 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| 1043 kohdetta - näytetään 661 - 670 | « 1 ... 64 65 66 67 68 69 ... 70 105 » |
Moi N.P.Aldery!
Huoli pois! Kaikki meistä on aloittelijoita :D
Alkusanat luovat jotenkin vaikeaselkoisen mielikuvan...ainakin siis minulle :D Mielestäni olet jättänyt hieman liikaa välejä, sillä alkusanat olisivat hyvin voineet olla yksi ainoa kappale. Nyt tyhjät rivivälit jotenkin hämärtävät alkusanojen yhtenäisyyttä. Hyvää ajatuksenjuoksua kuitenkin!
Kenties voisit miettiä sanajärjestystä ja sitä, onko tapasi kirjoittaa selkeä.
Kirjoitat: "Sydänkaamoksen iltapimeässä, himmeästi valaistussa huoneessa, istuin ja pidin päivän päätteeksi järjestettyä keskustelua katse terävänä ja kuulo keskitettynä vastapäätä istuvaan Ilariin.".
Ajatukseni: "Istuin sydänkaamoksen pimeässä, himmeästi valaistussa huoneessa, kuunnellen tarkkaavaisesti vastapäätä istuvaa Ilaria. Pitkän päivänkin päätteeksi katseeni oli terävä ja keskittymiseni tiukasti keskustelussa.".
Tosin jos kirjoittamani ei vastaa ajatustasi, niin sitten ymmärsin tilanteen väärin. Eli muokkasin hieman lauseiden sisältöä ja katkaisin virkkeen pisteellä. En tiedä oletko tuosta mitä mieltä, mutta mielestäni asiat täytyisi kirjoittaa mahdollisimman selkeästi ja yksiselitteisesti.
Ja samaan, kuin yllä, liittyen.
Kirjoitat: "Mutta silti hän yritti, asia koski jotain tärkeää, liian tärkeää olla yrittämättä, luovuttaa jo nyt.".
Ajatukseni: "Ilari ei kuitenkaan luovuttanut, sillä asia oli liian tärkeä.".
Leipätekstissäkin voisi tarkemmin miettiä kappalejakoa ja mielestäni liiallista enterin käyttöä, sillä ainakin minua nuo tyhjät rivit häiritsevät.
Dialogin kuvailusta ja turhasta sisällöstä.
"”Olen pitkään miettinyt, ilta illan jälkeen...” Hän jätti lauseensa kesken. Hän oli liian hermostunut jatkaakseen.".
Tämä on todella hyvä dialogi! :D Kuitenkin muuttaisin sitä seuraavasti:
"”Olen pitkään miettinyt, ilta illan jälkeen...” Ilari pyyhkäisi hermostuneena otsaansa ja veti syvään henkeä rohkaisten itseään. - Tiedän, ettei se...".
Eli anna lukijan luoda mielikuvat tilanteesta, älä pidä lukijaa tyhmänä.
Monet kirjoittajat näkevät tilanteet niin voimakkaina mielessään, että haluat välittää juuri tuon saman mielikuvan lukijalle...se on ikävä kyllä mahdotonta. Ja jos lukija ei ymmärrä miksi joku on liian hermostunut jatkamaan, et voi luoda sellaista mielikuvaa. Eli kuvaile tilanne ja eleet siten, että lukija saa mahdollisimman hyvän kuvan keskustelijoiden ilmeistä, eleistä, hikipisaroista jne.
Tuo, mitä dialogissa sanotaan, on uskottavaa ja hyvää. Älä turhaan pilaa sitä työntämällä lukijalle ajatusta, josta tämä ei kenties pidä :D
Kitisen aina sitten - sanasta, sillä mielestäni se kuuluu ala-asteelle :D
"Sitten nousin, laiton tyhjän lasin viereiselle...".
"Nousin, laiton tyhjän lasin viereiselle...".
Eli jos katsot ylläolevaa, niin pystytkö vastaamaan itsellesi kysymykseen, miksi kummassa käytin sitten - sanaa? :D
Maailma ja miljöö on mielenkiintoinen! Jonkin verran olisin toivonut infrastruktuurin tarkempaa kuvailua ja maailman muiden olentojen, kuin ihmisten avaamista.
Kuitenkin alku on lupaava ja mielenkiinnon herättävä :D Selkeä scifi ympäristö ja sotaisa maailmankuva luovat puitteet vaikka mihin! Hyvä!
Kiitos!
Ps. Mieti sanavalintoja. Pelinappi on pelinappula :D
Moikka P.Ruhola!
Ymmärrän hyvin tuon inhorealismin kirjoittamisella ansaitsemisesta. Ei kenties helpoin polku, sillä jos ihan oikeasti haluaa maksaa laskut ja elää kirjoittamisella, se vaatii jo melkoisen menestynyttä teosta tai useaa tuotosta, jotka kaikki tuottavat jotain.
Silti aina joku menestyy, joku saa menestysteoksen markkinoille, joku kerää yleisöä kirjamessujen haastattelua seuraamaan ja joku käärii isot rahat kirjoittamalla. Miksi en minä? Jos kaikki ajattelisi inhorealistisesti, niin kenen teoksia me oikein lukisimme? :D
Luulisin, että jokainen kirjailija on käyttänyt "esikuvina" tuntemiaan ihmisiä, ja ehkä todellinen taito onkin löytää noista kohtaamistaan ihmisistä nuo uskomattomilta tuntuvat ja ne kaikkein räikeimmät persoonat. Niistä on mukava kirjoittaa ja niistä lukija kiinnostuu helpommin, kuin ihan tavallisista meistä.
Olen tämän sivuston novelleja lukiessani huomannut, että joidenkin novellien tarkoitusta on todella vaikea tajuta, mutta silti jollekin toiselle tuo sama teksti on varmasti lähellä sydäntä ja helppo ymmärtää.
Kiitos ajatuksista! :D
Moikka Vuorenhelmi!
Otin vain yhden asian esille, ja pirstasin siitä paljon :D Älä laita pahaksesi! Osaat kirjoittaa ja luot hyvän miljöön!
Alku.
Kirjoitat: "Tunnelma oli monelta kantilta katsottuna odottava.".
Mitä tarkoitat tällä? Missä moinen tunnelma oli? Mitä odotettiin? Mitkä nuo kantit olivat? Miksi kummassa tämä lause aloittaa novellin? Kerrot toiminnasta kirpputorilla ja odotuksista. En silti ymmärrä miten tuo ensimmäinen lause liittyy mihinkään.
Älä käsitä niin että haluan lytätä Sinut, sillä se ei todella ole tarkoitukseni. Haluan nostaa tuon ensimmäisen lauseen järjellisyyden jalustalle. Kannustan monesti lukemaan tuottamansa tekstin itselleen ääneen, jotta kankeudet poistuisi. Tuossa lauseessa ei ole kankeutta, jonka voisit poistaa, eli se on lauseena hyvä. Mieti kuitenkin mitä haluat sanoa, kun kirjoitat jotain. Mihin kaikki liittyy, ja mikä merkitys kirjoittamallasi on kokonaisuuden suhteen.
Tuo lause on vähän kuin se, että kirjoittaisin aurinkopaneeleista ja samassa yhteydessä kertoisin, kuinka tutkijaryhmän asuntovaunusta on kahvi loppu :D
Annan esimerkin jolloin tuo lause liittyisi tarinaan:
"Tunnelma oli monelta kantilta katsottuna odottava. Seisoimme aamupakkasessa odottamassa ovien aukeamista. KOhta pääsisime vyörymään kirpputorin ahtaille käytäville tutkimaan kaikkia niitä aarteita, jotka jotkut toiset olivat hylänneet.".
"Eräänä iltana hieman ennen sulkemisaikaa takkia sovitti laventelille ja rantasaunalle tuoksuva rouva.".
Mahtava virke!!! Erityisesti tuo laventelille ja rantasaunalle tuoksuva on mahtava vertaus! Huikea tunnelma! :D
No huhhuh mikä loppuratkaisu! :D Hetken ajattelin, että nyt mennään häpiending tyylillä, mutta eipä sittenkään! Kavala mummo riisti takilta sen "ihmisoikeuden" :D
Hyvää työtä!
Moi Miira!
Kaunista kerrontaa. Tunnelma on rakastava ja lämmin, kunnes muutat sen.
Tuo 140 000 triljoonaa, on omituinen ilmaus näin kauniissa tekstissä. Se on jotenkin liian tekninen ja rahvas. Voisiko sen tilalla olla vain triljoonat tähdet? Numerot noin sujuvassa ja tunteellisessa tekstissä tuntuvat jopa rikollisilta :D
Runon nimi hieman jäi kalvamaan. Runosi kietoo lukijan syliinsä lämpimästi, mutta nimi ei minun ajatuksissani viittaa mihinkään, mikä liittyisi runoon. En tosin osaa antaa siihen mitään järkevää vaihtoehtoa, mutta joku Tanssi Äärettömässä tai vastaava saattaisi olla parempi.
Loppu iskee hieman nopeasti. Olisin ehä toivonut hieman sydäntäraastavampaa revittelyä erolla, sillä Sinun taitosi riittävät varmasti luomaan vielä ahdistavampaa eron tunnetta.
Kuitenkin kokonaisuutena surullinen, kaunis ja hyvin rakennettu runo, vaikka ulkoasu ei kenties niin normaalirunon mukainen olekaan.
Kiitos!
Moi apsu!
Olen aina painottanut kuinka tärkeä on novellin alku. Jos ensimmäiseen virkkeeseen ei löydy korjattavaa, on alku varmasti hyvä.
Kirjoitat: "Kaupungin sydämestä kuuluu kova pamaus, joka herättää lähistöllä asuvat ihmiset.".
Hyvää työtä!!! :D
Mutta miksi tämä? "...mennäkseen katsomaan ikkunasta ulos.". Kuvailet hieman myöhemmin, kuinka nainen katsoo ulos. Eli jos sitä ei ole pakko kirjoittaa, niin älä kirjoita. Tuo on hyvä keino jännityksen luomiseen, sillä joku tekee jotain mennäkseen, mutta ei jostain syystä pääsekään. Mummo kuitenkin pääsee ikkunalle ihan nou probleem :D Se jäi harmittamaan.
Argh! :D Jos katu on tyhjä, siellä ei näy miestä! :D
Dialogista.
"- Hei. Tottahan toki, miten voin auttaa? Kysyy Aino, vaikka hän tietää jo vastauksen.
- Olit yöllä hyvin avulias, kun kerroit meille silminnäkijähavaintosi epäillystä. Vihjeidesi avulla saimme kiinni nuoren miehen ja nyt toivoisimme, että tulisit poliisilaitokselle kello kolmelta tunnistamaan hänet. Sanoo Ylitalo toiveikkaana.
- Tietenkin voin tulla. Näin miehen melko hyvin ja toivottavasti pystyn auttamaan teitä.
-Kiitos paljon nähdään kolmelta. Sanoo Ylitalo ja lopettaa puhelun.".
Tämä on hyvää ja uskottavaa, kenties liian helppoa, mutta se ei häiritse. Kuitenkin nuo tuo tekee, se sanoo, hän kysyy ja toi vastaa häiritsee.
Ajatukseni:
"- Hei. Tottahan toki, miten voin auttaa? Aino tietää jo vastauksen.
- Olit yöllä hyvin avulias, kun kerroit meille silminnäkijähavaintosi epäillystä. Vihjeidesi avulla saimme kiinni nuoren miehen ja nyt toivoisimme, että tulisit poliisilaitokselle kello kolmelta tunnistamaan hänet.
- Tietenkin voin tulla. Näin miehen melko hyvin ja toivottavasti pystyn auttamaan teitä.
-Kiitos paljon nähdään kolmelta. Ylitalo lopettaa puhelun.".
Eli turha juttu pois dialogin "selittelystä", ja jätä vain se mikä on tarpeen tapahtumien ymmärtämiseksi.
Kun mietit juonen, muista että käännekohta ja loppuratkaisu ovat novellin, ja kaikkien muidenkin tarinoiden, polttopisteet. Varsinaista käännekohtaa en löydä, ja tuo loppu, joka jo nostaa kylmiä väreitä, ei ainakaan minulle selvittänyt ihan tarpeeksi. Jääkö siis tekijä vapaaksi? Vai ei? Ahdistaa kun ei tiedä! :D
Kiitos novellista!
Moi Vuorenhelmi!
Tuohon kuvailuun on helppo samaistua! Sinun taidoillasi tuosta olisi voinut helposti tehdä pidemmänkin.
Ainoa kielellinen juttu on "...ja tuntui, että kylkeä kirpaisi.". Miksi sana tuntui?
Miksi ei vain että kirpaisi? Mielestäni kannattaa varoa turhaa täytettä.
Mielestäni kuvaus on niin lyhyt, että sotilaan tunne on ainoa, mitä haluat jakaa. Sotilas jää kasvottomaksi, enkä tiedä onko se tarkoituskin, sillä nyt tuo itse osuma jää pääosaan. Kuitenkin kirjoituksen ja lukijan suhteen kannalta on aina parempi, jos lukija tuntee menettävänsä jotain. Eli jos sotilaalla olisi hieman taustaa ja "kasvot", menetys olisi isompi. Nyt kuitenkin tuo osuma ja sen tuoma tunne on ainoa ajatuksia herättävä tekijä...ei ehkä huono asia.
Olet hyvä kirjoittaja!
Kiitos!
Moi Miira!
Kaunis vertaus, vaikka en täysin sen merkitystä ymmärtänytkään! :D
Tuosta saa kuvan, että ruska pudottaa lehdet. En tiedä onko näin, mutta ehkä ruska voidaan tulkita syksyksi, ja sitä kautta ajatus on järkevä.
Surumielinen tunnelma, ja kovin syksyinen miljöö.
Kyseenalaistan : runoudessa, ja väitän että nuo pisteet eivät ole tarpeen.
Runon lyhyydestä johtuen arvosana jäi alhaiseksi.
"Hennon otteensa
vaahterasta
irroittaa".
Tämä on erinomaisesti kirjoitettu! Tunteellinen mielikuva ja erinomainen tunnelma!
Kiitos!
Moi Naispaholainen!
Humoristinen tuo Sinun tapasi kirjoittaa! :) DataEbola! Haha! :)
Mutta miksi sulkeet??? Kirjoitat kaunokirjallista tekstiä, ja tekstiisi sisältyy muutenkin sivuhuomautuksia, ajatusrönsyilyä ja välihuomioita, niin mikä tekee juuri noista huomioista niin tärkeät, että et voi niitä pilkuilla erottaa?
En tiedä onko tarinan tarkoitus olla opettavainen, mutta novellista kuultaa hyvin "menestys ei tule helposti" - teema. Pidän siitä! ...mutta ne sulkeet :)
Juoni on erinomainen, ja johdattelet mielestäni otsikolla tarinaa hyvin siihen, että nyt löytyi unelmatyö. Mutta onneksi novelli ei pääty niin, vaan viet tarinan taidokkaasti sen ansaitsemaan naaliin.
Käytät paljon puhekielen ilmaisuja. Ne tavallaan sopivat tekstiisi, mutta kenties silti kannattaa miettiä, sopisiko tietty "arvokkuus" paremmin.
Hyvää työtä! Kiitos!
Moi Deathless!
Sujuvaa tarinankerrontaa, ja luot hyvin synkän yleisilmeen! Hyvä!
Mielestäni alku on aina erinomaisen tärkeä. Jos puhut monessa lauseessa samasta asiasta, suosittelisin välttämään se-sanaa.
Ajatukseni: Tiellä oli kenkä, vaaleanpunainen pienentytön kenkä, joka lojui (kenkähän ei osaa maata) kuralätäkössä.
Eli niin että vältytään töksähdyksiltä.
Kirjoitat että jotain syödään veden avulla alas. Mieti tarkkaan mitä kirjoitat. Luulisin että huuhteli ne vedellä kurkusta alas olisi kenties elävämpi ilmaus.
Juoneen liittyen jää hieman vaivaamaan että oliko tyttö elossa vai kuollut. Kirjoitat että joku äiti saa tiedon lapsestaan, joka viittaisi kuolleeseen, mutta kuitenkin myös siitä kuinka jotta kenenkään ei tarvitsisi olla yksin.
Dialogi oli todella hyvää! Erityisesti Samin riehunta ennen lapsen löytymistä sisälsi sylikaupalla uskottavuutta ja tunnetta! :)
Hyvää työtä!
Moi liskomies!
Täytyy sanoa että kielellisesti ei pllut mitään mikä pisti silmään. Todella sujuvaa ja hyvää kieltä!
"...lokakuisen usva-aamun hälvetessä haihtui myös vanhempieni avioliitto.". Mahtavaa! :) Todella huikea kielikuva! Hyvä!
Paikoin tntui että tarina ei edennyt. Kerroit pitkästi ennen oraakkelia klovneista jne. Eli kaikki kohtaukset novelleissa, jotka eivät kiinteästi liity käännekohtaan tai loppuratkaisuun, on hyvä pitää lyhyinä. Esimerkiksi mustelma, jonka syntyyn kului paljon resursseja, enkä ol varma onko se tarpeen.
Yhtä kaikki! Mahtavaa työtä! :)
Kiitos!
| 1043 kohdetta - näytetään 661 - 670 | « 1 ... 64 65 66 67 68 69 ... 70 105 » |
