Arvostelut käyttäjältä Alapo80

Moikka kohdataan! Kiva kuulla Sinusta taas!

Täytyy sanoa, että onpas melkoisen sekava kirjoitus :D Ja noin niin kuin hyvällä tavalla.

En puutu kielellisiin asioihin lainkaan, sillä teksti on hyvää!

Olet ilmeisesti tarkoittanutkin niin, että tunnelma on sekava, ja lukija voi vain arvailla, onko kyse todellisuudesta vai jonkin oikean nukkekodin kuvailusta.
En ymmärtänyt pakkasjuttua...enkä oikein mitään muutakaan.

Yhteenvetona palautteestani sanoisin, että en oikein osaa tätä arvostella, sillä en ymmärtänyt sitä :D

Kirjoitat kuitenkin erinomaisen hyvin, vaikka sanoma jääkin minulle hieman ohueksi. Olet luonut ahdistavan, filosofisesti pohdiskelevan kirjoituksen, jonka kolkkous on vertaansa vailla! Hyvä!

Kiitos!

Moikka taas wilshirist!

Luulisin, että nyt on kyse kotiseuturunosta :D Tämä herättää ajatuksia. Selkeä kokonaisuus, jota kilinä ranteessa ja hätä murtaa. En ymmärtänyt niiden tarkoitusta. Tässä tulee hieman sellainen "Päästäkää minut pois Kalliosta" - fiilis. Eli koen, että et ole täysin tyytyväinen, mutta jonkinlaista iloa kuitenkin koet Merihaasta.

Nuo erimittaiset säkeet, jotka omalla tavallaan sotkevat rytmiä, häiritsevät hitusen, mutta silti niissä on jotain tyylikästä.

Koeta nyt saada tuosta jotain irti :D

Kiitos!

Moikka wilshirist!

Lämminhenkinen, joskin hieman takertuvan oloinen runo! Töksähtelevä poljento, eli rivit loppuvat kuin seinään. Tähän voisit kenties kiinnittää huomiota, eli koettaa hieman pehmentää...ainakin paikoin. Tosin tuo tyyli, kun se jatkuu koko runon ajan, on melkoisen yhdenmukainen, eli ei huono :D

Mietin puhuuko tuo runo hänestä itsestään vai jostain muusta henkilöstä :D Tämä johtuu omistavasta luonteesta.

Kiitos!

Moikka anaconda!

Tässä runossa, niin hyvin kuin se ahdistavan takertumisen ja toivon ilman uskoa välittääkin, on myös melko "arkinen" kirjoitusasu.
Pidin aiheesta ja tavastasi kirjoittaa siitä, mutta kääntöpuolena oli juurikin tuo taiteellisuuden puute.

"Vaikka osaat leipoa ja kokata.
Osaat soittaa pianoa.".
Ajatukseni:
"Leipoa ja kokata osaat.
Pianonsoitonkin taidat."
Eli tuollaisia pieniä juttuja, joita sanojen ja sijapäätteiden peruskaavan murtaminen saa aikaan.

Yhtä kaikki. Hyvä tunnelma ja surumielisyys, epätoivoiseen uskoon takertuminen.

Kiitos!

Moikka anaconda!

Miellyttävä runo! :D Oikein hyvää työtä!

Jos jotain korjailisin, niin tietyissä kohdin kirjoitat hyvin kaunokirjoitusmaisesti.
Annan esimerkin.
"Ihmisen hyvyys unohtuu joskus, mutta se ei katoa kokonaan.".
Ajatukseni: "Ihmisen hyvyys unohtuu joskus, vaan ei kokonaan katoa.".

Hyvä rytmi ja iloinen, tyytyväinen tunnelma!

Kiitos!

Moikka anaconda!

Yksinkertainen ja miellyttävä runo! Joskin jopa hieman liiankin yksinkertainen.
Kirjoitusasu ei ole paikoin kovin runollinen, ja mielestäni taiteellisuutta olisi voinut paikoin korostaa pienillä jutuilla. Annan esimerkin (joka ei ehkä ole kovin hyvä kuitenkaan :D ).
"Tulen rappukäytävään.
Hiivin pimeässä luoksesi.".
Ajatukseni:
"Hiivin rappukäytävän pimeässä luoksesi.".

Pidin tuosta valon ja pimeän vaihtelusta! Eli vaikka et valoisuutta kadulla mainitsekaan, niin tuon pimeyden esiin tuominen korostaa sitä! Hyvä!

Kiitos!

Moikka Fiero!

Hyvin olet tuonut teiniangstia paperille! Hieman on kautta linjan sellainen hätäilyn tunne tekstissä, mutta pidin silti lukemastani!

TarraLeguaani olikin puuttunut muutamiin virheisiin, eli koetan olla ottamatta niihin uudestaan kantaa :D

Älä tyydy siihen, mitä saat ensimmäisenä kirjoitettua.
"Minua kohden kävelee sumea hahmo, hän on tyttö, jolla on päällään valkoinen yö-mekko ja hän kantaa sylissään pientä kukka kimppua. Hänen tumman ruskeat lainehtivat hiuksensa heiluvat leikkisästi tytön hypähdellessä minua kohti.".
Tuossa kerrot, että joku kävelee kohti, mutta myöhemmin hypähtelee. Lisäksi tuossa on tiettyä kankeutta. Annan vaihtoehdon tuolle:
"Minua kohden kävelee sumea hahmo, tyttö, jolla on päällään valkoinen yöasu ja sylissä pieni kukkakimppu. Tummanruskeat hiukset lainehtivat leikkisästi olkapäillä.".
Eli säilytä ajatus ja kirjoita mahdollisimman yksinkertaisesti.

Kirjoitat: "Suihkussa en kerkeäisi käydä.".
Pari juttua tästä. Älä käytä puhekielen ilmaisuja kaunokirjallisessa tekstissä. Se antaa huolimattoman ja tökerön vaikutelman. Toinen juttu on tuo -isi - muoto. Sitä käytetään silloin, kun joku olisi voinut mennä eri tavalla.
Ajatukseni: "Suihkussa en ehdi käydä.".
Sitten -isi - muotoisena: "Jos olisin herännyt aikaisemmin, olisin ehtinyt käydä suihkussa.".

"Muistan, että hän sai mauton... vihdoin ja viimein.".
Huolellisuutta näissä. Tuolla on turha m - kirjain ja turhat kolmoispisteet.
Paitsi tuossa lopussa tajusinkin, että kysymyksessä on mopoauto :D Mutta sekin on kirjoitettava kokonaan :D

Vaikka pieniä virheitä tuleekin, niin aikamuodoista täytyy pitää tarkkaan kiinni. Eli kun kirjoitat imperfektissä (juuri tapahtunut), niin pidä siitä kiinni, tai jos kirjoitat preesensissä (tapahtuu nyt), niin sama juttu. Aikamuotojen sotkeminen on erinomaisen tökerö juttu.
"Otan keittiöstä nopeasti mukaani omenan, jonka äitini oli minulle sinne jättänyt ja suuntasin ulos ovesta.".
Tässä aloitat preesensissä, mutta tuo suuntasin on imperfekti. Lisäksi silloin, kun ja sana erottaa sivulauseen päälauseesta, niin ennen ja - sanaa tulee pilkku.
"Otan keittiöstä nopeasti mukaani omenan, jonka äitini oli minulle sinne jättänyt, ja suuntaan ulos ovesta.".
Tuota preesens vs imperfekti kannattaa miettiä. Valtaosa kirjailijoista kirjoittaa imperfektissä, sillä se on jollain tavoin selkeämpi ja vähemmän "taiteellinen", ja minun mielestäni helpommin koossapidettävä. No, Sinun valintahan se on :D

Vältä seuraavia juttuja kaunokirjallisessa kerronnassa (dialogissa voit kirjoittaa vapaammin, kuten olet tehnytkin).
Kolmoispisteet
Ajatusviivat
Caps Lock
Sulkeet
Lainausmerkit
Lyhenteet, kuten yms., jne., mm. ja jne.
"Tyttö -Maria Keto- näyttää ärsyyntyneeltä...".
"Tyttö, Maria Keto, näyttää ärsyyntyneeltä...".

Vältä turhaa täytettä.
"Opettaja luo katseensa meihin ja katsoo odottavasti.".
Ajatukseni: "Opettaja katsoo meitä odottavasti.".

Juonen ajatus ja tarinan kulku on selkeä, kunhan vain pääsee loppua kohden. Mielestäni olit todella hyvin tuonut esille yläaste - ikäisten nuorten maailmaa ja ajatuksia esille, paitsi että jos minä olisin ollut rehtorina, en olisi luovuttanut Makelle todistusta moisen suunsoiton jälkeen, vasta jälki-istunnon jälkeen :D
Kenties dialogit voisi tuoda kuvailuineen omille riveilleen, jolloin tekstiä olisi ehkä hieman helpompi lukea.

Kiitos!

Moikka Ivory Pearl!

Kaunis, sadunomainen tarina. Kivoja nuoren pojan ajatuksia ja lapsenomaista leikkisyyttä.

Mieti aina tarkkaan, mitä todella tarvitsee sanoa.
"Anssi tokaisee päättäväisesti riittävän lähelle poikaa päästyään.".
Ajatukseni: "Anssi tokaisee päättäväisesti .".
tai
"Anssi tokaisee päättäväisesti, kun on päässyt riittävän lähelle poikaa.".
Eli ensimmäisessä sanon mielestäni sen, mikä lukijan täytyy tietää, sillä ei lukija oleta, että poika sanoo asiansa niin kaukaa, että toinen ei sitä kuule :D
Toisessa poistin lauseenvastikkeen, joka tekee monesti tekstistä kankean, kun kirjoitetaan preesensissä.

Kannattaa muuten miettiä tarkkaan tuota preesens vs imperfekti asiaa. En moiti tapaasi, mutta se on hankalampi pitää kasassa.

Varmista oikeat sijapäätteet.
"Poika nauraa hersyvästi Anssin yritystä napata lippalakkiaan.".
Kun nauretaan, nauretaan yleensä jollekin, ei ehkä niinkään jotakin. Eli tässä tapauksessa korvaisin yritystä sanan sanalla yritykselle.

"Kuin lentävä paholainen ilmestyy kaaressa naapurin pojalta riehakkaan pelin saatossa kadonnut jalkapallo pojan keinun luo.".
Tämä on hieman omituinen juttu. Pilkku siitä puuttuu ainakin, sillä aloitat virkkeen sivulauseella, joten se tulee erottaa pilkulla päälauseesta. Muuttaisin tuota hieman selkeämmäksi, esimerkiksi seuraavasti.
"Naapurin pojalta riehakkaan pelin saatossa karannut jalkapallo lentää keinun luo kaaressa, kuin paholainen.".
Mielestäni tuo voisi olla selkeämpi vaihtoehto.

Tuo loppu on huikea! Maalailet tunnelmaa jotenkin tuollaiseen mystiseen suuntaan tarinassa, joka voisi olla miltei satu. Lopun äidin lämpö ja miljöön seesteisyys on käsin kosketeltavissa!

Hyvää työtä!

Kiitos!

Moikka virpiveronica!

Nyt on pakko sanoa, että vaikka kolmesti luin tuon runon ja koetin etsiä sanomaa, niin kyllä jäi ohueksi minulle :D
Riimittelet kauniisti ja runossa on miellyttävä ja kesäinen tunnelma.

En pystynyt yhdistämään tuntosarvia ja muutamia muita juttuja mihinkään ja se hieman häiritsi. Kirjoitat kauniisti ja osaat runoilla. Minä en kuitenkaan päässyt tähän oikein sisään :D

Kiitos!

Moikkelis taas Lil Sparrow!

Todella lapsenomaista ja viattoman tuntuista :D Hyvää työtä!

Nämä Ella - tarinat ovat sikäli mielenkiintoisia, että ne eivät juuri johda mihinkään, vaan ovat lyhyitä katkelmia elämästä.
Silti ne ovat kovin hyväntuulisia!

Hyvin kirjoitettu!

Kiitos!