Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Fantasia Alkemistiruhtinas osa 2
QR-Code dieser Seite

Alkemistiruhtinas osa 2

Nim Harakka oli vapauduttuaan päättänyt etsiä käsiinsä Rautakasvon ja pelastaa veljensä. Hän kuitenkin tarvitsisi rosvojoukkonsa apua. Heillä oli ennalta sovittu tapaamispaikat, sellaisia tilanteita varten, jos he joutuisivat hajaantumaan. Hajaantumispaikkaa lähinnä oleva tapaamispaikka oli pienen Zaria- nimisen kaupungin kapakka.

Nim astui sisälle Zarian kaupungin ainoaan kapakkaan, Mustaan yksisarviseen. Hänen katseensa pyyhki ympäri kapakkaa, kunnes löysi etsimänsä. Nurkkapöydässä istui neljä hänen rosvoaan. Nim meni heidän luokseen. Rosvot tervehtivät häntä iloisesti. He kuitenkin vakavoituivat saman tien kun Nim kertoi heille veljensä kohtalosta.
Nim ja neljä rosvoa yöpyivät kapakan vieressä olevassa majatalossa. Seuraavana päivänä he menivät takaisin kapakkaan odottamaan loppuja rosvoja. Päivän mittaan loputkin rosvot ilmaantuivat, kunnes kaikki kymmenen olivat kasassa. Nim kävi ostamassa Zarian asesepältä uuden miekan Alkemistiruhtinaan sotilaiden häneltä takavarikoiman tilalle. Sitten rosvojoukko lähti matkaan kohti pohjoista, missä Rautakasvon asuinsija sijaitsi.

Nim rosvoineen pysähtyi yöpymään metsäaukealle. Muut menivät nukkumaan mutta Nim jäi istumaan heidän sytyttämänsä nuotion ääreen. Sitten eräs rosvoista nousi ja tuli istumaan hänen viereensä. Rosvon nimi oli Edard.
”Oletko varma että tämä on hyvä idea. Tai siis.. mitä teemme kun kohtaamme Rautakasvon”, tämä sanoi.
”En voi jättää veljeäni sen olennon valtaan. Minun on pakko yrittää. En aio kuitenkaan pakottaa ketään teistä mukaani. Aamulla jokainen teistä saa päättää haluaako jatkaa vai jättäytyä pois. Takaan ettei pois jääviä leimata pelkureiksi”, Nim vastasi.
Edard nyökkäsi. Hetken he vain istuivat hiljaa. Sitten kumpikin vetäytyi nukkumaan.

Nim havahtui hereille. Hän vaistosi, että heitä tarkkailtiin. Hän nousi nopeasti ylös ja tarttui miekkaansa katsellen valppaana ympärilleen. Ylhäällä rinteen päällä näkyi ratsastajien hahmoja.
”Keitä te olette?!”, Nim huusi heille.
Ratsastajat lähtivät laskeutumaan rinnettä alas. Hevosten tasapaino piti vaikka rinne ei ollut ihan loivimmasta päästä. Ratsastajia oli seitsemän. Heistä viisi oli miehiä ja yksi oli nainen. Viimeinen ratsastaja oli nuori tyttö. Nim hätkähti. Hän tunnisti tytön samaksi joka oli auttanut häntä pakenemaan Alkemistiruhtinaan linnasta.
”Nim Harakka, mukava nähdä sinua ilman vaaratilannetta”, tyttö sanoi, ”Minun nimeni on Aiela ja me kuulumme Metsäinmaan miekkoihin”
Nim hätkähti uudestaan. Metsäinmaan miekat oli vastarintaliike joka taisteli Alkemistiruhtinaan valtaa vastaan.

”Kuinka löysitte meidät ja mitä haluatte meistä?”, Nim kysyi.
”Taikavoimiini kuuluu kyky tietää missä ihmiset ovat”, Aiela sanoi.
”Ja mitä tulee siihen mitä me haluamme… niin, me haluamme että liittyisitte vastarintaliikkeeseen. Etenkin sinut me haluamme, Nim. On nimittäin olemassa ennustus, jonka mukaan rosvopäälikkö nousee johtamaan kapinaa Alkemistiruhtinasta vastaan. Uskomme että ennustus tarkoittaa sinua.”
Nim oli hetken hiljaa, sitten hän sanoi: ”Meillä ei ainakaan juuri nyt ole aikaa liittyä vastarintaanne. Olemme menossa pelastamaan veljeäni Rautakasvon vallasta.”
Aiela mietti hetken ja sanoi sitten: ”Tehdäänkö sopimus? Jos me autamme teitä kukistamaan Rautakasvon, te vuorostanne liitytte vastarintaan.”
Nim nyökkäsi. Sitten hän ja Aiela kättelivät sopimuksen merkiksi.

Joukkio lähti matkaan kohti pohjoista. Kaikki Nimin rosvot ilmoittautuivat mukaan.
Aiela ratsasti Nimin vierelle ja sanoi: ”Rautakasvoon eivät tehoa tavalliset aseet. Tarvitset jotain muuta.”
Tyttö otti jotain esille satulalaukusta. Se oli tikari. Tikarin kahva oli kultaa ja tuppi karmiiininpunaiseksi värjättyä nahkaa. Kahvan nupissa komeili rubiini.
”Tässä. Tämä tikari on sukuni perintökalleus. Se on maaginen esine, jolla voi tappaa demonin. Sen nimi on Aurinkoterä.”
Nim otti tikarin vastaan ja kiitti. Sitten hän veti tikarin tupesta ja tarkasteli sen terää. Terässä oli molemmin puolin kultainen kohokuvio joka esitti aurinkoa. Retkikunta saapui kukkulan harjalle. Kukkulalta avautui näkymä alas laaksoon jota peitti metsä. Metsän keskellä oli suuri aukea ja siellä jökötti Rautakasvon linna. Linna oli rakennettu pikimustasta kivestä ja sen muurinharjoilla oli teräviä kivisiä piikkejä. Matkalaiset laskeutuivat alas laaksoon ja kulkivat metsän halki kunnes saapuivat aukean laitaan. Puiden takaa he tarkkailivat linnan oviaukkoa. Ovella seisoi vartiossa kaksi miestä.
”Minä hoidan tämän”, Aiela kuiskasi.
Hän ryhtyi lausumaan loitsua ja pian vartiossa olevat miehet tuupertuivat tajuttomina maahan.

Vastarintalaiset jättivät hevosensa metsän laitaan ja liittyivät sitten muiden luokse suuren puisen kaksoisoven äärelle. Aiela avasi lukon loitsulla ja he astuivat sisälle linnan pihaan. Muurissa ja varsinaisen linnarakennuksen seinissä sojotti koristeellisesti kaiverrettuja isoja rautakoukkuja. Niistä roikkui ketjun varassa koverrettuja ihmisen pääkalloja, joiden sisällä paloi tuli. Joukkio tuli linnarakennuksen ovelle. Nim koitti ovea ja se aukesi.

Sisällä linnassa joukkio saapui suuren eteissaliin, jota valaisivat samanlaiset pääkallosoihdut kuin mitä ulkona oli. Karun mustan kivilattian poikki kulki pitkä ja kapea punainen matto. Kaikkein ensimmäisenä joukkion huomio kuitenkin kiinnittyi salissa oleviin ihmisiin. Nimin rosvot ehtivät jo vetää tikarinsa esiin mutta Aiela rauhoitti heitä.
”Ei huolta. He ovat jonkinlaisessa lepotilassa.”
Ihmiset tosiaankin vain seisoivat ilmeettöminä ja jäykkinä paikallaan patsaiden tavoin. Retkue kulki varovasti salin poikki näiden outojen patsas-ihmisten ohitse, joita oli salissa monta kymmentä.

Salin jälkeen aukeni oikealle ja vasemmalle menevä käytävä, sekä suoraan menevät leveät portaat.
”Luulen että valtaistuinsali on portaiden yläpäässä”, Aiela sanoi.
Joukkio meni portaat ylös ja saapui tammiselle kaksoisovelle. Edard-niminen rosvo raotti ovea ja kurkisti sisään. Ovi johti valtaistuinsaliin niinkuin Aiela oli arvellutkin. Salin päädyssä keskellä sijaitsi Rautakasvon valtaistuin. Se oli samaa mustaa kiveä kuin linnakin ja siitä törrötti rautaisia piikkejä. Itse Rautakasvo nukkui valtaistuimella puoli-istuvassa asennossa.
Edard avasi oven kokonaan päästäen muut sisään valtaistuinsaliin.

Sisällä salissa seisoi kuusi miestä samalla tavalla patsasmaisena kuin eteissalin ihmiset. Yksi heistä oli Nimin veli Rim. Joukkio hiipi lähemmäksi kohti Rautakasvoa. Siinä samassa demoni heräsi.
-Kas kas, siitä onkin aikaa kun minulle viimeksi saapui vieraita, demonin ääni kaikui matkalaisten mielten sisällä.
-Ja vieläpä tuttu kasvo. Nim Harakka, luulin että pääsit jo hengestäsi.
Demonin puhuessa tämän vartijat havahtuivat patsasmaisesta olotilastaan ja lähtivät liikkelle miekat tanassa. Nim osoitti Rimiä
”Hän on veljeni. Älkää satuttako häntä.”
”Minä voin tainnuttaa hänet”, Aiela sanoi.
Hän lausui loitsun ja Rim lysähti tajuttomana lattialle.
”Miksi et saman tien tainnuta muitakin?”, kysyi yksi rosvoista.
”Voimani eivät riitä niin monen tainnuttamiseen kerralla. Nyt tainnutettuani yhteensä kolme ihmistä, alan jo uupua.”

Viisi miekkamiestä lähestyi seitsemäätoista vastustajaansa katse lasittuneena ja vailla minkäänlaista pelkoa. Ensimmäinen heistä kävi yhden vastarintalaisen kimppuun sivaltaen miekallaan, mutta tämä torjui sen omallaan. Muutaman iskujen vaihdon jälkeen vastarintalainen onnistui upottamaan miekkansa vastustajansa mahaan. Hänen yllätyksekseen iskulla ei tuntunut olevan mainittavaa vaikutusta. Lumottu sotilas ei nimittäin tuntenut kipua. Vastarintalainen ehti vain tuijottaa kauhistuneena kun hänen vastustajansa upotti miekkansa hänen rintakehäänsä. Hän kaatui maahan ja kuoli. Lumottu sotilas kiskaisi miekan irti vatsastaan ja kävi uuden vastustajan kimppuun verenvuodosta välittämättä. Pian verenhukka kuitenkin kaatoi hänet maahan. Huolimatta siitä etteivät tunteneet pelkoa ja kipua, olivat lumotut sotilaat sen verran pahasti alakynnessä määrällisesti että rosvojen ja vastarintalaisten joukko kukisti ja tappoi heidät melko nopeasti. Yksi Nimin rosvoista sai kuitenkin surmansa.

Rautakasvo nousi seisomaan valtaistuimeltaan ja tarttui kaksin käsin rautaiseen naamioonsa.
”Älkää katsoko, Rautakasvo riisuu naamionsa!”, Aiela varoitti.
Kaikki sulkivat silmänsä. Nim veti tupesta Aielan hänelle antaman tikarin.
-Minä voin neuvoa sinua. Voin aistia Rautakasvon sijainnin ilman näkökykyä, Nim kuuli Aielan äänen päänsä sisällä.

Samassa eteissalin ihmiset ryntäsivät sisälle valtaistuinsaliin Rautakasvon kutsumina. Heitä oli monta kymmentä, miehiä naisia ja lapsia ja he syöksyivät silmät kiinni harhailevien rosvojen ja vastarintalaisten päälle ja painoivat heidät lattiaan.
-Nim varo!, Nim kuuli Aielan äänen päänsä sisällä.
Rautakasvo oli harpponut Nimin luokse ja tarttui nyt häntä kädellään kurkusta.
-Nim Harakka, sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko liityt palvelijoihini tai kuolet.
Nim yritti huitaista tikarilla Rautakasvon kättä, mutta demoni torjui toisessa kädessään pitämällään rautanaamiolla.
-Aistin että sinulla on mielenkiintoinen taikaesine, demoni sanoi.
-Auta minua, Nim kohdisti ajatuksensa Ailetalle.
-Loitsuni eivät tehoa demoniin suoraan. Voin silti tehdä jotain, Aiela sanoi.
Hän lausui loitsun ja demonin kaapu syttyi palamaan. Se rääkäisi hämmentyneenä. Silloin Nim onnistui sivaltamaan demonin kättä. Tämä rääkäisi uudestaan entistä pahemmin ja irrotti otteensa Nimin kaulasta. Silloin Nim syöksähti eteenpäin ja survaisi tikarinsa demonin rintaan. Vertahyytävän ulvaisun saattelemana demoni hajosi tomuksi. Jäljelle jäi vaan ruskea kaapu ja rautainen naamio.

Rautakasvon vallassa olleet ihmiset havahtuivat hämmentyneinä lumouksen otteesta.
Aiela herätti loitsulla Rimin tajuttomuudesta. Tämä nousi hämmentyneenä istualleen. Nim meni veljensä viereen ja laski käden tämän olalle.
”Tervetuloa takaisin.”
Salissa kävi supina kun hämmentyneet ihmiset yrittivät muistella mitä heille oli tapahtunut.
”Ketä meillä on kiittäminen demonin tappamisesta ja vapautumisestamme?”, eräs mies kysyi.
”Häntä”, Aiela vastasi ja osoitti Nimiä.
Mies kääntyi Nimin puoleen: ”Kuinka voimme kylliksi kiittää?”
Ennen kuin Nim ehti vastata Aiela tokaisi: ”Liittykää Metsäinmaan miekkoihin ja vastustakaa Alkemistiruhtinaan valtaa.”

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 1 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
2.5  (1)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Alkemistiruhtinas osa 2 2020-01-18 10:49:48 L.R
Arvosana 
 
2.5
L.R Arvostellut: L.R    January 18, 2020
Top 50 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

-Dialogi
Dialogi on mielestäni heikkoa ja käytät sitä enimmäkseen siihen että hahmot ilmoittavat halunsa/tavoitteensa tai selittvät asioita lukijalle. Dialogia kannattaisi käyttää hahmojen persoonallisuuksien ja hahmojen välisten suhteiden esittelemiseen ja siihen sekaan voi ujuttaa selityksiä ja hahmojen tavoitteita hienovaraisesti ilman että ne muodostavat kaikkien keskusteluiden perustat.

-Kerronta
Ongelmani kerronnan kanssa on sama kuin viime osassa mutta tässä se tulee paljon selkeämmin esiin ja vaikuttaa tarinan muihin osiin negatiivisesti. (lisää tästä hahmojen kohdalla) Kerronta vie kaiken tunteen tarinasta sillä emme milloinkaan näe kunnollisisa reaktioita, ajatuksia tai tunteita hahmoilta tarinan tapahtumiin liittyen.

-Kuvailu
Kuvailu on ihan hyvää muuten mutta taistelukohtauksissa sitä vosi mielestäni hieman parantaa. "Hän kaatui maahan ja kuoli." ei maalaa lukijalle kuvaa verisestä taistelusta yhtä hyvin kuin esimerkiksi: Veri roiskui miehen rintakehästä kun hän romahti maahan kiljuen tuskasta. Itse ainakin olen sitä mieltä että tuo tekee taistelusta paljon eloisamman tuntuisen.

-Juoni
Juoni vaikuttaa hyvin perinteiseltä ennustuksineen ja pahoine valtiaineen, joka ei mikään ongelma ole, jos sen toteuttaa omalla twistillään, eikä kirjoita pelkkää kopiota jo kuoleman partaalle kopioidusta tarinasta. Kaipaisin myös tarinassa enemmän tietoa siitä miksi tätä alkemistiruhtinasta vastaan kapinoidaan sillä en ole onnistunut löytämään tekstistäsi mitään mainittuja syitä siihen.

-Hahmot
Etenkin tapa jolla dialogia ja kerrontaa käytetään johtaa siihen, että hahmot jäävät todella pinnallisiksi ilman kunnollisia persoonallisuuksia. Hahmot ovat tälläisten pitkien tarinoiden tärkeimpiä osia sillä ne pitävät lukijat kiinnostuineina tarinaan ja hahmot ovat tässä tarinassa heikkoja.

Kerronta vie sinulta pois mahdollisuuksia kasvattaa hahmojasi ja näiden välisiä suhteita.
Esimerkiksi: Nim Harakka oli vapauduttuaan päättänyt etsiä käsiinsä Rautakasvon ja pelastaa veljensä. Sen sijaan että aloitat luvun näin, olisit voinut käyttää mahdollisuuden siihen, että näytät meille miltä Nimistä tuntuu veljensä kohtalon takia ja paljastat ehkä hieman heidän menneisyydestään. Se olisi voinut tehdä lukijastasi sympaattisen hahmojasi kohtaan, johon se että Nimin veli joutuu Rautakasvon valtaan ei riitä, sillä tuossa kohtaa lukija ei tiedä käytännössä mitään Nimin ja veljensä välisestä suhteesta. Tuohon ongelmaan olisi ainakin auttanut se aiemmassa arvostelussani ehdottama keskutelu Nimin ja jonkun toverinsa välillä. Nim olisi voinut keskustella hetken Rimin kanssa ennen väijytystä jolloin olisit voinut paljastaa hieman heidän persoonallisuuksistaan ja saada lukijan oikeasti tuntemaan jotain kun Nim menettää veljensä Rautakasvolle.

Myös tämä alkemistiruhtinas voisi hyötyä enemmästä ajasta tarinan sivuille.
Se mitä tarkoitan on se että olet käytännössä ilmoittanut meile Alkemistiruhtinaan olevan julma ja paha yksinvaltias mutta et ole esittänyt meille mitään todisteita siitä.
Jos kerrot minulle että tämä hahmo on paha, mutta et näytä sitä kun hän tekee jotain pahaa, niin hahmo ei ole tehnyt minuun minkäänlaista vaikutusta, joka saisi minut uskomaan tähän pahuuteen, joka johtaa siihen että tarinan pääpahis ei ole milläään tavalla pelottava tai uhkaava eikä se tee tästä kovin hyvää pääpahista.

Toivottavasti tämä arvostelu tuo selkeästi esille minun näkökulmani tähän tarinaan.
Tarkoitukseni ei ole millään tavalla keksiä syitä antaa tekstillesi huono arvostelu vaan uskon että nämä seikat oikeasti tekisivät tarinoistasi paljon parempia.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
10
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS