 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tämä runo on arvoitus. Salaperäinen lipas koristettu ihmeellisin, mystisin kuvioin ja kaiverruksin. Kirjailuin, jotka kertovat ehkä jostakin suuresta salaisuudesta, jonka lipas sisälleen kätkee.
Tuo sisältö on ehkä hämmästyttävä kauneudessaan, tai rikkaudessaan, ja sen näkee se, joka avaa tuon lippaan. Mutta! Lippaan avaamiseen tarvitaan avain ja sitä en runosta löytänyt, joten en päässyt ihailemaan sitä kaikkea, joka mahtaa löytyä tämän runolippaan kätköstä.
Ehkä ja toivottavasti kaikki muut runon lukeneet tuon kätketyn avaimen löysivät. Minulla se jäi kadoksiin.
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Oli mielenkiintoista saada palautetta tavalla, joka laajensi runon kuvaa. Runon avaaminen runoilijan kokemismaailmasta, joka on värähtelevä lehti, sana jonka taajuus ja väri ja muut tekijät saavat suuressa lehtijoukossa katsojan kiinnittämään huomion juuri tähän lehteen.
Toivoa sopii, että ovi on avoinna luonnolliseen maisemaan, jossa kasvaa terveitä puita, jossa lehdet saavat katsojan huomion. Aion käyttää mielikuvaa juurista puunrungosta, joka pitkällisessä prossissa muuttuu paperiksi.
Tämä mielikuva ei ole kuitenkaan ajassa kiinni. Ensisijaisesti tarkoitan heitä joilla on valta päättää missä muodossa runomme vastaanottavat. Ei tuotos tuoksu, julkaisijalle kelpaa vain tiedosto versio. Kuinkahan moni runoilija enää luovana hetkinä piirtelee eläviä kuvia paperille, joka on sisäisissä kuvissani romanttista? Kaiken takana on kirjainten järjestys sanoiksi ja runoksi, inhimilliseksi tunteiden kokemiseksi, joka on meidän maailma. Eli Summa summarum Eläviksi sanoiksi. Avaimeksi.
PS.
Olen hidas kirjoittaja
Jaon siksi tämän palauteen kappaleeksi. Syytän aurinkoa ilmoista ja metsänhaltiaa menen tapaaman Tapiota, metsän raikulipoikaa joka viineissä kirjoituksissa on rauhoitutut metsässä raikaa sulosoinnut taivaansineen ja siltä ne palaa kulkijan mieleen. eikä vähemmän tärkeinä on aika kulkee mukana aurinkotuolissa, kun hakee lintujen laululle laulajan nimeä. Siis ulkoilmaa elämästä syytän lämpimästä. Jaan tämän runon lopuksi niin moneen osaan kuin on lukijaa.
Vasta lukija tekee runon
Aloitin kommentista Arskalle. Mutta aika rientää ja aurinko lyhentää auringoista päivää. Samalla minä olen sana trampoliini. Jää tekemään, sitä mistä pitää. Lentokykyni on teissä. Siitä Sinulle suuri kiitos.
Lämpimin terveisin
Lentokykysi