Arvostelut käyttäjältä peka

Moi.
Tässä tekstissä on hyvä idea, mutta toteutus ei ole kovin onnistunut. Puolessavälissä tekstiä tuntui, kuin kirjoittaja olisi kokonaan vaihtunut. Tyyli ja kertojakulma eivät pysyneet linjassa. Läpiluku näyttää jääneen kokonaan pois ennen tänne julkaisua., niin paljon kömpelöitä lauseita tekstistä löytyy. Loppuratkaisun saattoi arvata jo alussa. Olisin toivonut muunlaista loppua. Melkoisen kovan kritiikin jälkeen on sanottava, että idea tasolla tässä olisi voinut olla aineksia todella hyvään tarinaan. Varsinkin kun meno tarinassa yltyi melkoisiin orgioihin loppua kohden. Mutta onnistuakseen se olisi vaatinut melko syvällistä pohdintaa ja todella paljon enemmän työtä kirjoittamisen eteen kuin mitä tämän tekemiseen teit.
Kiitos tekstistä.

Moi.
Tämähän on kuin katselma tekstistä. Häivähdys. Lyhyessä pätkässä koetetaan mielestäni aina alleviivata jotain. Tunnelmaa, tilannetta, sanomaa, mitä vain... Minusta tämä teksti koettaa alleviivata lukijan muisteloa hetkestä ja suhteesta joka paketoi kasaan jonkun epätoivoisen ja melkoisen imelän rakkaustarinan. Paketoiminen vain epäonnistuu pahasti, koska sitä paketoitavaa olisi niin paljon ja tilalle olet kirjoittanut naiivin päiväperhosunelmoinnin rakkaudesta, joka ei näin lyhyenä tekstinä toimi tai kiinnosta lukijaa.
Kiitos tekstistä.

Moi.
Alku vaikutti minusta mielenkiintoisemmalta, kuin mihin tarina loppua kohti näytti kääntyvän. Päähenkilön ja äidin suhde kuvataan huonoksi mutta, itseasiassa minulle ei syntynyt uskottavaa kuvaa miksi näin on. Ajattelin aluksi että alat kuvaamaan päähenkilön ja pikkusiskon suhdetta enemmässä määrin. Et kuitenkaan tehnyt niin, mikä jäi harmittamaan, koska siinä olisi tuntunut olevan mielenkiintoisia aineksia. Lopulta tarina muuttuu melko Disneymäisen oloiseksi kertomukseksi. Päähenkilö on nuori tyttö joka joutuu päättömän ja väkivaltaisen kiusauksen kohteeksi. Kiusaajat ovat pahoja, mutta taustat jätetään kertomatta joten he ovat ainoastaan ja vain pahoja. Pelastajaksi nousee siloposkinen nuorimies, joka lopussa nousee yksin viittä kiusaajaa vastaan pelastaakseen kaltoin kohdellun tytön. Vaatii melkoista siviilirohkeutta moinen temppu. Pojalla on myös merkillinen tapa ajaa kouluun bussilla ja takaisin mopoautolla.

Moi.

Erinomaisesti kirjoitettu, unenomainen, runonomainen(muutenkin kuin nuo runo-osat), mielenkiintoinen teksti. Olisi mielenkiintoista kuulla mitä olet kirjoittana itse ajatellut kun olet tämän kirjoittanut. Koska tämä on kirjoitettu jo jokin aika sitten, luulen että toiveeni kaikuu kuuroille korville mutta kuitenkin. Tämäntyylinen teksti ei varsinaisesti kuulu kirjahyllyni täytteeksi mutta tämä herätti kyllä ajatuksia. Jäin miettimään, pitäisikö ajatuksiani alkaa kategorioimaan järjellä vai tunteella. Syystä, että tekstissä on niin vahva lataus tunnelmassa ja toisaalta se on viestiltään niin kryptinen että minulle jää epävarma tunne tulkintani oikeellisuudesta lukijana.



Kaksi kohtaa(ainakin) tekstissä särähti silmääni.

- Elin, miksi elin? Mielestäni 'elin' sanan käyttö peniksestä saa kirjoittajan vaikuttamaan anteeksi pyytelevän ujolta. Joko kirjoitetaan peniksestä tai sitten kirjoitetaan tyylikäs kierto jossa koko sana vältetään. Elin ei sanana sovi tekstiisi eikä kenenkään muunkaan tekstiin.

- Voivottelu päähenkilön kaverin synnyttäessä ei mielestäni sopinut tekstin muuhun hieman etäiseen, ulkopuolisen katsojan näkökulmaan.



Mietin myös noiden runojen tarpeellisuutta... mutta toisaalta osaan kyllä perustella itselleni niiden läsnäolon.



Kiitos tekstistä. Pidin siitä kovin.

Moi.

Heh. Minttu ja Jussi tapaavat porraskäytävässä jolloin olettaisin heidän asuvan kerrostalossa. Osoite taas viittaa muunlaiseen asumismuotoon. Kaukaa haettua kritiikkiä mutta aina pitää olla jotain valitettavaa.

Muutoin tämä oli lokoisaa luettavaa alusta loppuun. Isoksi osaksi siksi että olet jakanut tekstin lyhyisiin kappaleisiin joka antaa lukijalle jonkinlaisen illusion tekstin etenemisestä tavanomaistakin helpommin. Tuskin tämä mieleeni jää sen kummemmin tarinana mutta kyllä mina tästä pidin tälläisena kevyenä kesälukemisena. Kertomisesi on vaivattoman oloista.

Kiitos tekstistä.

Moi.
Voi-voi. Mitähän sanoisin. Niin herkullinen aihe mistä kirjoitat, mutta lopulta tämä jää jotenkin pintaraapaisuksi. Ja vähän epätasaiseksi sellaiseksi. Tarinassasi on kohtia jolloin todella odotin että nyt se lähtee lentoon, mutta eipä sitten lähtenytkään. Minua jää nyt harmittamaan, todella... Enemmän tekstiä tähän. Ja harkintaa siihen miten liität tuon parlamentti osan muuhun tekstiin.

Kiitos tekstistä. Potentiaalisesti olisin voinut pitää tästä.

Moi.
Minulle tämä ei kolahtanut. Tulee mieleen puhekupla ilman ruutua.
Kiitos tekstistä.

Moi.
Kyllä tämä jotenkin minua puhuttelee, sillä minulle tuli huono mieli luettuani tämän. Jos minulle olisi tullut huono mieli itsestä katsottuna olisin antanut puolipistettä enemmän, mutta tulikin huono mieli kirjoittajan puolesta, niin saatkin puoli pistettä vähemmän. Tämmöisellä logiikalla täällä ruonoja arvostellaan. :)

Tämmöinen runo tekisi mieli yhdistää kuviin. Jotkut rivit olivat makeaa luettavaa. Kokonais oli parhaimmillaan kolmannelle lukukerralla. Toisen rivin "olet järjetön", kuulosti runosilmääni joka kerran huonolta. Muutenkin aloitus oli mielestäni tässä heikoin osa runoasi.

Kiitos tekstistä.

Moi.
Tästä jää harmittava tunne että runo on jäänyt puolitiehen. Poljento on kevyttä ja kertovaa. Tarina vaikuttaa sydäntälämmittävältä. Mutta päällimmäiseksi jäi tunne, että tästä on hukkunut osa säkeistöistä eivätkä säkeistöt solmiudu joustavasti toisiinsa ajatuksellisesti. Työstämistä tämä olisi vielä vaatinut, enkä usko usko että tehtävä olisi ollut sinulle ylivoimainen.
Kiitos tekstistä.

Moi.
Atomipommi. Se mulle tästä tuli mieleen, en tiedä menikö arvaus pieleen mutta tulkinnanvaraa kun olet jättänyt niin en sen kummemmin jää tunnontuskissa pyöriskelemään. :)
Näin lyhyet pätkät on vaikeaa kirjoittaa hyvin. Monesti tulee lukiessa mieleen, että samassa postituksessa saisi olla useampikin tällainen lyhyempi pätkä yhdessä että kokonaisuus olisi mielekkään mittaista luettavaa.

Kiitos tekstistä.