Joka lauantaiaamu he kokoontuvat, yleisimmin johonkin kantakahvilaan tai huoltoasemalle. Kertovat siellä viikon kuulumiset, uusimmat bongausretket ja kamera-uutuudet. Sanovat sitä Parlamentin kokoukseksi. Myös päivän sanomalehdet luetaan läpi. Eipähän tarvitse tilata kotiin. Kokousta ei tietenkään voi jättää välistä, vaikka joskus yhdellä kokoustajista olisi kesämökkiviikonloppu perheen kanssa suunnitteilla. Mökille mennään vasta kokouksen jälkeen. Silloin aikaa perillä olemiseen jää ruhtinaallisesti lauantai-iltapäivästä sunnuntaihin. Ennen lähtöä pitää pakata tavarat, ostaa ruuat ja odottaa kokoustajaa kotiin saapuvaksi. Kelloa katsoessa huomaa pian iltapäivän olevan käsillä. Yksi vaihtoehto olisi tietenkin ollut mennä jo perjantaina mökille ilman kokoustajaa, joka voisi sitten lauantaina tulla perästä. Höpsis töpsis, se ei tule kuuloonkaan. Joko mennään yhtä matkaa tai ei ollenkaan. Lopulta päätetään, ettei yhden yön takia kannatakaan lähteä ajamaan maalle. Eihän mökillä oleminen ole edes hauskaa. Kuka nyt haluaisi käydä mato-ongella narraamassa ahvenia, lämmittää saunaa tai käydä uimassa ilta-auringossa?
Joskus Parlamentissa päätetään lähteä yhteiselle kuvausretkelle perhosia kuvaamaan. Sitäkään reissua ei voi jättää välistä. Samalla on myös mainio tilaisuus testata uutta huippuluokan järjestelmäkameraa, jonka eräs kokoustaja oli äskettäin ostanut. Ostaessaan uutuuskameraa, perheen taloudellinen tilanne oli käväissyt kokoustajan mielessä, mutta kamera-harrastus ei kuitenkaan ole säästökohde. Kaikesta muusta voidaan varmasti tinkiä. Muutetaan vaikka pienempään asuntoon. Tekniikka kehittyy niin huimaa vauhtia, että pakkohan se uusi kamera oli ostaa. Edellinen järjestelmäkamera on vain muutaman vuoden vanha ja ihan hyviä kuvia sillä tulee, mutta sitä ei silti kannata myydä eteenpäin. Jätetään se tuonne kaapin perälle lojumaan, sillä joskus kyseinen kuvausväline voi olla antiikkinen keräilykohde. Niin kuin se Polaroid-kamera, jota ei saa käyttää, vaikka sekin toimisi iästään huolimatta hyvin ja joku mahdollisesti sillä haluaisi kuvata.
Kalliista harrastuksestaan huolimatta eräs kokoustaja ajattelee silti perheensä parasta. Kun teini-ikäinen tytär haluaisi uudet kilpasukset vanhojen ja liian kevyiden suksien tilalle, käy kokoustaja ostamassa sukset käytettyinä. Raha ei kasva puussa, tyttöseni, kokoustaja sanoo. Tytär on mielissään uusista suksista ja saakin uuden vaihteen päälle harrastuksessaan. Kun tytär eräänä päivänä pyytää lupaa korvareikien hankkimiseen, on vastaus, ettei kokoustaja oikein pidä rei’itetyistä korvista. Eivät ne sinun korviisi tulekaan, vaan minun, tytär sanoo. Perheen äiti näyttää peukaloa ja hymyilee, ja kokoustaja katsoo yllättyneenä ja samalla huvittuneena tyttäreensä. Seuraavana päivänä tyttärellä on harjoituskorvakorut korvissaan ja hymy herkässä.
Luonteeltaan kyseistä kokoustajaa voisi kuvailla vaikeaksi. Helposti suutahtava, kaikki täytyy tehdä juuri niin kuin hän haluaa, eikä vastalauseita sallita. Kerran sanomalehti oli väärässä kohtaa pöytää, jonka seurauksena kokoustaja veti säkillisen herneitä nenäänsä. Lieköhän lempiruokansa hernerokka, kun sen verran useasti ovat herneet olleet matkalla naamaan.
Joitakin vuosia tyttären teini-iästä myöhemmin perheen äiti kuolee. Silloin raha kasvaa vielä vähemmän puussa kuin aiemmin. Kokoustaja ostaa tyttärelleen kannettavan tietokoneen yliopisto-opintojen aloittamisen kunniaksi. Tällä kertaa rahaa ei säästetty eikä kannettavaa ostettu käytettynä, vaikka rahatilanne oli mikä oli. Tyttären yliopisto-opintojen aikana tietokone kuitenkin hajoaa juuri kun tytär on kirjoittamassa tutkielmaansa. Tuntien työ pirstaleina, sillä kirjoittamispuuskassaan tytär oli unohtanut tallentaa sinä päivänä kirjoittamansa osuuden. Itkuissaan tytär soittaa kokoustajalle, joka myöhäisestä kellonajasta huolimatta lähtee ajamaan kohti tyttären opiskelukaupunkia ja tuo tyttärelle oman tietokoneensa hajonneen tietokoneen tilalle. Seuraava päivä pelastui.
Kuudenkymmenen vuoden elämänmatka kaikkine mutkineen on todennäköisesti pehmentänyt kokoustajaa. Päivittäiset soitot tyttärelle aina tyttären opintojen alkamisesta ja äidin kuolemasta ovat muodostuneet perinteeksi. Siitäkin huolimatta, että tyttären vastaukset puhelimessa ovat sittemmin muuttuneet lähinnä yksisanaisiksi ja vähänkertoviksi. Kokoustajan herneenvedot ovat harvenemaan päin, mistä tytär on kuitenkin kiitollinen. Nykyään kokoustaja tekee kaikkensa perheensä eteen, kuten kannettavan tietokoneen tapaus osoitti.
Edelleen Parlamentti kokoontuu lauantaisin, ja kamerakin on uusinta uutta. Ainoastaan kokoustaja on muuttunut.
