 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Erikoisesti olet tuo-sanaa käyttänyt hän-sanan sijaan:
"joka sai tuon nauramaan"
"niin nopeasti kuin tuo pystyisi"
"vaan tuo pudisti uhmakkaan näköisesti päätään"
Ja niin edelleen... Muuttaisin ne, ne ovat hämmentäviä.
"Kylmyys oli melkein tappavan kylmä", Tämän voisi esittää erilailla, nyt se on jotenkin hassun toistava. Entä jos kylmyys olisi melkein tappavaa (ilman tuota viimeistä sanaa)?
Ensimmäisen luvun tunnelma muuttuu liian epämääräisesti. Siihen pitäisi tulla nopea ja erittäin selvä muutos. Nyt sen käsittää vasta hetken päästä.
Repliikeistä: ensin tulee lainausmerkki, sitten repla, lainausmerkki, pilkku ja pienellä jatkuu (paitsi tietty nimet) kirjoittajan tunniste ja mahdollinen kuvaus. Näin:
”Mennäänkö? En halua myöhästyä”, Eileen sanoi oven takana olevalle miehelle.
Jos repla päättyy huutomerkkiin tai kysymysmerkkiin, jatkuu lainausmerkin jälkeen teksti suoraan pienellä. Näin:
”Joo joo, tullaan!” hän huudahti hieman kiukkuisesti.
"Vasemmanpuoleinen silmä oli erittäin vaalean sininen, mutta kuitenkin kirkkaan sininen."
Tämä on vähän ristiriitainen, vaikka sininen on sinistä. Jotenkin esität asian niin, että ollaan tätä, mutta silti kuitenkin tätä.
"lempi nuoria" -> lempinuoria, mutta käyttäisin enemmän suosikki-sanaa.
"olet yksiä niistä tytöistä" -> olet yksi niistä tytöistä
"vaikutus valtaa" -> vaikutusvaltaa
"kananiholle" -> kananlihalle
"Eileen alkoi peruuttamaan" -> Eileen alkoi peruuttaa
"Häntä alkoi pelottamaan" -> Häntä alkoi pelottaa
"hänen kasvoille" -> hänen kasvoilleen
"tuskan-aaltoja" -> tuskan aaltoja
"sormensa päillä" -> ellei tytöllä ole yhdessä sormessa monta päätä, kirjoitetaan se sormiensa päillä
"enään" -> enää
"painavempaan" -> painavampaan
"kivunaallon" -> kivun aallon TAI kipuaallon
"tietyn laista" -> tietynlaista
"sanahti" -> ei ole oikea sana, lausahti sitten taas on
"jään sinisiksi" -> jäänsinisiksi
"koulutus saliin" -> koulutussaliin
"hyvä tasoinen" -> hyvätasoinen
"hallin avointa osaa, jolla oli taistelu meneillään" -> jossa
"nuortamiestä" -> nuorta miestä
"Sitten miehen kasvoille tuli se vartijoille olennainen vakava ilme, joka ei ollut yhtään ihmeellistä." En ymmärrä sivulausetta.
"joka hohti jokaisella omaa väriään. Joillakin oli samat värit," Tässä kumoat heti aiemman. Ehdotus: jotka hohtivat eri värisinä. Joillakin oli samat värit...
"kun hän riuhtaisi itsensä vakavasi." Mikä on vakavasi? Pitäisikö siinä lukea "vapaaksi"?
"Paitsi kateutta, jota hän itse kutsui inhoksi." Oivaltava lause, hyvä.
"ei tuo tyttö ollut kovin huono näköinen." Pitäisikö tässä lukea huonon näköinen? Tuskinpa tarkoitat huononäköistä tyttöä.
"Tyttö liikautti todella pienesti sormeaan." Vähän oudosti muotoiltu. Miten olisi: "Tyttö liikautta vähäisesti sormeaan."
"Hänen sormestaan valui verta. Hieman." Hassu yksi sana perässä. Ota se pois tai muokkaa se edelliseen lauseeseen osaksi.
"vuoti jotain kirkkaan oranssia höyryä." Älä sano 'jotain', jos kerran kuvailet mitä sieltä tuli.
Yhtäkkiä käyttämäsi sana naikkonen ei ihan sovi tekstin tyyliin.
"vaihtaa väriä hetken päästä lähes peilikuultaviin", millainen väri on peilikuultava?
"Tai ei nyt aivan kirjaimellisesti, huoneesta ne näyttivät aivan tavallisilta peileiltä, mutta huoneen ulkopuolella ne olivat pelkkää lasia, joten sen ulkopuolelta näki sinne." Aika kapulakielistä kuvailua, ainakin verrattuna muutoin hyvään kuvailutaitoosi.
"pisti ruiskun kätensä ranteen puoleisen pehmeän ihon läpi. Hän piti kasvonsa täysin peruslukemilla, eikä ilmekään värähtänyt aineen poltellessa hetken hänen kädessään, jatkaen matkaa sitten muuallekin kehoon", Tässä on todella hyvää kuvalua (ainoastaan, että ruisku ei lävistä ihoa vaan neula).
"naurahti sitten pienesti", käytät tätä pienesti-sanaa paljon, mutta ne eivät oikein sovi kohtiinsa.
"Hän tunsi pystyvänsä tuhoamaan kaiken mihin koski ja halusi pois sieltä, eivätkä ne kaksi ajatusta olleet hyväksi keskenään." Hyvä!
"että tuntui kuin siellä jäätyisi, mutta niin ei kuitenkaan käy, vaan pysytään täysin lämpimänä." Aika kapulakielinen loppu.
"opettaa asioita aseista ja muista asioista", Asioita aika paljon...
Pilkkuja on hieman sopimattomissa paikoissa pätkittämässä lukemista. Osaat hienosti lisätä repliikkien jälkeen puhujan tunnisteen ja kätkeä tapahtumia, eleitä, ilmeitä ja muuta tekstiä elävöittävää sinne sekaan. Välillä kirjoitat pitkiä pätkiä, jossa käytät vain tyttö- tai hän-sanoja, mutta nimi unohtuu. Käytä sitäkin, jotta saat vaihtelua tekstiin.
Juonessa tapahtuu tarpeeksi nopealla temmolla, se ei jää junnaamaan paikoilleen. Olet luonut mielenkiintoisen tarinan, jonka jatkoa odotan mielelläni. Kaksi henkilöä, jonka näkökulmasta tarinaa seurataan on hyvä määrä, ei liikaa. Hahmot ovat tarpeeksi erilaisia.
Alkuosa oikeinkirjoutuksen kannalta on hyvää, loppuosassa alkaa tulla vähäisiä näppäilyvirheitä. Eli luepa teksti vielä läpi aina ennen tänne laittoa, korjaantuu hölmöt jutut pois.
Hyvänkuuloista :)
