Novellit Scifi Matka pimeyteen osa3

Matka pimeyteen osa3 Hot

Ylläpidon arvostelu

0.0

Käyttäjien arvostelu

3.0 (1)

Kirjoittanut kynäilijä47 September 07, 2015 3504 0Lisää

Yksin jäätyään Hildur polvistui erään maalauksen eteen, ja mutisi jotain puoliääneen. Tämän jälkeen nainen tarttui vyötäröllä roikkuvaan veitseen, viiltäen sillä itseään käteen, josta tämä tiputti verta kultaiseen maljaan. Veren joukkoon hän kaatoi hienojakoista harmaata jauhoa, mutisten koko seremonian ajan.

Säännöllisin väliajoin nainen piti tauon, sekoittaen maljassa olevaa nestettä. Jonkin ajan kuluttua nainen kohotti maljan yläviistoon kohti maalausta mutisten lyhyen säkeistön, jonka jälkeen tämä nielaisi tuon salaperäisen nesteen.

Nainen sulki silmänsä ja malja tipahti lattialle. Hildurin vartalo jännittyi kaarelle uudelleen ja uudelleen. Lopulta tämä lyyhistyi lattialle vartalo värähdellen, naisen suusta valui valkoista vaahtoa muuttuen sitten punaiseksi. Naisen suusta purkautui tuskaista korinaa. Silmät muljahdellen nainen vaipui transsiin.

7.Luku

Jostain kaukaisuudesta, tietoisuuden tuolta puolen kuului portinvartijan elämän ja kuoleman käkättävä ääni.

—Kalman käsi sinun olkapäätäsi koskettavi, käärme suuhusi luikahtavi, manalan matoja korvista tulevi.
—Kurja olet kuolevainen, syntinen saasta haureudessasi, hengelläsi velkasi maksettavi.

—Saat mahdollisuuden kirouksen kumoamiseen, juokse kuin tuullispää. Itse piru paholainen kintereilläsi, kääntyä, pysähtyä et saa, tai kalman kuningas sinut viittaansa sulkee. Tulkoon vaahto suustasi, veren pisarat nenästäsi. Juokse kunnes aikasi koittaa ja kalman koura kurkkuasi kuristaa. Kirmaa kalman kammioosi, paina pääsi paaden alle.

—Tiedät menneisyytesi, vallanhimon ahneuksissasi tuskaa tuotit, syyttömät sytytit tuleen, liekkimereen laitatit. Sinä yönä sinetöit kohtalosi. Kuvittelit keplottelevasi kunniaan ja maineeseen. Luulit tuhonneesi kaiken tieltäsi. Kuinka kävikään, kuolon herra ei kaikkia korjannut, vaikka luulit niin.

—Tulet vielä näkemään myös tulevasi, luusi murskautukoon terävien hampaiden iskiessä kupan raiskaamaan lihaasi, kynnet raapikoon ensin nahkasi, mädäntyneet hampaasi koristakoon kantajansa kaulaa.

Hildurin vartalo värisi horkassa, ja tämän iho oli kalman värittämä, kellertävää vaahtoa suupielestä valuen, korisi tämä lattialla. Transsimaiseen korinaan sekoittui joistain nummilta kantautuva ulvonta.

Jokin ajan kuluttua transsitilan laannuttua Hildur kyyhötti polvillaan, kurttuiset kasvot vääristyneinä. Samalla hetkellä kesken rukouksen, ikkuna helähti rikki voimakkaan tuulen puuskan voimasta.

Nainen hätkähti, katsellen epäuskoisesti ympärilleen, salaperäinen usva tunkeutui tupaan.

Hildur terästi kuuloaan, kuului vain huminaa, kunnes huminaan sekoittui vaimea naisenääni.

—Sinä! Tuhantisesti tuhkasi levitköön näille nummille, kirottu olkoon kätesi jossa soihtua pidät!
—Kuka saasta olet? Luuletko että pelkään moista kurjaa kutaletta, soopan suoltajaa surkimusta.

Samalla hetkellä usva tiheni polvillaan olevan naisen ympärillä, niin että tästä tuntui kuin hän rusentuisi kasaan.

—Vaiti kurja kuolevainen, kalman koura sinua kuristakoon, mut kuolo liian helppo on. Sulkeudu siis kammioosi, ruoskikoon kätesi nahkasi vereslihalle, ehkä silloin helpotuksen saat.

8. Luku
Kellarin oven aukeaminen tuli täytenä yllätyksenä Kjel Edmontille, joka käyskenteli ahtaassa tilassa, sen mitä pystyi.

Sisään tulija oli Gunilla Sorenson, joka hymyili ystävällisesti miehelle.

—Riisuudu!
Mies ei ollut uskoa kuulemaansa.
—Mitä tämä nyt on? Miksi minun pitäisi riisuuntua?
—Tahdon nähdä haavasi ja vammasi!

Mies nousi seisomaan, napittaen sitten paitansa auki. Miehen seisoessa ylävartalo paljaana Gunilla tuli miehen luokse ja siveli hitaasti tämän paljasta vartaloa.

—Vammasi parantuneet melko hyvin, eivät vuoda enää. Voit tulla mukaani.
—Mukaan minne? Mies kysyi.
—Matalaan majaani.
—Siis mitä tämä oikein merkitsee?

—Kaikki aikanaan, mutta mennään, matka on vaivalloinen ja vaativa, ei ole aikaa nyt selityksiin.

Nainen kääntyi ympäri, miehen seuratessa tätä tämän kannoilla. Nainen johdatti miehen ylös rappusia, päästyään portaiden yläpäähän mies huomasi luukun, luukun rakosista välkehti hieman valkeutta. Nainen avasi luukun ja pujahti siitä sitten vihertävälle nummelle.

Miehen päästyä ulos raittiiseen ilmaan, tämä veti keuhkot täyteen raikasta ilmaa.

—Mikä paikka tämä on, missä minä olen?
—Valitan, ei ole aikaa tarinointiin, on riennettävä, valon aikaa on pari tuntia, sen ajan on turvallista ulkona liikkua, siis kiirehtikäämme.
—Minä en liikahda mihinkään, ennen kuin kerot mitä tämä on?

Nainen pudisti päätään, nuolaisten sitten huuliaan.
—Hyvä on, olemme Holburin nummella, matkaa kotiini on parin kilometrin verran. Maasto on hieman vaikea kulkuista, pimeän tullessa ei ole hyvä olla näillä nummilla, siksi siis meidän kiirehdittävä.

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 1 käyttäjä(ä)

Arvosana

3.0 (1)

Nimi*

Sähköposti*

Arvostele

Arvosana

Kommentit

Syötä turvakoodi.

Matka pimeyteen osa3 2015-09-14 06:54:13 Banshee

Arvosana

3.0

Arvostellut: Banshee September 14, 2015
Top 50 Arvostelijat - Kaikki arvostelut

Muutamia teknisiä huomiota:

Tekstissä lukee "eräs maalaus" ja lukija kysyy "no mikä maalaus" - mutta et koskaan vastaa. Siksi epämääräisyys ei ole hyvä, lukijalla herää kysymyksiä, joihin ei koskaan vastata. Tekstistä tulee epäjohdonmukainen.

Pilkutus:

Ei pilkkua lauseenvastikkeen kanssa.
Ei pilkkua yhteisen lauseenjäsenen kanssa.

"Yksin jäätyään Hildur polvistui erään maalauksen eteen ja mutisi jotain puoliääneen. Tämän jälkeen nainen tarttui vyötäröllä roikkuvaan veitseen viiltäen sillä itseään käteen, josta tämä tiputti verta kultaiseen maljaan. Veren joukkoon hän kaatoi hienojakoista harmaata jauhoa mutisten koko seremonian ajan."

Ensimmäisessä virkkeessä on yhteinen lauseenjäsen "Hildur" - "ja mutisi jotain puoliääneen" -sivulauseessa ei enää toistu *kuka* mutisee, joten lauseilla on yhteinen lauseenjäsen. Hildur siis sekä polvistuu että mutisee, vaikka kumpikin lause ei toista Hilduria tekijänä. Pilkun voi jättää pois.

Lopussa on lauseenvastikkeita "viiltäen" "mutisten"

Jos pilkuttaisit lause menisi esim. näin:

Tämän jälkeen nainen tarttui vyötäröllä roikkuvaan veitseen, ja hän viilsi sillä itseään käteen

Vs.lauseenvastikkeen kanssa

"Tämän jälkeen nainen tarttui vyötäröllä roikkuvaan veitseen viiltäen sillä itseään käteen"

Huomaatko - pilkutetussa on kolme sanaa "ja hän viilsi"
Lauseenvastike korvaa koko rimsun yhdellä sanalla "viiltäen"
HUOM. Verbin imperfekti ei ole sama kuin lauseenvastike, "viilsi" ei ole lauseenvastike.

Lauseenvastikkeen yksi hyvistä puolista on päästä eroon pilkusta, joten käytät lauseenvastiketta turhaan, jos pilkutat sen.

****

Itse sisällöstä:

"Yksin jäätyään Hildur polvistui erään maalauksen eteen, ja mutisi jotain puoliääneen. Tämän jälkeen nainen tarttui vyötäröllä roikkuvaan veitseen, viiltäen sillä itseään käteen, josta tämä tiputti verta kultaiseen maljaan. Veren joukkoon hän kaatoi hienojakoista harmaata jauhoa, mutisten koko seremonian ajan."

Sama, mitä olen sanonut varmaan ennenkin. Vältä sanatoistoa ja asianyhteyksien toistoa. Vältä epämääräisyyksiä.

Lyhennä asiaa, esim:

"Hildur polvistui maalauksen eteen ja mutisi puoliääneen. Nainen tarttui vyötäröllään roikkuvaan veitseen, viilsi itseään käteen ja tiputti verta kultaiseen maljaan. Veren joukkoon hän kaatoi hienojakoista harmaata jauhoa kuiskutellen koko seremonian ajan."

- Hildur oli yksin, mutta sitten paikalla olikin nainen?
- Kummatkin mutisivat, käytä laajemmin verbejä
- Vältä siirtymä-ilmaisuja: tämän jälkeen, sitten, sen jälkeen...yms. Niillä lisäät vain turhaan sanamäärää. Lukija ymmärtää kyllä, että asia X tapahtui asian Y jälkeen ilman näitä siirtymäfraaseja.

"Säännöllisin väliajoin nainen piti tauon, sekoittaen maljassa olevaa nestettä. Jonkin ajan kuluttua nainen kohotti maljan yläviistoon kohti maalausta mutisten lyhyen säkeistön, jonka jälkeen tämä nielaisi tuon salaperäisen nesteen."

- Huomaatko, taas mutistaan.
- Sama homma, olet pilkuttanut lauseenvastikkeen kanssa.

Epämääräisyyksiä:
- säännöllisin väliajoin
- maljassa oleva neste
- salaperäinen neste
- jonkin ajan kuluttua

Mieti, onko oleellisempaa kuvailla säkeistön ja väliaikojen säännöllisyyttä vai maljassa olevaa salaperäistä nestettä. Huomaa, että salaperäinen itsessään on tavallaan jo epämääräisyys. Tärkeintä on ensisijaisesti kirjoittaa niin, että lukija itse ajattelee nesteen olevan salaperäinen ilman, että kyseinen adjektiivi sanotaan tekstissä. Tarjoilet asioita kovin valmiiksi-pureksittuna.

Voisit sanoa esim.

Nainen messusi, veti henkeä ja aloitti aina uudelleen sekoittaen samalla taukoamatta maljassa olevaa nestettä. Hildur ei nähnyt astian sisälle, mutta höyry nousi kattoon, ilmassa leijui kummallinen inkiväärin tuoksu; liejun poksahdellessa vasten kultamaljan pintaa kuului kuplien pauketta. Tämäpä kummallista, hän mietti. Nainen kohotti astian kohti maalausta veisaten lyhyen säkeistön ja nielaisi salaperäisen nesteen (muutama pilkku saattaa puuttua, en jaksanut miettiä)

Yritin yllä olevalla esimerkillä havainnollistaa jotain: huomaatko kuinka kirjoitin auki naisen pitämät tauot?

"Nainen messusi, veti henkeä ja aloitti aina uudelleen"

VS.

"Säännöllisin väliajoin nainen piti tauon"

Sama homma salaperäisessä nesteessä:

"Hildur ei nähnyt astian sisälle, mutta höyry nousi kattoon, ilmassa leijui kummallinen inkiväärin tuoksu ja liejun poksahdellessa vasten kultamaljan pintaa kuului kuplien pauketta. Tämäpä kummallista, hän mietti. Nainen kohotti astian kohti maalausta veisaten lyhyen säkeistön ja nielaisi salaperäisen nesteen"

VS.

"sekoittaen maljassa olevaa nestettä. Jonkin ajan kuluttua nainen kohotti maljan yläviistoon kohti maalausta mutisten lyhyen säkeistön, jonka jälkeen tämä nielaisi tuon salaperäisen nesteen."

Mielestäni sinulla on liian vähän yksityiskohtia ja liian paljon täytesanoja. Täytesanojen karsiminen ei tarkoita yksityiskohtien karsimista tarinasta. Sanoisin, että sinun pitää avata enemmän asioita tekstissä sen sijaan, että sanot valmiiksi. Kaikkea ei toki pidä avata, koska muuten tarina ei lopu koskaan. Mutta nyt et tee sitä juuri ollenkaan, vaan tarjoilet informaation valmiiksi pureskeltuna. Tällöin lukija ei pääse sisälle tarinaan, koska oivallus ja vuorovaikutus jää pinnalliseksi. Etenet nyt mielestäni aivan liian nopeasti tarinassa, ja se tuntuu nopealta ja pinnalliselta, siihen ei pääse sisälle.

"Hildurin vartalo värisi horkassa, ja tämän iho oli kalman värittämä, kellertävää vaahtoa suupielestä valuen, korisi tämä lattialla. Transsimaiseen korinaan sekoittui joistain nummilta kantautuva ulvonta."

Miksi "tämä" - miksei vain "hän"

Tässä näitä teknisiä huomoita. Tiedän, että lauseenvastikkeista yms puhuminen ei ehkä ole yhtä mieluisaa kuin tarinan itsensä arviointi, mutta mielestäni tekninen puoli kannattaa laittaa kuntoon, jotta saa niitä lukijoita enemmän. Voisit esim. keskittyä ihan pariin pääsääntöön sen sijaan, että yrität opetella ihan kaiken, ja koet sen muurina naamasi edessä. Opettele esim. mikä on yhteinen lauseenjäsen ja lauseenvastike. Sillä pääsee jo todella pitkälle, eikä se vaadi hurjaa keskittymistä, kun asian on kerran oivaltanut.

Kommentteja (0)

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen?

Report this review