Alku lähti hitaasti, viekoitellen, sitten jo ärsyttäen, asia ei edennyt, vihjaili vain puoleen väliin asti, ennen kuin päästiin tuosta pienestä hetken pisteestä eteenpäin. Tekstin pituuteen suhteutettuna se vei liikaa tilaa. Muuten tuo vihjaileva ja johdatteleva tyyli on hyvä, ei kannatakaan lähteä liikkeelle paljastaen kaikki maailmankaikkeuden salat heti.
Multiversumin keskikohta/ulkopuolinen hallintakeskus/"taivas", josta herra Iättömyys rattaita hallitsi, oli mielenkiintoinen. Sait luotua sanoillasi tunnelman paikalle/epäpaikalle.
Oikeinkirjoitus oli hyvää. Ainoa, mikä novellissa pisti silmään oli toisto. Joskus voi keksiä synonyymejä tai erilaisia tapoja kiertää sana, joskus se ei auta ja toistoa vain tulee. Esimerkkejä toistosta:
"...Jari *ymmärsi*. Hän *ymmärsi* vastauksen."
"Kysymys itsessään oli äärimmäisen *yksinkertainen*, ja Jarin hämmästykseksi myös vastaus oli hämmästyttävän *yksinkertainen*. Sen löytäminen oli kuitenkin ollut kaikkea muuta kuin *yksinkertaista.* Tai ehkei sittenkään – vastaus oli itsessään *yksinkertainen*..."
Se jäi epäselväksi, oliko olemassa yksi multiversumi vai monta, koska tekstissä puhutaan asiasta yksikkönä ja monikkona.
Siisti teksti.
Kirjoitustyylissäsi on jotain saman tapaista kuin nimimerkillä Jästipää.
1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Joo, muistan kyllä ajatelleeni tätä kirjoittaessani sitä, että onkohan tässä liikaa pohjustusta ennen kuin päästään asiaan, mutta päädyin kuitenkin siihen että haluan nuo asiat kertoa (joitain asioita oli myös mielessä lisätä, jotka sitten jätin alkuosiosta pois).
Yksi multiversumi oli ajatukseni, mutta joo, nyt kun sanot niin tuossa yhdessä kohdassahan se tosiaan on monikkona niin epäselväksihän se jää. Hyvä huomio.