Arvostelut käyttäjältä TarraLeguaani

En sijoittaisi tätä Jännitys ja toiminta -kategoriaan. Juoni oli erikoinen. Alkuasetelma olisi saattanut viedä sataan eri suuntaan. En ole varma veikö tämä oikeastaan minnekään. Päähenkilön tunteet olivat kovin ristiriitaisia, samoin aikeet, kuten tarkoitus oli, mutta silti loppujen lopuksi ne jäivät vieläkin epäselväksi tästä tiedostamisesta huolimatta. Olit saanut ladattua paljon päähenkilön tunteita tuohon pieneen hetkeen diakonin luona.

Minua olisi kiinnostanut tietää paljon enemmän Perheestä ja paosta. Ja tämä kertoo, että onnistuit tekstissäsi herättämään mielenkiinnon, vaikka en saanutkaan sitä, mitä halusin. Joskus se kertoo jo kirjoittajan taidokkuudesta.

Tämä ei sovi joukkoon: "What!?"

Loistava johdatus tapahtumiin. Erinomaisesti lähdetty liikkeelle ja taidokkaasti paljastettu, että päähenkilö on tappanut jonkun. Jätät sanomatta paljon asioita, esim. kuka Veera on, miksi päähenkilö on muuttanut viikko sitten kyseiseen kerrostaloon, mutta silti vastaukset näihin ovat aika selviä. Tämä kertoo kirjoittajan taidosta.

Oikeinkirjoitus kaipaa ihan pientä hienosäätöä, pääosin homma on kunnossa. Verbien aikamuotoihin kiinnittäisin huomiota, jotta tekstin lukeminen olisi sujuvaa (ongelmia oli vain alussa).

Tämä ei sovi tyyliin: "Ykkösestä kymppiin asteikolla, hänen iljettävyyden arvosanaksi voisi antaa kahdeksan."

Tekstistä saa aika nopeasti sen kuvan, että kirjoittaja on itsekin aika nuori. Tässä on oikaistu paljon mutkia ja kirjoitettu sen mukaan, miten kirjoittaja ajattelee asioiden ehkä menevän. Asianajaja ei kyllä säntää paikalle, missä juuri nyt käytetään lapsia hyväksi, jotta asia saadaan oikeuteen nopeasti. Varakkaat taitavat harvoin pilkkoa omia polttopuita. En myöskään ymmärrä, miksi "koeputkilapsi" (eli IVF:llä aikaansaatu alkion alkuun saaminen kohdun ulkopuolella, joka siirretään kohtuun pari päivää hedelmöityksen jälkeen) saisi lapsen ja vanhempien suhteen oudoksi. En myöskään keksi mitään syytä, miksi kukaan haluaisi varastaa spermaa tai miksi teinipojalta ostetaan spermankuljetuspalvelua, tämä on enemmänkin aika humoristinen ajatus.

Mikään pikakompostori ei muuta mullaksi mitään noin nopeasti. Joka tapauksessa luut ja hampaat jäisivät jälkeen. Nekin on piilotettava tai hävitettävä. Mitä murhavälineille ja miehen vaatteille ja mukana olleille tavaroille tehtiin, ettei poliisi löydä niitä? Pihan verijälkien hävittämiseen ei riitä vedellä suihkuttelu. Entä kenen numerosta asianajajalle soitettiin, poliisi tutkii senkin, kun joku tekee katoamisilmoituksen miehestä. Täydelliseen murhaan on vielä aika reippaasti matkaa.

Juoni etenee pyrähdellen paikasta toiseen. Idea on hyvä, mutta sinun tarvitsee muokata se suoraviivaisemmaksi ja harkita tarkkaan linja, mitä aiot noudattaa. Aluksi puhut pojasta, joka on koeputkilapsi, ja hänen elämästään. Sitten siirryt yleisesti nuorisoporukkaan ja kadotat tämän pojan jonnekin, häntä ei enää mainita. Kannattaisiko tämä poika jättää mainitsematta? Vai kannattaisiko vetää hänet päärooliin?

Pääjuoni on se, että teinipojat päättävät murhata asianajajan, joka on saanut vihiä heidän rikollisista puuhistaan. Idea on hyvä. Kannattaa tehdä vaikka juonijana, jolle sijoitat tapahtumat. Janassa kaikkien tapahtumien on liityttävä toisiinsa. Kun sinulla on selkeä alku, keskivaiheet ja loppu, voit lisäillä muita juttuja väleihin. Janassa on myös oltava yksi tai korkeintaan pari päähenkilöä, jotka mieluusti ovat mukana alusta loppuun. Näiden henkilöiden lisäksi voi taas lisäillä hahmoja joukkoon tarpeen mukaan tai lisämausteeksi. Älä kuitenkaan kadota päähenkilöitä selittämättömästi, eli jos henkilö vaikka kuolee, se on kerrottava.

Tekstissä on hyvä idea. Oikeinkirjoitus on suht hyvää!

Mielestäni tekstisi kaipaa enemmän suunnitelmallisuutta ja harkintaa. Eli älä kirjoita tekstiä vain alusta loppuun kerralla suunnittelematta, se ei ole sen jälkeen heti valmis. Vaan senkin jälkeen se pitää vielä lukea monta kertaa ja muokata ja hioa. Harjoittelulla ja pienellä lisätyöllä näen, että sinusta voi tulla hyvin mielenkiintoinen kirjoittaja!

Oikeinkirjoituksesi on parantunut, mutta siinä on edelleen aika paljon huomautettavaa. Isot kirjaimet eksyy erilaisten sanojen alkuun ilman syytä, repliikkimerkit ei aina ole kohdillaan, yhdyssanat ei aina löydä toisiaan (mutta suht hyvin löytävät jo!) ja johtolauseet (= repliikin jälkeen suoraan repliikistä jatkuva lause, mikä yleensä kertoo kuka puhuu) on väärin merkitty. Harjoittelemalla esimerkiksi oikolukijan merkeistä niitä sitten oppii korjaamaan.

Päähenkilön nimi vaihtelee, välillä se on Alex ja välillä Aleksi. Välillä on myös vaikea pysyä perässä mikä on kenenkin repliikki.

Juoni on kekseliäs, hieno idea luoda suojelijat ja noutajat! Pidän siitä, että on vain nämä kaksi vaihtoehtoa, eikä enempää, ja että he pelaavat samaan pussiin. Sitä jäin miettimään, että ovatko he kuoleman jälkeen ikuisesti näissä rooleissa? Olisiko siinä tapauksessa jo tuonne kuoleman jälkeiseen työhön kertynyt enemmän suojelijoita ja noutajia kuin maailmassa on ihmisiä elossa tällä hetkellä?

Kannattaa loppuun kirjoittaa, että tarina jatkuu vielä. Nythän tälle ei ole loppua, eikä lukija välttämättä ymmärrä, että tästä on olemassa toinenkin osa.

Alku lähti hitaasti, viekoitellen, sitten jo ärsyttäen, asia ei edennyt, vihjaili vain puoleen väliin asti, ennen kuin päästiin tuosta pienestä hetken pisteestä eteenpäin. Tekstin pituuteen suhteutettuna se vei liikaa tilaa. Muuten tuo vihjaileva ja johdatteleva tyyli on hyvä, ei kannatakaan lähteä liikkeelle paljastaen kaikki maailmankaikkeuden salat heti.

Multiversumin keskikohta/ulkopuolinen hallintakeskus/"taivas", josta herra Iättömyys rattaita hallitsi, oli mielenkiintoinen. Sait luotua sanoillasi tunnelman paikalle/epäpaikalle.

Oikeinkirjoitus oli hyvää. Ainoa, mikä novellissa pisti silmään oli toisto. Joskus voi keksiä synonyymejä tai erilaisia tapoja kiertää sana, joskus se ei auta ja toistoa vain tulee. Esimerkkejä toistosta:
"...Jari *ymmärsi*. Hän *ymmärsi* vastauksen."
"Kysymys itsessään oli äärimmäisen *yksinkertainen*, ja Jarin hämmästykseksi myös vastaus oli hämmästyttävän *yksinkertainen*. Sen löytäminen oli kuitenkin ollut kaikkea muuta kuin *yksinkertaista.* Tai ehkei sittenkään – vastaus oli itsessään *yksinkertainen*..."

Se jäi epäselväksi, oliko olemassa yksi multiversumi vai monta, koska tekstissä puhutaan asiasta yksikkönä ja monikkona.

Siisti teksti.

Kirjoitustyylissäsi on jotain saman tapaista kuin nimimerkillä Jästipää.

Erittäin lupaava aihio. Tämä jo tällaisenaan on hyvä, mutta tästä voi saada todella loistavan. Kirjoitat selkeästi ja oikeaoppisesti, minun makuuni. Juoni on kiinnostava, luot hyvän maailman, vaikka et sitä sen tarkemmin avaakaan. Pidän pikakelauksestasi, kerrot, että ollaan jo taisteltu, vihattu ja rakastuttu. Eli hyppäät yli alun, mistä on olemassa jo sata eri kirjaa ja tv-sarjaa, sitä en enää jaksaisikaan lukea, vaan nyt mennään eteenpäin tässä tarinassa, siihen kiinnostavaan osaan. Erinomaista.

Kuten aiemmat ovat sanoneet, ei kannata paljastaa ihan noin alussa maailman postapokalyptisestä tilanteesta. Vie ensin tuota viemärikohtausta vaikka tuohon asti, mihin tämä pätkä loppuu, jätä hangeri tuohon (kuka kuolee, kuka voittaa), aloita seuraava luku kertomalla menneisyydestä ja jatka sitten taistoon. Tämä on helppo muutos, pääosin copy-pastella suoritettava.

Lukisin mielelläni sinulta lisää tekstejä.

En löytänyt juonta tekstistä. En myöskään löytänyt motiivia erikoiselle ja yllättävälle lopputulokselle, enkä tiedä, miten tarina päättyy (päähenkilö uhkailee heittäytyvänsä katolta, mutta pian haluaakin selvittää asiat poliisin kanssa ja soittaa jollekulle). Seksinukkeen käytettiin puolet tarinasta. Teksti oli pääosin jaarittelua, vähän rönsyilevää. Onko tämä yhdellä istumalla kirjoitettu? Tarkistitko tekstin sujuvuuden, kielioppivirheet ja selväsanaisuuden?

- Pidä verbien aikamuoto samana. Nyt se hyppelee preesensistä imperfektiin.
- Älä käytä sulkuja. Nyt sulut olivat repliikin sisällä. Sanoiko päähenkilö ne ääneen? Vai mietti sen lisäksi? Vai oliko tämä jokin yleisvihje lukijalle? Mikä merkitys sulun sisällä olevilla sanoilla on?

Näen kyllä rivien välistä, että osaat kirjoittaa oikein, tämä teksti lienee vain kirjoitettu kiireessä lukematta sitä uudelleen läpi?

Osaat lisätä tarvittavia kuvailuja, et ole liian suorapiirteinen, etkä tylsä. Välillä teksti rönsyilee, välillä pitäytyy juuri sopivasti tapahtuman ympärillä.

Välillä teksti on oivaltavaa ja mieluisaa luettavaa, välillä töksähtelevää ja epäselvää. Se tarvitsee siis hiontaa.

Olen lukenut muutamalta suomalaiselta mieskirjailijalta samantyylistä tekstiä. Mielestäni tyyliä kuvaa maskuliinisuus.

Keskustelusta jää hyvin epäselväksi kuka puhuu. Suosittelen johtolauseita, ellei sitten erikseen halua ottaa tekstin piirteeksi johtolausettomuutta (mikä kyllä vaatii lukijalta pitkää pinnaa ja halua palata välillä tekstissä takaisinpäin).

Tuo patjaan sujahtaminen ei millään piirry kuvaksi mieleeni. En saa siitä millään otetta, saati siitä, että päähenkilö nakertaa siihen koloja.

Alkutilanne jää niin erikoiseksi, että jään vielä aika epävarmaksi siitä, haluanko lukea seuraavia lukuja. Välillä pilkahtava sanataituruus sopivassa määrin tekstin lomassa kuitenkin puhuu sen puolesta, että alkukankeuden jälkeen sanat saattavat alkaa solahtaa paikoilleen. Juonesta olen aika epäileväinen vielä.

Näitä samoja asioita pohdin itsekin usein.

Olen kyseenalaistaja.

Elin lapsuuden ja nuoruuden, jossa minulle tarjoiltiin kaikkiin "kiistattomat ja oikeat vastaukset ja toimintatavat". Niitä ei saanut kyseenalaistaa, ja säännöt sisälsivät tuhottomat määrät järjetöntä soopaa. Joten kuuliaisen lampaan sijasta minusta kasvoi tottelematon kyseenalaistaja.

Mutta vähemmän tärkeisiin asioihin:
Lakki pois päästä ruokaillessa on myös tapa, jota olen ihmetellyt yläasteelta asti, kun näin yhteenoton jonkun pojan ja yläasteen rehtorin välillä kouluruokailussa. Se, että sitä lippistä ei suostuttu ottamaan päästä pois, johti rehtorin huutamiseen ja lähes väkivaltaiseen oppilaan poistamiseen ruokasalista. Luultavasti myös jälki-istuntoon.
Katoaako joltakulta kanssaruokailijalta ruokahalu toisen hatusta? Tekeekö se ruokailusta epähygieenisempää? Menettääkö ruoka arvoaan sen johdosta?
Ehkä tavalla on jokin merkitys ollut aikoinaan, kuten että viikinkikypärän sarviin kuivunut veri ällötti vieressä istuvaa mummoa tai vähän fiinimmän rouvan sulkahatusta tipahteli untuvia ruokaan, mutta en usko, että nykyään enää sille on mitään perusteita.

Olen myös päättänyt, että en tuomitse heti asioita, mitkä eivät mene normaalien tapojen mukaisesti, ennen kuin olen järkeillyt miksi tai miksei ei. Esimerkiksi lapseni haluaa syödä aina täytekakkunsa haarukalla ja veitsellä. Miksi ei? Se on itse asiassa erittäin fiksu ajatus, paljon parempi kuin silpoa kakkua huononmuotoisella lusikalla ja sitten yrittää metsästää sitä karkaavaa palaa pikkulusikalla. Ja jos et saa nitistettyä sitä kierivää mustikkaa täytteestä ja kevyttä lusikan edessä leijailevaa sokerikakkupohjanpalasta kakkulautasen reunaa vasten, joudut tuuppaamaan sormella lastin lusikkapesään.
Silti, vaikka olen kyseenalaistaja ja mielestäni suhteellisen suvaitsevainen, kaivan aina itse sen pikkulusikan leivonnaisten kanssa ja vasta puolessa välissä jälkiruokaa tajuan, että niin olihan tähän parempikin tapa olemassa. Siinä kohtaa ei tietty voi vaihtaa enää välinettä, koska lisätiski on saatanasta.

Niin ja en todellakaan pidä haarukkaa vasemmassa ja veistä oikeassa, toisin päin on luontevampaa. Kun kuulin, että samoin tekevän lapseni koulussa oli puututtu tähän ja puhuttu, että "väärin pitäville" pidetään opetusta asiasta koulun jälkeen, nostin äläkän, että minkä syyn takia mikään tapa olisi väärin. Isovanhempieni aikaan vasemmankätisetkin pakotettiin kouluissa kirjoittamaan oikealla, ja siksi isoisäni on kaksikätinen. Mitä väliä sillä on millä kädellä kirjoittaa, kunhan osaa kirjoittaa ja tekstistä saa selvää?
Koulu muutti tämän kyseenalaistamisen jälkeen mielipidettään haarukan ja veitsen oikeista puolista. Ehkä he eivät olleet koskaan miettineet "miksi".

Ymmärrän otsikon linkin tarinaan, mutta ehkä se jää vähän liian ohuella langalla punotuksi juoneen. Mielestäni tämä tarina ei myöskään sopinut kategoriaan "jännitys ja toiminta". Sisältö jäi vähäiseksi, mutta kirjoitit hyvin. Englanti taipuu hienosti, kirjoitit siististi ja tekstiä oli helppo seurata. Se ei myöskään ollut liian yksinkertaistettua.