Arvostelut käyttäjältä T.Johan

Ei niinkään runollinen, mutta vahva omassa tunteessaan se on. Viesti on selkeä ja siitä välittyy yksinäisyys. Tiivistäminen kannattaa aina. Miten sanoa jokin asia ytimekkäästi ja tuoreesti - se on kaikkien haaste.
Hämäävää on tuo alun preesens, istun ja katselen. Sitten yhtäkkiä tulee yllättäen "sinä". Ex-tyttö/poikaystävä? Haaveiden tyttö/poikaystävä? Ja miksi oliSIN ilmapallo? Se viittaa siihen että "sinä" jo on lähellä. Jos ketään ei ole lähellä, se olisi: ilman sua olen ilmapallo. Näin ymmärrän.

On erittäin hienoa etä kirjoitat. Älä lopeta. Tässä on kauniita tunnelmaan sopivia kielikuvia eikä mitään piilotella. Rehellisyys on läsnä. Kiitos runosta.

Täydet viisi pistettä provosivasta otsikosta jonka takia senkin luin.

Arvostelu ja arvostelu. Mielipiteitä kaikki tyynni. Arvosteluksi se muuttuu silloin kun teksti ylittää tietyn näkemyksellisen tason. Itse en varmaan sitä ylitä mutta toisaalta ei ole koulutustakaan, eikä tarpeeksi kokemusta. Ei haittaa. Täytyypä lukea mainitsemasi nimimerkin arvosteluja. Jos jaksan/ehdin.
Mutta kyllä siitä on hyötyä siitä kun kommentoi tai antaa mielipiteensä tai tykkäyksensä. Saava osapuoli yleensä tykkää (tai ei tykkää, mutta edistystä sekin) ja palautteen antaja tekee edes jonkinlaisen effortin huomioidakseen tekstin jonka ajattelee sen ansainneen.

Hyvä aloitus.

Miksei nämä vastaa tähän arvosteluun -napit toimi?
No, kuitenkin, tässähän on kysymys ihmissuhteesta ja sen "analyysista" subjektiivisesti. Yksi pontimista oli se että mehän näemme toisissamme ne roolit jotka suodattuvat persoonallisten elämänkuvasilämlasien läpi. Jne... On vaikea nähdä miten toinen näkee, silloin se on sellaista salapoliisitulkintaa.

Heh, ei todellakaan tarvitse olla pahoillaan jos ei ymmärrä. Maailma on täynnä runoutta jota minä en "ymmärrä". Tässä runon vaatteet ovat ehkä hämärät, ei löydy sitä vastetta joka antaa lukijalle sen verran oljenkorsia jotta voisi samaistua. Ehkä se kompastuu omaan kikkailuunsa. :D. Mutta vakavasti tätä tein. Oppia ikä kaikki. Kiitos teille.

Kun ei kerran tämä sivusto anna "vastata tähän arvosteluun", kerron sen näin. Kiitos Lorenzia sanoistasi. Olet osaltasi oikeassa. Olen itsekin huomannut että koitan ympätä tarinaa, kerronnallisuutta runomuotoon. Toki kerronnallisuus runossa ei ole ehkä huono asia, mutta silloin saattaa kärsiä se "runollisuus". Senhän pitäisi olla sanataidetta. Otan harkintaan. Voipi olla että oma käsitys runoudesta kaipaa päivittämistä. Silloin kun runouteen tutustuin, asuin Turussa ja koin "underground" confessionrunouden.

Siinä ei loppusoinnuilla ollut sijaa. Eikä loppusoinnut nykyään todellakaan ole mikään runouden merkki. Aitous on. Mutta rytmi olisi tärkeä, rytmi sanoissa tai merkityksissä. Tekstini aiheesta en varmaan saa enää novellia, kun se aihe katosi tekstin valmistumisen myötä :) mutta tuo havaintosi laittaa ajattelemaan. Kiitos.

"ei kulissien kolina..." Nautin tuosta lauseesta. Summaa mukavasti koko tekstin. Kolmas pyörä, mieleen tulee x-factor, mutta ei siinä maailmaasyleilevässä lahjakkuusmuodossa mitä ajatellaan vaan noin niin kuin sanoit.
Jättäisin viimeisestä lauseesta "ja sokeita" pois. Kun puhutaan kolinasta, ei sitä voi nähdä muutenkaan. Ja loppu loppuu tehokkaammin.

Hei.
Pidän tuosta kirjoituksen asenteesta tai asennosta. Se on ymmärrettävä, varovaisesti myönteinen mutta realistinen. Sanat ovat tuttuja, ei tarvitse sivistyssanakirjaa tulkitsemisen avuksi. Se olisi ärsyttävää. Kaiken, mikä on sanomisen arvoista, voi sanoa ilman lainasanoja.
Tekstissäsi on tarina, juoni. Se menee eteenpäin. Mutta se on myös vaatimaton, tämä voi olla joskus toivottavaa joskus epätoivottavaa.
Ehkä jos jotain kaipaisin lisää, se olisi yllätyksellisyyttä. Ettei teksti olisi liian selvä, vaan myös arvoituksellinen. Puheenomaisuus on hyvä, mutta sen ei tarvitse olla itsetarkoitus mutta alisteinen viestille.
Runosi on kokonainen, ehjä. Suljettu. Ja siinä tuntuu olevan piilevää voimaa.

Näin mietin. Kiitos runostasi.