa sahataan oksaa poikki. Katkeamispinta lähestyy, katse syvyyteen, näky on niin tuttu, korjata voisi katse, häpeästä pois jos kärsijää rakastaa.
Häpeä sahautuu todentuntuisesti oksaan jääden välillä kiinni. Todellisuuden yli lyöntejä välttää runo. Näin runo on mielestäni parempi, kuin olisi liiallisesta romantisoinnista, joku toinen varmasti näkee? Loppu kyllä maistui naapurin tytön omenapiirakan siirapilta, kun sanoja maistelin. Tuli epäilys oliko piirakassa siirappia? Tarkistin aine on fariinisokeria. Se sopikin paremmin runoon.

Surun ja epätoivonkin matkassa runosi syvälliseen jälkeen olen uppoutunut. Toivon kirjottamasi hengen antaa voimia samanlaisen polun kulkijalle. Kokemus oli järisyttävä. Luettuani loppuu tunsin, että runoilija tietää ympäröivän paineen keskellä lopulta valittu "kohtalo" on paljon antava koko elämän mittaiselle matkalle. Kiitos

viinilasillisen jälkeen alkaa kevät
Hilpeä mieli aloittaa runon. Siihen se loppukiin. Sanat hyppivät naamalle. Jumalan olit laittanut rähmälleen ja minä kun pienenä ihmisenä etsin häntä korkeuksista. Ei se mitään, meillä on sanomisen vapaus.
Kuvat joita juoksutat esiin ovat mielenkiintoisia, mutta eivät lämmitä kokonaista mieltä. Useat niistä tuntuu mielestäni irrallisilta, katoavat runon tummuuteen. Näen kaiken hyvänä yrityksenä. Aina ei voi onnistua täydellisesti.
Liimaan tähän lopuksi runon lopun:
tuokion luurankoni kannel soi
tiellä

ja matka jatkuu kaikkeuden kilparadalla…

Onnen riemuun runo meidät johtaa hillitysti, nuoren runoilijan käsissä on ympäröivä maailma kauniina ja tasapainoisena. Talo ja ikkunasta tähtien valo. Runo rientää 14 vuotiaan elämän kokemuksella kohti onnen ja iloon. Eihän runossa ole särmää? Onko runo täydellinen? Kun minä joka en ole loppusoinnullisten runojen suuri ystävä hyväksyn täysin tässä runossa. Minulle jää yksi kysymys mieleen. Tiesikö 14 vuotias, että hänestä tulee runoilija? Runo on kaikessa hyvän pysyvyydessä sympaattinen.

Runo pyörittää runoa kuin karusellissä niin, että
hieman horjahtelee kun lukenut on kaiken. En kiellä etteikö asia ole ajankohtainen ja aina tarpeellinen, ja niin kuin runossa asia tulee eteen. Syvällisemmin olisi minun puolesta voinut aihetta käsitellä. Esim. Miksi toiset haluavat tuhota erinaisen? Onko erilaisuus ulkoisesti huomion herättämisen tarve? Onko esilaisuus joka huomataan kapinaa? Monta muuta kysymystä herätti runosi. Nämä kysymykset siksi, että hyvin tiedämme olevamme erottuvia, siis erilaisia. Ei maassanne ole pukeutumiskulttuuria samat vaatteet samat aatteet. Vapaan maan kansalaisina pitäisi ymmärtää, että vapaus on rikkaus erilaisuus rakkaus.

On hienoa ja jopa ihanaa lukea runoja joissa sanat temma, kuljettajana runohengetär. Sanat kulkee riveillä uusina ja tuoreina.Ja viimeisellä rivillä, on tunne ottanut vallan ja sitähän se runo on, kun sanat taipuu runoksi.

Täydellistä tai epätäydellistä, siinäpä meidän olemassaolon kysymykset. Ei voi ihminen itseään voi täydelliseksi luokitella, tässä epätäydellisessä maailmassa. Runo nyt ei ollut täydellinen, siinä oli hyvät kohtansa. Noin yleisesti ottaen ja runo polki hieman paikallaan, ehkä se johtui kahdesta ihmisestä jotka istuivat laiturilla ja maisema ja ihminen vetivät puoleensa, runo oli rauhaa, epätäydellisyyden työntämistä laiturilta alas.

Sanat lauseina vierivät tutun omaisesti, ei suuria sanoja ei pieniä. Runoa varmasti on mukava kuulla häneen, joka sanoille antaa arvoa, kun ne vilpittömästi on lausuttu. Sitähän tämä runo on vilpittömyyttä.

Ei ole ihan minun makuuni runosi. Sanoin kuitenkin jotain siitä mikä minussa runossa puhuttelee. Lauseet ovat eroteltu nopeasti pilkulla ennen kuin runon väliin kerkeän syventyä törmää, jo toiseen pilkkuun siis kieli on kielessä sanat töksähtelevä.Mieluummin, vaikka ilman pilkkuja rivit. Jos on sinun runolapsesi, jostakin pitää aloittaa ja julkaista runoja.Intohimo voi syttyä vaikka minkälaisen lentoon. Hyvä on kuunnella miten muut kirjoittavat ja kokevat, miten lukijat. Siltä saa hyvää oppia, niin kuin on runoilijoita hyviä ja huonoja niin on myös arvostelijoita. Ei kannata kirjoittajana alistua narusta talletettavaksi.