 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
En juurikaan lue romantiikkaa, ja tämä taitaakin olla ensimmäinen arvosteluni kyseiseen kategoriaan kuuluvissa kirjoituksissa täällä. Tämä oli kuitenkin kiva tarina, eikä ollut sillä lailla siirapin kuorruttama etteikö ei-niin-romantiikan-ystäväkin olisi jaksanut tätä lukea.
Annie oli erittäin samaistuttava hahmo. Ja mukavaa syvyyttä oli saatu mukaan, äidin kuolema kummitteli hyvin taustalla ja sekä Annien että isänkin suhtautuminen tähän tuntui uskottavalta.
Joitain kohtia oli kuitenkin joissa olisi mielestäni voinut parantaa:
Alussa Annie lähti vähän liian nopeasti pakomatkalleen. Olisi voinut kertoa vähän enemmän taustoja ennen sitä, jotta lukija jo siinä kohtaa ymmärtää Annieta, ja tajuaa miksi hän haluaa linnasta pois. Nyt tämä ymmärrys avautui ainakin itselleni vähän myöhemmin.
Luulisi että tuollaiseen kartanoon kysyttäisi vähän enemmän kysymyksiä ennen kuin päästetään joku satunnainen oven koputtelija töihin. Tai jos on akuutti tarve lisätyövoimalle seuraavan päivän pojan maailmaltapalaamisjuhlia varten niin tästä olisi voinut mainita.
Ymmärrän että Annie oli vihainen Jonathanille, vaikka oikeasti rakastikin häntä. Silti lopussa Annien mieli muuttui vähän turhan nopeasti hirveästä vihasta kaiken anteeksi antavaksi "ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti" mentaliteetiksi.
Mutta siis, nämä tällaisia pikkujuttuja. Ja tuohon Annien ja Jonathanin vihoitteluun tuli vielä mieleen, että kun Annie paljasti henkilöllisyytensä ja Jonathan suuttui, niin Anniella olisi ollut ainakin yksi valttikortti jolla ehkä olisi voinut saada Jonathanin kuuntelemaan itseään; Jonathaniahan yritettiin naittaa vasten tahtoaan, ja kun Annielle itselleenkin oli yritetty juuri samaa, niin luulisi että Jonathan olisi sen kuultuaan saattanut ymmärtää paremmin miksi Annien oli valehdeltava. Ainakin Annien olisi kannattanut yrittää tätä. Tai jos hän ei siinä hetkessä tätä hoksannut, niin olisi voinut myöhemmin harmitella että miksei tullut tätä tajunneeksi.
Kirjoittaessasi ainakin käsittelet hahmoja hyvin, se on sanottava. Eikä tässä nyt kielellisesti mitään muitakaan ongelmia ollut.
Vielä yksi asia jota jäin miettimään. Ehkä et tarkoituksella maininnut missä tämä tapahtui, mutta itse olisin jotenkin silti halunnut sen tietää. Ilmeisesti Britanniassa, päättelin brittiläistyylisistä nimistä ja siitä että Annieta haluttiin naittaa Irlannin prinssille?
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Ymmärrän tosi hyvin nuo kohdat, joissa mielestäsi olisi voinut parantaa. Itsekin näen tekstissä paljon puutteita, mutta kirjoitin tämän muutama vuosi sitten 15-16-vuotiaana ja olen jostain syystä halunnut ainakin toistaiseksi pitää sen samanlaisena virheineen ja epäloogisuuksineen kaikkineen. Ehkä joskus tulevaisuudessa otan tämän uudelleen työn alle ja kirjoitan uudelleen parannellen ja editoiden.
Ja joo, tarina tapahtui Briteissä. Se oli aluksi mainittuna tekstissäkin, mutta poistin ne kohdat, sillä olin vain vetäissyt ihan hatusta Britannian siihen. Ajattelin, että varmempi jättää se mainitsematta ja lukija voi tehdä itse päätelmänsä asiasta. Mutta mielenkiintoista tietää, että olisit halunnut sen mainittavan!
Vielä kerran iso kiitos päiväni piristämisestä!