 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Kiitos vetävästä ja omaperäisestä runostasi, lentokykysi. Tässähän kiven elämä lähtee ihan uudella tavalla kasvamaan lyhyilä leikkauksilla kohti runon loppua. Kiven ja metsän voi ihan kuulla hengittävän kuten jonkin vanhan ja unohdetun läsnäolon. Aivan mahtava on tuon retkeilijän tulo kiven luo, ja viimeinen säe, jossa hän kirjoittaa kaiken ylös. Lopetus ihmisen näkökulmassahan ikään kuin aloittaa runon kaaren uudestaan.
Ainoa, mikä runossa minua haittaa, on sen hidas ja hieman selittelevä alku. Se voisi olla mielestäni tiiviimpi. Mutta silti runo kuvaa niin osuvasti sammaloituneen, mutta eläväisen kiven henkeä, ettei moinen kankeus paljoa haittaa. Kiitos paljon!
