 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tätä runoasi on todella vaikea lähteä kommentoimaan. Avaat runosi sisällöllistä sanomaa kirjoittajan lähtökohdista, ja se tavallaan vie omat ajatukseni suoraan runon sisäiseen maailmaan. Tämä taatusti, ainakin osittain, vie lukijana minut siihen tunnelmaan, jota olet runoosi sisäistänyt. Lukijan löytöretki runoosi on siis valmiiksi viitoitettu ja se leikkaa osan löytämisen ilosta.
Tiedostan toki runosi olevan sinulle hyvin henkilökohtainen ja siksi haluat avata sisältöä lukijallesi ja tuo avaus on varmasti perusteltua, mutta olisiko sen voinut kiinnittää runon perään? En minä tiedä olisiko mikään muuttunut.
Runo itse henkii tunnetta ja määrätietoisesti se kulkee kaipuun polkuja. Tunteikas ja kuvaileva ilmaisukieli tekee voimakkaan vaikutuksen lukijaan, eikä mainitsemasi kliseisyys nouse ainakaan liiaksi esiin. Itseasiassa, piti jopa palata takaisin säkeisiin etsimään sitä.
Vanhahtava aksentti pukee runoosi pehmeyttä ja luo siihen sitä omaperäistä tunnelmaa, joka rakentaa kaipuun kielikuvista runosi tunteikkuuden.
Kauniisti ja herkällä kynällä piirrettyä kaipauksen kuvausta. Pidin tästäkin.
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Mukava kun pidit tästä kaipuurunosta. Voin kiittää itse myös kyseistä kaipuun kohdetta, sillä ilman häntä en kenties olisi alkanut kirjoittaa - ainakaan runoja. Mutta ei voi tietää.
Kiitos vielä. Itse ehkä vähän karsastan ja nolostelen näitä alkuajan runojani, koska ne ovat niin mahdottoman tunteikkaita. Siksi ehkä tuo selityskin pullahti ilmoille. :)