 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Vaan joko loppui Satu HotPerheen äiti oli taas tehnyt pitkän ja raskaan illan kaupungintalolla, ja hän laahusti väsyneenä kotiin. Oli kylmä, muutama sadepisara napsahteli hatunlieriin. Talo oli oudon pimeänä, kuistillakaan ei palanut tuttu öljylyhty tervehtimässä häntä lämpöisellä valolla. Hän kaivoi laukustaan pienen taskulampun jolla valaisi tiensä tupaan. Sisällä oli hiljaista, hän katseli ympärilleen, sivuseinustalla oleva parivuode oli tyhjä, ja lasten kamarin ovi näytti olevan hiukan raollaan. Hän siirtyi ovelle ja työnsi sitä varovasti auki, suunnaten valon kohti lasten sänkyä. Sängystä erottui kaksi pientä myttyä, peiton alta pilkisti hiukan vaaleita hiuksia. Valo hänen kädessään värähti, vuoteen reunalla oli käsi, hän käänsi valokiilaa alemmas. Hänen miehensä makasi lattialla sängyn vieressä huopaan kääriytyneenä, toinen käsi kuin suojelevasti nostettuna lasten peitolle.Hän kuuli rauhallisen hengityksen. Äkkiä hän huomasi lattialla jotain valkoista, kuin lumihiutaleita, hän kumartui katsomaan tarkemmin. Valkoisia pieniä paperinpalasia oli ympäriinsä lattialla miehen lähellä, ja toisen käden vieressä lojui isot sakset. Äiti katsoi näkyä mietteliäänä, astui sitten pari askelta peremmälle huoneeseen, nappasi sakset mukaansa, ja palasi tupaan jättäen kamarin oven raolleen. Hän sytytti pöydällä olevan öljylyhdyn, istahti sitten penkille ja otti korista leipäpalan, alkaen mutustelemaan sitä. Pöydällä oli melkein tyhjä paloviinapullo, äiti katsoi sitä, ja hymähti hiljaa. "Kun kunnon ryypyn tätä ottaa iltaisin, niin eivät mitkään bakteerit tai viirukset iske" Niin hänen miehellään oli tapana sanoa, ei hän juoppo ollut, otti vain sen ryypyn tai pari. "Voisi tuo itsellekkin joskus hyvää tehdä" äiti ajatteli, ja liikautti jo kättään kohti pulloa, kun jokin kiinnitti hänen huomionsa. Takin hihaan oli tarttunut pieni paperinpala, hän otti palasen sormiinsa, oikoi sitä ja tihrusti tekstiä. Vain pari riviä oli paperissa jäljellä lyhyitä sanoja, kaikki samanlaisia, neljä kirjainta. Hänen sormensa aukenivat, palanen leijui hiljaa pöydälle. Mustunein silmin äiti tuijotti pöydällä olevia saksia, poimi ne käteensä, nousi ylös ja kääntyi kohti kamaria. ArvostelutKäyttäjien arvostelu: 5 käyttäjä(ä)
Vaan joko loppui Satu
2020-07-12 10:48:38
Oriodion
Jännä. Tuntuu jotenkin että avautuikohan tämä nyt mulle ihan täysin. Vaikka selvästi tässä on pointtia, ja tarina tietää mikä haluaa olla. Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 00
Vaan joko loppui Satu
2020-05-05 14:02:16
L.R
En tosiaan ollut lukiessani tajunnut, että tällä sadulla oli useampia osia, niin luin nyt myös ensimmäisen ja tämän osan. Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 00
Vaan joko loppui Satu
2018-11-12 08:03:50
Aleksandra
Hyvää tekstiä, jota olisi jaksanut lukea pitemmänkin sepustuksen. Kirjoitelmasi ovat aika lyhyitä, että niistä saisi irti riittävästi lukuelämystä. Pidän hyvänä tekstin rakennetta ja kielioppi on kohdallaan. Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 10
Vaan joko loppui Satu
2018-07-12 01:30:06
Toerid
Alku oli hyvä, mut sit jotenkin töksähti se et et lisäsit sinne tarpeettoman yksityis kohdan, eli öljylampun. ei ole mikään itsestään selvyys poltella öljylamppua pitkin päivää, eikä se herätä minkään laista kummastusta. sen sijaan olisit voinnu mm. mainita että talon ikkunoista ei pilkottanut valoa, vaikka perheen muiden jäsenten pitäisi olla kotona, ym. et hio sitä logiikkaa enemmän. Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 00
Vaan joko loppui Satu
2018-05-27 12:25:09
rokala
jees jääpi odottelemaan jatkoa -vai oliko se siinä?Avoin loppu on aina hyvä. Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 10
Powered by JReviews
|
