Mitä oli ytimeltään ja mistä irronnut ainekasautuma
joka päätyi tuntemattomien voimien kuljettamana
Pirkkalan kunnan Sarkilan kylän metsään?
Se nimettiin kiveksi ja merkittiin karttaan.
Enemmän kuin omanolemuksen tunteminen
sitä ilahdutti vuosien aikana vahvistuva
olemassaolon merkitys.
Kivelle pysähtyi osa elämään
elämä ympäröi pala palalta kiveä
Päivän ja yön leikkiessä kuurupiiloa.
Vuodenajat vaihtuivat muuttuen maisemaa.
Muotonsa saivat niin pensas kuin puolukanvarpu
Sammaleen pehmeän turkin raosta
kiven sielu heräsi näkemään
muurahaiset kuljettamassa havunneulasia
tuntemaan heinien kutituksen paljaassa kohtaa.
Kun lintu lensi kivelle laulamaan
sulki paljon nähnyt silmänsä
ettei linnun jalka tarttuisi kiinni kosteisiin silmäluomiin
kivi kuunteli maailmanakaikkeutta
sillä se lämmin ydin tiesi
se ei koskaan olisi enää yksin ilman rakkautta.
Tuli tuttu yksinäinen kulkija
istahti kivelle hetkeksi
ja kirjoitti tämän kaiken ylös.
