 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
sunnuntaina 3. huhtikuuta 2016
12.50
Runossa sahataan oksaa poikki. Katkeamispinta lähestyy, katse syvyyteen, näky on niin tuttu, korjata voisi katse, häpeästä pois jos kärsijää rakastaa.
Häpeä sahautuu todentuntuisesti oksaan jääden välillä kiinni. Todellisuuden yli lyöntejä välttää runo. Näin runo on mielestäni parempi, kuin olisi liiallisesta romantisoinnista, joku toinen varmasti näkee? Loppu kyllä maistui naapurin tytön omenapiirakan siirapilta, kun sanoja maistelin. Tuli epäilys oliko piirakassa siirappia? Tarkistin aine on fariinisokeria. Se sopikin paremmin runoon.
