 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka Ivory Pearl!
Kaunis, sadunomainen tarina. Kivoja nuoren pojan ajatuksia ja lapsenomaista leikkisyyttä.
Mieti aina tarkkaan, mitä todella tarvitsee sanoa.
"Anssi tokaisee päättäväisesti riittävän lähelle poikaa päästyään.".
Ajatukseni: "Anssi tokaisee päättäväisesti .".
tai
"Anssi tokaisee päättäväisesti, kun on päässyt riittävän lähelle poikaa.".
Eli ensimmäisessä sanon mielestäni sen, mikä lukijan täytyy tietää, sillä ei lukija oleta, että poika sanoo asiansa niin kaukaa, että toinen ei sitä kuule :D
Toisessa poistin lauseenvastikkeen, joka tekee monesti tekstistä kankean, kun kirjoitetaan preesensissä.
Kannattaa muuten miettiä tarkkaan tuota preesens vs imperfekti asiaa. En moiti tapaasi, mutta se on hankalampi pitää kasassa.
Varmista oikeat sijapäätteet.
"Poika nauraa hersyvästi Anssin yritystä napata lippalakkiaan.".
Kun nauretaan, nauretaan yleensä jollekin, ei ehkä niinkään jotakin. Eli tässä tapauksessa korvaisin yritystä sanan sanalla yritykselle.
"Kuin lentävä paholainen ilmestyy kaaressa naapurin pojalta riehakkaan pelin saatossa kadonnut jalkapallo pojan keinun luo.".
Tämä on hieman omituinen juttu. Pilkku siitä puuttuu ainakin, sillä aloitat virkkeen sivulauseella, joten se tulee erottaa pilkulla päälauseesta. Muuttaisin tuota hieman selkeämmäksi, esimerkiksi seuraavasti.
"Naapurin pojalta riehakkaan pelin saatossa karannut jalkapallo lentää keinun luo kaaressa, kuin paholainen.".
Mielestäni tuo voisi olla selkeämpi vaihtoehto.
Tuo loppu on huikea! Maalailet tunnelmaa jotenkin tuollaiseen mystiseen suuntaan tarinassa, joka voisi olla miltei satu. Lopun äidin lämpö ja miljöön seesteisyys on käsin kosketeltavissa!
Hyvää työtä!
Kiitos!
