Valveuni Hot

Abstraktin ahdistuksen kuvaaminen omaperäisesti on vaikeaa, olipa sitten kyseessä mininovelli tai runo. Kuvaamasi tuntemukset ovat varmasti todellisia ahdistuneelle, mutta lukija odottaisi jotakin uudenlaista lähestymistapaa, sillä tämäntapaisia kuvauksia on harrastajateksteissä niin paljon tälläkin palstalla.

Loputon, myrsky, sysimusta ovat kliseisiä ilmauksia, jotka kannattaa vaihtaa. Kahvinjuontikohta oli hyvä, pidin myös kohdasta, jossa sukelletaan taivaan kylmään syvyyteen (vastakohtaisuus toimii, sukelletaan yläsuuntaan). Tekstiä voisi kehittää myös Taruh:n ehdottomaan suuntaan eli konkretiaa lisäämällä. Mikä kaaos, mikä tilanne, ketä siihen liittyy? Pisteiden ja pilkkujen puuttuminen saa tekstin tuntumaan viimeistelemättömältä epätoivon huudahdukselta päiväkirjan lehdiltä eli kielioppisääntöjen rikkominen ei tunnu perustellulta ja mietityltä.

Mielenkiintoinen, synkkä tekstinpätkä, joka olisi sopinut myös "runot"-kategoriaan. Olet onnistunut hyvin tunnelmassa, tässä on sellaista valveunimaista/unihalvausmaista ahdistuneisuutta havaittavissa.

Vaikka teksti on lyhyt ja ytimekäs, olisin toivonut kertomuksesta pidemmän. Ehkä jonkinlainen alustus siitä, mikä on ajanut päähenkilön tuollaiseen tilaan, olisi paikallaan, jotta sitten tämän tekstin painavuus tulisi paremmin esille. Lisäksi jäin kaipailemaan pilkkuja ja pisteitä.