Arvostelut käyttäjältä Taruh

Ruumiiden paljous ei näemmä haittaa hilpeiden poliisien kepeyttä. :D

Piskuinen pätkä, joka alkaa kesken ja loppuu kesken. Tekstistä välittyvä perinteinen dekkaritunnelma on tuotu esiin oivasti ja pidin myös siitä, miten olit rakentanut tämän.

Sen lisäksi, että lukijana jää harmittelemaan tekstin lyhyyttä, jää kummastelemaan myös sitä, mikä tarinan pointtina on. Voisit täsmentää tarinasi ideaa enemmän.

Ei hätää, Zarnobil, tämän sivuston kirjoittajat ovat suurimmaksi osaksi harrastelijoita, joten kenenkään ei pitäisi odottaa keneltäkään ammattitekstiä ellei sellaista erikseen mainita. ;) Tervetuloa sivustolle, hauskaa, että olet julkaissut tekstejäsi!

Teoksesi ei ole lainkaan hassumpaa tekstiä esitarinaksi. Kirjoitusvirheitä ei pistä silmiin hirveästi, vaikka pilkkusääntöjä ja oikolukemista voisi vielä vähän treenata. Vampyyrien juoksusta huokuu sellainen innovatiivinen fiilis, että sinulla on tarina, jonka haluat kertoa. Hyvä, säilytä tekstissä juuri sellainen asenne! Itse en niin fanita noita vampyyrejä, mutta koetan pitää sen seikan poissa arvosanasta.

Stoorin juoni kehittyy taisteluiden kautta selkeäksi ja ymmärrettäväksi. Kuljetat tarinaa pitkälti dialogien kautta, joka tekee kertomuksesta jotenkin TV-sarjamaisen, joka ei merkitse sitä, että se olisi huono juttu. Oikeastaan mielestäni voisit hioa tekstiäsi enemmän juuri tähän suuntaan, viihdyttävyysprosentit voisivat sen avulla vielä nousta. Mm. voisit lopettaa tietyt tarinankaaret niin, että jätät jonkun koukun lukijalle jatkaa lukemista.
Tarinan tempo on valitettavasti liian nopea. Tappeluskenet voivat edetä tiheämmällä vauhdilla, mutta koeta pysähtyä välillä tunnelmoimaan ja analysoimaan tilanteita.

Itse tarina suuria salaisuuksia itsestään huomaavine päähenkilöineen, nälkäisine vampyyreineen, pimeine ja valkeine noitineen yms. tuntuu hyvin perinteiseltä, omaan makuuni liiankin tutulta. Fantasia on kuitenkin genre, jolta toivoisi tietynlaista omintakeisuutta, jotain uutta ja jännää. Tarinasi kaipailee enemmän omaa jälkeäsi, lisää omaperäisyyttä, joka erottaisi tämän paremmin lajitovereistaan.

Hahmoista sen verran, että päähenkilö/päähenkilön taustat hahmottuvat vähitellen ja teet hahmosta lukijalle lähestyttävämmän. Mounica on myös selvästi tärkeä hahmo, joten Aaron ja Mounica välittyvät lukijalle olennaisimmiksi henkilöiksi. Antagonistit jäävät hämäriin. Voisit personoida hahmojasi, etenkin pahiksia, niin, että kukin olisi selkeästi erottuva, oma persoonansa.

Maailman miljööseen jäin kaipailemaan lisää selkeyttä. Toisaalta on hyvä, ettei kirjoittaja kerro lukijalle liian pikkutarkasti maailmansa maisemia, mutta toisaalta jos kirjoittaja ei kerro tarpeeksi, päätään raapiva lukija jää juonen ohella ihmettelemään, että millaisessa paikassa henkilöt elävät, mitä aikakautta jne. Syvennä lukijalle miljöötä enemmän.

Teksti on ihan hyvin kirjoitettua, mutta paikoin töksähtävää. Tähän ongelmaan olen havainnut hyväksi kehittämistavaksi sen (jota moni täällä suosittelee), että lukisi ääneen sen mitä on kirjoittanut, maistelisi sanojaan ja lauseitaan, miettisi kuulostaako ne soljuvalta vai töksähtävältä. Tällä tavoin kun tekee, teksti muuttuu miellyttävämmäksi. Pyri välttämään samojen sanojen toistoa, kuten esim. "liian vaarallista" tai "tuhota koko maailman". Keksi näille synonyymejä.

Tuli vielä mieleen, että kirjoittaminen on laji, jossa kehittyy sitä enemmän, kuta enemmän sitä tekee. Myös toisten tekstien lukeminen ja arvioiminen kehittää omaa kirjoitustyyliä. Joten jatka tarinaasi ihmeessä, mutta mielellään rauhallisempaan rytmiin. :)

Hyvin kaunis ja tunteellinen kertomus. Sanat soljuvat tarinassa runollisesti ja haikeasti pitkin raskasta, mutta toiveikasta tarinankaarta. Novelli sopii hyvin tämän vuodenajan pimeyteen.

Ei pahaa sanottavaa! :)

Ihan hyvän pituinen pikkupätkä, jolle olisi tosin odottanut jatkoa. Nyt tämä muistuttaa enemmän novellin aloitusta kuin itse novellia, mutta tekstistä löytyy siitä huolimatta juoni ja aloituksena tämä on oikein passeli.

Teksti palautti mukavasti mieleen omat yläkouluajat, josta tuli mieleen, että voisit kertoa lukijalle ehkä vähän enemmän tarinan miljööstä ja henkilöiden taustoista. Stoorissa on kiva, epäröivä tunnelma, jonka olet onnistunut välittämään lukijalle hyvin.

Suosittelisin kertaamaan pilkkusääntöjä, koska pilkkujen puuttuminen häiritsi lukemista. Ja yleensä kun tekstissä on dialogia, niin dialogiosuuksiin tulee vaihtaa riviä (ja ne aloitetaan isolla alkukirjaimella, kuten lauseetkin).

Esim.

"...odotin, että he juttelisivat minulle. Kaverini kysyi:- oletko jo kertonut Jesselle, että pidät hänestä?
Minä vastasin:- Ei en vielä en uskalla nimittäin kertoa hänelle sitä.
Kaverini meinasi mennä kertomaan, mutta he päättivät ettei kertoisi Jesselle. Kun olin menossa ruokalaan niin törmäsin Jesseen. Jesse katsoi minua kuin olisin satuttanut häntä. Kysyin häneltä:- oletko kunnossa? Hän vastasi nolostuneena:- Kyllä olen kai sinä olet kunnossa?
Minä vastasin: olenhan minä."

mieluummin jotenkin näin:

"...odotin, että he juttelisivat minulle. Kaverini kysyi:
- Oletko jo kertonut Jesselle, että pidät hänestä?
Minä vastasin:
- Ei, en vielä, en uskalla nimittäin kertoa hänelle sitä.
Kaverini meinasi mennä kertomaan, mutta he päättivät, etteivät kertoisi Jesselle.

Kun olin menossa ruokalaan, niin törmäsin Jesseen. Jesse katsoi minua kuin olisin satuttanut häntä. Kysyin häneltä:
- Oletko kunnossa?
Hän vastasi nolostuneena:
- Kyllä olen, kai sinä olet kunnossa?
Minä vastasin:
-Olenhan minä."

Vähän enemmän huolellisuutta ja miljöön pohjustamista niin hyvä tulee!

Nopeasti etenevä tarina, jonka lopetus jättää sellaisen vaikutelman, että tähän on tulossa jatkoa? Tai toivottavasti on, koska muuten lopetus olisi hieman vaisunpuoleinen.

Kirjoitat sujuvasti, ainakaan en löytänyt kirjoituksellisia haasteita. Vain nuo numerot voisi muuttaa kirjainmuotoon, esim.
"...katsoakseni kelloa, 5.30." -> "...katsoakseni kelloa, puoli kuusi".
"15 minuutin juoksemisen jälkeen...." -> "Viidentoista minuutin juoksemisen jälkeen..."
koska proosatekstien käytäntö on tällainen.

Itse tarina kaipailee lisää pohjustusta, kun päähenkilöstä ja tapahtumista ei saa näin lyhyen tekstin aikana mitään irti. Ja silloin kun lukija ei saa lukemastaan otetta, tarinaan on vaikeaa samaistua ja se tuntuu hivenen lattealta, vaikka juoni olisikin hyvä. Avaa päähenkilöä ja päähenkilön maailmankuvaa enemmän, niin tarina imaisee paremmin mukaansa.

Persoonallinen ja oikeastaan aika jännittäväkin runo! Pidin sen sanomasta ja epäilynkylläisestä tunnelmasta, mutta sen rytmitys ei mielestäni toimi. Luin sen aluksi mielessäni ja sen jälkeen ääneen ja jälkimmäisessä kokeilussa rytmi tökki hyvin pätkitteleväksi etenkin tässä kohdassa:
"Että
Itse
Uskot
Itseesi
Ja
Hämmästykseesi".

Saman kohdan ilmaiseminen esim. näin

"Että itse uskot itseesi
ja hämmästykseesi"

olisi rytmityksen kannalta soljuvampi ratkaisu. Kun runon temmon ja rytmityksen saa luontavammaksi, rohkea tyylisi pääsee paremmin edukseen. :)

Mielenkiintoinen, synkkä tekstinpätkä, joka olisi sopinut myös "runot"-kategoriaan. Olet onnistunut hyvin tunnelmassa, tässä on sellaista valveunimaista/unihalvausmaista ahdistuneisuutta havaittavissa.

Vaikka teksti on lyhyt ja ytimekäs, olisin toivonut kertomuksesta pidemmän. Ehkä jonkinlainen alustus siitä, mikä on ajanut päähenkilön tuollaiseen tilaan, olisi paikallaan, jotta sitten tämän tekstin painavuus tulisi paremmin esille. Lisäksi jäin kaipailemaan pilkkuja ja pisteitä.

Runossa on hyvät riimit ja klassinen idea, mutta komppaan takethiswaltzia. Aihe on vähän puhkikulutettu. Runo toimisi paremmin, jos toisit siihen mukaan jotain uutta, esim. jonkun yllätyskäänteen.

Sanoisin tähän osaan samoja juttuja kuin aiempiinkin: lisää vaan oikolukua ja äänenlukua, juttuja, joita jokaisen kannattaa käyttää kirjoittaessaan. Kiihkeätempoisessa juonessa voisi olla myös rauhallisempia pätkiä, jotta vauhdikkaammat toimintaosuudet korostuisivat vielä paremmin. Kaipailen myös lisää tunnelmointia.

Eräs suomalainen kirjailija (jonka nimeä en nyt muista) kertoi kirjoittavansa tarinansa niin, että kuvittelee sen mielessään elokuvana, jonka sitten kirjoittaa paperille sanojen muodossa. Kokeiles tätä, se voisi tuoda hätäiseen kerrontaan enemmän balanssia.

Toit mainion arvaamattoman käänteen tarinankulkuun, joka selitti aiempia osia mukavasti. Hyvä! Tykkäsin siitä, että kertomus sai pientä scifimäisyyttäkin mukaan.

Annoit lukijoille näköjään vaihtoehtolopun, erikoisempi ratkaisu. :D Samuelin menneisyys jäi nyt melko lailla hämäräksi, joten minä äänestän vaihtoehto a):n.

Oman tekstin kommentoinnista tuli mieleen myös sellainenkin aika käytetty vaihtoehto, että kirjoitat joko novellin alkuun tai sitten loppuun erillisen osion, jossa selität asiasi lukijalle. TarraLeguaanin ehdotus on ehkä kuitenkin selkeämpi ja suositeltavampi.

Tunnelmallinen pala. Kyllä tästä huokuu sellainen tietynlainen haikeus, jota olet ehkä tavoitellutkin. Käytät mielenkiintoisen vastakohtaisia ilmauksia, kuten "suljettu ovi on auki". Pidin.

Jotenkin tuo joukosta erottuva "Kismet" häiritsee pikkuisen. Se saa äkkituntumalta koko runon rakentumaan liikaa sen ympärille, niin että kaikki tuntuu yhtäkkiä suklaamainokselta. :D

No, runo on Kismetteineenkin oivallinen!