 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Muutamia teknisiä huomiota:
Tekstissä lukee "eräs maalaus" ja lukija kysyy "no mikä maalaus" - mutta et koskaan vastaa. Siksi epämääräisyys ei ole hyvä, lukijalla herää kysymyksiä, joihin ei koskaan vastata. Tekstistä tulee epäjohdonmukainen.
Pilkutus:
Ei pilkkua lauseenvastikkeen kanssa.
Ei pilkkua yhteisen lauseenjäsenen kanssa.
"Yksin jäätyään Hildur polvistui erään maalauksen eteen ja mutisi jotain puoliääneen. Tämän jälkeen nainen tarttui vyötäröllä roikkuvaan veitseen viiltäen sillä itseään käteen, josta tämä tiputti verta kultaiseen maljaan. Veren joukkoon hän kaatoi hienojakoista harmaata jauhoa mutisten koko seremonian ajan."
Ensimmäisessä virkkeessä on yhteinen lauseenjäsen "Hildur" - "ja mutisi jotain puoliääneen" -sivulauseessa ei enää toistu *kuka* mutisee, joten lauseilla on yhteinen lauseenjäsen. Hildur siis sekä polvistuu että mutisee, vaikka kumpikin lause ei toista Hilduria tekijänä. Pilkun voi jättää pois.
Lopussa on lauseenvastikkeita "viiltäen" "mutisten"
Jos pilkuttaisit lause menisi esim. näin:
Tämän jälkeen nainen tarttui vyötäröllä roikkuvaan veitseen, ja hän viilsi sillä itseään käteen
Vs.lauseenvastikkeen kanssa
"Tämän jälkeen nainen tarttui vyötäröllä roikkuvaan veitseen viiltäen sillä itseään käteen"
Huomaatko - pilkutetussa on kolme sanaa "ja hän viilsi"
Lauseenvastike korvaa koko rimsun yhdellä sanalla "viiltäen"
HUOM. Verbin imperfekti ei ole sama kuin lauseenvastike, "viilsi" ei ole lauseenvastike.
Lauseenvastikkeen yksi hyvistä puolista on päästä eroon pilkusta, joten käytät lauseenvastiketta turhaan, jos pilkutat sen.
****
Itse sisällöstä:
"Yksin jäätyään Hildur polvistui erään maalauksen eteen, ja mutisi jotain puoliääneen. Tämän jälkeen nainen tarttui vyötäröllä roikkuvaan veitseen, viiltäen sillä itseään käteen, josta tämä tiputti verta kultaiseen maljaan. Veren joukkoon hän kaatoi hienojakoista harmaata jauhoa, mutisten koko seremonian ajan."
Sama, mitä olen sanonut varmaan ennenkin. Vältä sanatoistoa ja asianyhteyksien toistoa. Vältä epämääräisyyksiä.
Lyhennä asiaa, esim:
"Hildur polvistui maalauksen eteen ja mutisi puoliääneen. Nainen tarttui vyötäröllään roikkuvaan veitseen, viilsi itseään käteen ja tiputti verta kultaiseen maljaan. Veren joukkoon hän kaatoi hienojakoista harmaata jauhoa kuiskutellen koko seremonian ajan."
- Hildur oli yksin, mutta sitten paikalla olikin nainen?
- Kummatkin mutisivat, käytä laajemmin verbejä
- Vältä siirtymä-ilmaisuja: tämän jälkeen, sitten, sen jälkeen...yms. Niillä lisäät vain turhaan sanamäärää. Lukija ymmärtää kyllä, että asia X tapahtui asian Y jälkeen ilman näitä siirtymäfraaseja.
"Säännöllisin väliajoin nainen piti tauon, sekoittaen maljassa olevaa nestettä. Jonkin ajan kuluttua nainen kohotti maljan yläviistoon kohti maalausta mutisten lyhyen säkeistön, jonka jälkeen tämä nielaisi tuon salaperäisen nesteen."
- Huomaatko, taas mutistaan.
- Sama homma, olet pilkuttanut lauseenvastikkeen kanssa.
Epämääräisyyksiä:
- säännöllisin väliajoin
- maljassa oleva neste
- salaperäinen neste
- jonkin ajan kuluttua
Mieti, onko oleellisempaa kuvailla säkeistön ja väliaikojen säännöllisyyttä vai maljassa olevaa salaperäistä nestettä. Huomaa, että salaperäinen itsessään on tavallaan jo epämääräisyys. Tärkeintä on ensisijaisesti kirjoittaa niin, että lukija itse ajattelee nesteen olevan salaperäinen ilman, että kyseinen adjektiivi sanotaan tekstissä. Tarjoilet asioita kovin valmiiksi-pureksittuna.
Voisit sanoa esim.
Nainen messusi, veti henkeä ja aloitti aina uudelleen sekoittaen samalla taukoamatta maljassa olevaa nestettä. Hildur ei nähnyt astian sisälle, mutta höyry nousi kattoon, ilmassa leijui kummallinen inkiväärin tuoksu; liejun poksahdellessa vasten kultamaljan pintaa kuului kuplien pauketta. Tämäpä kummallista, hän mietti. Nainen kohotti astian kohti maalausta veisaten lyhyen säkeistön ja nielaisi salaperäisen nesteen (muutama pilkku saattaa puuttua, en jaksanut miettiä)
Yritin yllä olevalla esimerkillä havainnollistaa jotain: huomaatko kuinka kirjoitin auki naisen pitämät tauot?
"Nainen messusi, veti henkeä ja aloitti aina uudelleen"
VS.
"Säännöllisin väliajoin nainen piti tauon"
Sama homma salaperäisessä nesteessä:
"Hildur ei nähnyt astian sisälle, mutta höyry nousi kattoon, ilmassa leijui kummallinen inkiväärin tuoksu ja liejun poksahdellessa vasten kultamaljan pintaa kuului kuplien pauketta. Tämäpä kummallista, hän mietti. Nainen kohotti astian kohti maalausta veisaten lyhyen säkeistön ja nielaisi salaperäisen nesteen"
VS.
"sekoittaen maljassa olevaa nestettä. Jonkin ajan kuluttua nainen kohotti maljan yläviistoon kohti maalausta mutisten lyhyen säkeistön, jonka jälkeen tämä nielaisi tuon salaperäisen nesteen."
Mielestäni sinulla on liian vähän yksityiskohtia ja liian paljon täytesanoja. Täytesanojen karsiminen ei tarkoita yksityiskohtien karsimista tarinasta. Sanoisin, että sinun pitää avata enemmän asioita tekstissä sen sijaan, että sanot valmiiksi. Kaikkea ei toki pidä avata, koska muuten tarina ei lopu koskaan. Mutta nyt et tee sitä juuri ollenkaan, vaan tarjoilet informaation valmiiksi pureskeltuna. Tällöin lukija ei pääse sisälle tarinaan, koska oivallus ja vuorovaikutus jää pinnalliseksi. Etenet nyt mielestäni aivan liian nopeasti tarinassa, ja se tuntuu nopealta ja pinnalliselta, siihen ei pääse sisälle.
"Hildurin vartalo värisi horkassa, ja tämän iho oli kalman värittämä, kellertävää vaahtoa suupielestä valuen, korisi tämä lattialla. Transsimaiseen korinaan sekoittui joistain nummilta kantautuva ulvonta."
Miksi "tämä" - miksei vain "hän"
Tässä näitä teknisiä huomoita. Tiedän, että lauseenvastikkeista yms puhuminen ei ehkä ole yhtä mieluisaa kuin tarinan itsensä arviointi, mutta mielestäni tekninen puoli kannattaa laittaa kuntoon, jotta saa niitä lukijoita enemmän. Voisit esim. keskittyä ihan pariin pääsääntöön sen sijaan, että yrität opetella ihan kaiken, ja koet sen muurina naamasi edessä. Opettele esim. mikä on yhteinen lauseenjäsen ja lauseenvastike. Sillä pääsee jo todella pitkälle, eikä se vaadi hurjaa keskittymistä, kun asian on kerran oivaltanut.
