Minun täytyy kertoa tällä tavalla oudosti, että edellisestä osasta puuttuu yksi kohtaus/tapahtuma. Kun Aaron ja muut juoksivat vartijoita karkuun, ja India lähti eksyttämään vartijat pois muiden luonta, hän juoksi hotellille sillä aikaa, kun muut kävelivät sinne. He siis tapasivat hotellin lähellä ennen kuin he juoksivat kujalle mistä Linda nappasi heidät kauppaansa. Älkää siis ihmetelkö, että edellisessä luvussa India oli jossain muualla ja nyt luvussa 8 India on taas heidän luona.
Luku 8
Aaron odotti Lindan kaupassa merkkiä milloin hän voisi lähteä pelastamaan Katen ja Edwardin. Linda oli aikaisemmin käynyt katsomassa kaupungin vilkkainta katua ja nähnyt monien ihmisten heittelevän Katea ja Edwardia mädillä tomaateilla ja kaalikääryleillä. Heidän vieressään oli kolme vartijaa vahtimassa, että he eivät karkaa ja myös vahtimassa, että ihmiset eivät villiinny liikaa. Sen lisäksi Linda oli nähnyt paljon etsintäkuulutus julisteita Aaronista ja kumppaneista kauppojen seinillä ja ikkunoilla.
Mounica oli lähtenyt Indian kanssa vanhimpien kartanolle. He pääsisivät kartanon sisään Indian voimien avulla ja Mounican oli tarkoitus päästää helvetti irti kartanon sisällä. Aaron oli valmistellut puheen minkä pitäisi kadulla, ja toivoi sen olevan tarpeeksi, jotta ihmiset säikähtäisivät ja lätisivät evakkoon. Hän pystyisi kertomaan sen vain pienelle ihmisjoukolle, mutta toivoi sanan leviävän nopeasti ympäri kaupunkia.
''Heidät on tarkoitus teloittaa tänä iltana.'' Linda kertoi. ''Teillä on vain tämä yksi mahdollisuus.''
''Ja se on ainoa minkä me tarvitsemme.'' Anthon sanoi. Walkerista ei ollut kuulunut mitään, mitä he eivät ihmetelleet. He olivat tulleet tuntemattoman ihmisen kauppaan. Walker ei voinut mitenkään tietää missä he olivat, tai mitä he suunnittelivat.
''Missä sinun siskosi muuten on?'' Aaron kysyi. He olivat olleet edellisen yön kaupan varastossa ja Lindan siskoa ei ollut kuulunut eikä näkynyt.
''Hän on hakemassa ruokalastia Falkonista. Hänen pitäisi tulla takaisin parin päivän kuluttua.'' Linda kertoi.
''No toivottavasti hän ei tule takaisin kuolemaan. Emme tiedä milloin demoni hyökkää kaupunkiin.'' Aaron sanoi.
''Onkohan Basilin vanhimmat pistäneet tietoa eteenpäin?'' Linda ihmetteli. ''Vai kuvittelevatko he, että se ei ole tarpeen, koska luulevat voivansa tappaa demonin?''
''Toivottavasti ovat. Jos eivät ole meidän täytyy tappaa demoni täällä. Pahimmassa tapauksessa me emme onnistu tappamaan sitä ja joudumme menemään Falkoniin amuletin avulla varoittamaan heitä.'' Anthon sanoi.
Silloin kaupungin hälytyskellot alkoivat soimaan, ja kun Aaron vilkaisi kadulle moni ihminen osoitteli kukkulan huippua. ''Noni nyt se alkaa.'' Hän sanoi ja alkoi tekemään lähtöä. Hän poistui kaupasta Anthon perässään. Hän näki samantien valtavat liekit kartanon luona ja näki kuinka ihmiset alkoivat liukua sinne päin, mitä Aaron ei toivonut tapahtuvan. Mitä useampi ihminen meni kartanon luokse sitä vähemmän oli kuulevia korvia Aaronin puheelle. ''Ei helvetti.'' Anthon sanoi tullessaan Aaronin vierelle. Hänkin tajusi mitä oli tapahtumassa.
''No me emme voi sille enää mitään. Toivotaan vain, että jäljelle jääneet ihmiset levittävät tietoa.'' Aaron sanoi ja lähti kävelemään parin kujan poikki pitkälle mukulakivitielle mikä vilisi ihmisiä. Aaron pujotteli ihmisten välistä eteenpäin tarkistaen katseellaan jokaisen lankun tien laidalla. Hän ei nähnyt Katea tai Edwardia joten hän jatkoi matkaa syvemmälle kaupunkiin. Lähemmäs palavaa kartanoa.
Aaron näki vartijat peninä pisteinä kartanon liekkejä vasten. Ne vilisivät kuin muurahaiset yrittäen sammuttaa Mounican tekemiä valtavia liekkejä. Aaron ihmetteli jäisikö kartanosta mitään jäljelle palon jälkeen. Hän muisteli omaa kotiaan, mikä oli palanut Mounican syttyessä kokonaan tuleen vampyyrin pitäessä häntä kiinni. Aaron oli ollut täysin tietämätön Mounican voimista sitä ennen. Hän ei ollut ikinä nähnyt mitään yhtä hienoa ja pelottavaa samaan aikaan. Asiaan oli kuitenkin tullut muutos hänen nähtyään ensimmäisen kerran demonin. Se oli kuin suoraan hänen pahimmista painajaisista.
Aaron pystyi kävelemään katuja pitkin ilman, että kukaan tunnisti häntä, sillä kadulla oli entistä vilkkaampi vilinä kuin oli ollut edellisenä päivänä. Vartijoista hän näki vain pari kertaa vilauksen. Linda oli ollut oikeassa ja näytti siltä, että joka ikinen kaupungin vartija oli matkalla palavan kartanon luokse. ''Tuolla he ovat.'' Anthon sanoi ja tarrasi Aaronia kädestä kiinni. Hän veti Aaronin ihmisjoukon läpi tien sivulle, ja nyt Aaronkin näki heidät. Molemmat olivat saastaisia mädäntyneistä hedelmistä ja haisivat. Aaron avasi Katen lankun ja Kate kiitti häntä. Edwarkin kiitti Anthonia, kun hän avasi hänen lankun.
''Eipä kestä.'' Anthon sanoi.
''Mitä tuolla oikein tapahtuu?'' Edward kysyi ihmeissään ottaessaan tomaatin palasen hiuksistaan.
''Mounica se siellä pitää pientä showta.''
''Hänkö tuon sai aikaan?'' Kate kysyi ihaillen.
''Kyllä.''
''Vau.''
''No niin. Miten minä saan heidän huomion?'' Aaron ihmetteli ääneen. Hänen oli tarkoitus pitää puhe, mutta kadulla oli sellainen sekamelska, että se ei ihan heti onnistuisi. Hän voisi tehdä rotkon ja estää ihmisiä menemästä pidemmälle, mutta moni voisi pudota sinne ja kuolla. Pitäisikö hänen sytyttää myös palo, jotta ihmiset unohtaisivat kartanon hetkeksi?
Ei.
Hän ei osannut myöskään lentää, joten hän ei voinut huutaa ihmisten yläpuolella. Olisiko nyt aika kokeilla sellaista ruuti tykkiä? Mistä hän sellaisen voisi löytää? Kuukivellä hän saisi aikaan pienen ukkosen, mutta kannattiko sellaisella asialla leikkiä?
Kyllä.
Aaron ei antaisi portin valmistua. Hän tarvitsi vain pienen hetken milloin ihmiset kiinnittäisivät huomiota sinne missä hän oli. Aaron laittoi käden taskuun ja tuttu voiman tunne levisi hänen ruumiiseensa. Ensin se tuntui epämiellyttävältä ja hetken päästä se tuntui kodikkaalta. Aaronin silmiä kirveli, mikä tarkoitti sitä, että ne olivat muuttuneet mustiksi.
Aaron kuvitteli portin siihen lankkujen väliin, missä Edward ja Kate olivat olleet. Seitsemän metrin korkeuteen ilmestyi tumma ukkospilvi ja jyrähti niin, että mahassa tuntui. Ihmiset, jotka olivat kävelleet kuin lumottuina kohti kartanoa pysähtyivät ja muutama kiljaisi. Aaronin vieressä välähti ja taas jyrähti. Hän katsoi mustilla silmillään ihmisjoukkoa edessään ja moni osoitteli häntä kauhuissaan. Kun portin pylväät olivat kolmen metrin korkeudella Aaron päästi kuukivestä irti.
''Kuunnelkaa kaikki!' Hän huusi niin kovaan ääneen kuin pystyi.
''Noita!'' Joku huusi joko vihasta tai pelosta. Tai molemmista.
''Kyllä.'' Aaron sanoi. Hänen silmiään kirveli vieläkin, mistä hän oli tyytyväinen. Ehkä hänet otettaisiin tosissaan jos häntä luultiin pimeän noidaksi. ''Minä olen noita! Ja tulin varoittamaan teitä.'' Ihmiset hiljenivät ja näyttivät pelokkailta. ''Te olette varmaankin jo kuulleet, että kaupunkiin on tulossa suurdemoni, ja kaupungin vanhimmat ovat vakuuttaneet teidät siitä, että he hoitelevat demonin!''
''Hyvä. He kuuntelevat sinua.'' Anthon sanoi hänen korvaansa.
''Se on vale!'' Aaron huusi. ''Demonia ei voi tappaa tavallisilla aseilla. Ei edes ruuti tykeillä, vaikka vanhimmat kuinka teitä asiasta vakuuttelisi.''
''Valehtelija!'' Joku huusi väenpaljoudesta.
''Näytänkö minä siltä, että lasken leikkiä?'' Aaron kysyi ja sytytti kätensä vielä tuleen tehdäkseen suuremman vaikutuksen. ''Ystäväni sytytti äsken vanhimpien kartanon tuleen, jotta minä saisin tilaisuuden kertoa teille totuuden. Teidän kaupunkinne vanhimmat eivät pysty suojelemaan teitä demonilta!''
Moni ihminen vaihtoi keskenään katseita ja ilmeistä päätellen he alkoivat uskomaan Aaronia. Syntyi paniikki ja ihmiset lähtivät juoksemaan eri suuntiin tönien toisiaan ja muutamalta ihmiselta mitä luultavammin murtui pari paikkaa, mutta se oli pieni hinta siitä, että koko kaupunki kuolisi.
Anthon tuli Aaronin eteen. ''Hyvin hoidettu.'' Hän sanoi ja läppäsi Aaronia olalle.
''Mennään.'' Aaron sanoi Edwardille ja Katelle. ''Meillä ei ole paljon aikaa.''
''Heh. Minusta tuntuu, että meillä on koko päivä aikaa.'' Anthon sanoi. ''En usko, että vartijat saavat tuota paloa kovin nopeasti sammumaan.''
''Jep. Minusta tuntuu, että heidän ainoa toivo tällä hetkellä on Walker. Mutta luuletteko, että hän auttaisi heitä.'' Edward sanoi hymyillen.
He neljä lähtivät kävelemään takaisin kohti Lindan kauppaa, mikä oli vaikeaa paniikin keskellä. Ihmiset tönivät toisiaan ja vähät välittivät siitä jäikö joku heidän alle. Mutta he pääsivät kuin pääsivätkin perille noin kymmenessä minuutissa. ''No miten meni?'' Linda kysyi, kun he sulkivat oven perässään.
''Katso ulos.'' Anthon sanoi hymyillen. Linda vilkaisi ja alkoi hymyilemään hänkin.
''Nyt kun te tulitte takaisin vahditteko Mariaa hetken ajan? Minä tahdon nähdä tämän shown.'' Hän sanoi nauraen ja poistui kaupasta ihmisten sekaan.
''Eikö Mounica ja Linda ole vielä tulleet takaisin?'' Aaron kysyi, ja Maria pudisti päätään. ''Toivottavasti he ovat kunnossa.'' Aaron sanoi.
''Kyllä he pärjäävät. He tulevat takaisin tuota pikaa.'' Anthon sanoi ja nappasi hyllyltä tuoretta leipää ja alkoi syömään sitä. Aaron odotti muita oven edessä. Hän oli huolissaan. Mitä jos India ja Mounica olivat joutuneet pulaan? Mitä jos he eivät päässeet palavasta kartanosta ulos? Valkeat noidat olivat immuuneja tulelle joten vaikka he olisivatkin jääneet sinne jumiin he olisivat kunnossa. He mitä luultavammin olisivat parhaimmassa turvassa kartanon sisällä, siihen asti kunnes palo saataisiin sammutettua.
Aaron mietti kuinka nopeasti uutinen vanhimpien turhista lupauksista leviäisi. Moni ihminen oli joutunut paniikkiin ja luultavasti kertoivat jokaiselle tutulleen asiasta.
Suuttuisiko Mounica taas kuullessaan, että Aaron käytti kuukiveä saadakseen ihmisten huomion? Anthon ei pitänyt asiaa minään. Ehkä hän auttaisi Aaronia Mounican kanssa, kun oli aika kertoa asiasta hänelle.
Levottoman tunnin jälkeen Mounica ja India tulivat kaupan ovesta sisään perässään Walker. ''Taivaan kiitos.'' Aaron sanoi helpottuneena. ''Mikä teillä kesti?''
''Jouduimme ihmisten jalkoihin. Tuolla on hirveä tungos.'' Mounica sanoi. ''Me todellakin tökättiin ampiaisten pesää.''
''Siitä saat kiittää Aaronia. Hän sai ihmiset uskomaan, että vanhimmat eivät voi suojella heitä.'' Anthon sanoi.
''Ai. Miten?'' Walker kysyi. Hänellä oli näkyvä kuhmu otsassa.
Aaron katsoi Mounicaa anteeksi pyytävästi. ''Minä käytin kuukiveä tehdäkseni ukkospilven, jotta ihmiset kiinnittäisivät minuun huomiota.''
''Sinä teit mitä?!?'' Mounica huusi.
''Mutta en antanut portin kasaantua. Minä tiesin mitä tein.'' Aaron sanoi nopeasti.
''Ja voi poikaa. Oliko hän vaikuttava?'' Anthon sanoi ennen kuin Mounica ehti avata suutaan. ''Hän hoiti hommon kunnialla kotiin.''
''Ai. No. Mutta. Selvä.'' Mounica sanoi ja selvästi joutui hillitsemään itseään.
''Mitään pahaa ei sattunut. Ei vahingon vahinkoa.'' Aaron sanoi, ja Mounica näytti miettivän mitä seuraavaksi sanoisi.
''No. Pääasia, että sait ihmiset uskomaan.'' Hän ponnisti sanat suustaan. Sen kuullessaan Aaron rentoutui helpottuneena. Mounica ei aihauttanut kohtausta.
''Miten sinä heidät löysit?'' Edward kysyi Walkerilta.
''Ei ollut vaikea nähdä noita liekkejä.'' Hän vastasi. ''Arvasin, että te olitte asialla ja päätin mennä katsomaan.''
''Ja onneksi tulit.'' India sanoi. ''Me olimme alakynnessä. Ainakin viisitoista vartijaa oli meidän edessä, ja takana oli palava kartano. Walker tuli paikalle ja teki lammen vartijoiden alle, ja me pääsimme karkuun.''
''No. Eipähän lopu vartijoilta nyt vesi kesken, kun yrittävät sammuttaa paloa.'' Walker sanoi hymyillen ja otti hänkin tuoretta leipää hyllyltä. Muutaman tunnin kuluttua kaupan ovelta kuului kilahdus, ja Linda saapui paikalle. Hänen silmänsä loistivat onnesta.
''Tuo oli mahtavaa!'' Hän huudahti ja halasi Mounicaa.
''Saivatko he tulen sammumaan?'' Anthon kysyi.
''Ainakin osittain. Kyllä se vielä kytee, mutta suurimmat liekit on hoideltu.''
''Jäikö kartanosta mitään jäljelle?'' Walker kysyi.
''Muutama seinä ja kellari.'' Linda kertoi. ''Uskomatonta. Tässä kaupungissa ei ole ikinä ollut yhtä vilkasta.''
''Ja kaikki meni suunnitelmien mukaan. Varmaan ensimmäinen kerta.'' Aaron sanoi ja Mounicakin hymyili. Hän oli joko vakuuttunut siitä, että Aaron hallitsi pimeyttä sisällään tai sitten hän oli hyvä esittämään. Maria tuli Mounican luokse ja halasi häntä.
''Onneksi olkoon.'' Hän sanoi ja Mounica liikuttui.
''Voi kiitos.'' Mounica sanoi kiiltelevin silmin. Hän selvästi piti Mariaa kuin pikkusiskonaan. Mounica näytti onnelliselta ollessaan Marian lähellä, ja Mariakin hymyili vain harvoin ja yleensä jos hän hymyili hän jutteli Mounican kanssa.
''Mitäs sitte seuraavaksi?'' Walker kysyi. ''Kaupunkilaiset on saatu evakkoon. Enää me tarvitaan aseet millä voidaan tappaa demoni.''
''Mennään huomenna sinne ihmissusien salaiseen paikkaan.'' Aaron sanoi. Se oli heidän ainoa vaihtoehto. Demoni voisi hyökätä jo sinä iltana, mutta Aaron toivoi, että se odottaisi vielä pari päivää.
''Ketkä sinne lähtee?'' Anthon kysyi.
''Luulen, että Lindan ainakin kannattaa lähteä, sillä hän tuntee ihmissusista yhden. Jos sinä Mounica jäät vahtimaan Mariaa siksi aikaa, kun me muut käymme metsässä?''
''Joo kyllä se sopii.'' Mounica sanoi ja rutisti vielä kerran vieressään olevaa Mariaa.
Luku 9
Seuraavana aamuna Aaron puristi amulettia kaupan varastossa. Heistä oli tehty etsintäkuulutus ilmoitus, joten he eivät voineet poistua kaupungista porttien läpi. Mounica jäisi Marian kanssa kauppaan odottamaan heitä. Linda oli innoissaan amuletista. ''En olisi ikinä uskonut saavani kokea mitään näin hienoa.'' Hän sanoi, kun Aaronin eteen ilmestyi tumma massa ja hän käveli sitä päin. ''Nähdään tuota pikaa.'' Aaron sanoi Mounicalle ja Marialle muiden mentyä portaalin läpi. Maria vilkutti hänelle hänen astuessa portaaliin.
Aaron, Anthon, Linda, India, Kate, Edward ja Walker saapuivat mukulakivitielle kaupungin rajalle. Aaron katsoi taakseen ja nyt kukkulan huipulla näkyi vain kartanon rauniot. Lindakin katseli tyytyväisenä kukkulan huippua. ''Tuohon näkyyn voisi tottua.'' Hän sanoi hymyillen. Hetken ihasteltuaan maisemaa he lähtivät kävelemään metsää kohti. He olivat tulleet kaupungin länsipuolelle ja nyt he etsivät katseellaan puroa. Lopulta Kate huusi kauempana, että hän löysi sen. Muut menivät hänen luokseen. ''Hyvä homma.'' Edward sanoi. Sen jälkeen he lähtivät kävelemään loivaa ylämäkeä syvemmälle metsään puron ohjaamaan suuntaan.
''Luuletteko te että ihmissudet ovat ystävällisiä?'' Kate kysyi huolissaan. ''Auttavatkohan he meitä?''
''Toivotaan.'' Anthon sanoi. ''Mutta kyllä minä luulen, että he ystävällisiä ovat. Eivät he muuten olisi saaneet asua ihmisten keskellä.'' Hän sanoi ängetessään tiheän puskan läpi, jotta ei menettäisi katsettaan purosta.
''Miksiköhän he lähtivät kaupungista pois?'' Walker ihmetteli menneessään Anthonin perässä. ''Mitä jos heidät on tapettu?''
''Sitä minä en ihmettelisi.'' Edward sanoi. ''Basilin vanhimmat ovat hirveitä.''
''Tahtoisin nähdä heidän ilmeet, kun he huomaavat, että kaupunki on melkein tyhjillään.'' Anthon sanoi hymyillen mielikuvalle.
''Olisittepa nähneet heidän ilmeet eilen, kun tuli oltiin saatu sammutettua.'' Linda sanoi vahingoniloisena. ''Sitä minä en ikinä unohda.''
He kävelivät vielä ainakin kolme tuntia puron vieressä ja lopulta he näkivät ränsistyneen talon, jonka kuistilla istui vanhempi mies piippu suussa. Aaron käveli suoraan hänen eteen, ja mies nousi ylös tuolista. ''Mitä te täällä teette? Menkää Pois!'' Hän huusi rahisevalla äänellä nojaten kävelykeppiin. Linda oli juuri sanomassa jotain, kun talosta tuli ulos mies ja nainen. Molemmat näyttivät olevan noin neljäkymmentä vuotiaita, ja Aaron oletti heidän olevan Matthewin vanhemmat.
''Ai hei Linda.'' Nainen sanoi, ja piippu suinen mies näytti rauhoittuvan. Hän istui takaisin tuoliin. ''Mikäs sinut tänne tuo?''
Linda näytti vaivaantuneelta. ''Minä... Tai siis me. Tuota noin... Tarvitsemme teiltä palvelusta.'' Hän sanoi änkyttäen. ''Missä Matthew on?'' Linda kysyi, ja jokaisen kolmen ihmissuden ilmeet synkkenivät.
''Hän ei ole täällä.'' Matthewin äiti sanoi.
''Missä hän on? Ei kai mitään ole sattunut?'' Linda kysyi huolissaan. ''Ja miksi te täällä olette?''
''Meidät häädettiin pois kaupungista.'' Matthewin isä kertoi synkästi.
''Miksi?''
''Koska Matthew teki kaikista rikoksista kamalimman.'' Matthewin äiti sanoi ja istuutui penkkiin vanhemman miehen vierelle.
''Voi ei. Kenet?'' Linda kysyi.
''Yhden rikkaan nulikan. Se saasta oli kiusannut Matthewia jo vuosia. Jos minulta kysytään, hän ansaitsi sen.''
''Missä Matthew nyt on?'' Aaron kysyi.
''Hän on vanhimpien kartanon kellarissa vankityrmässä.''
Linda näytti järkyttyneeltä. ''Voi ei.''
''Mitä nyt?''
''Me poltimme sen kartanon eilen.'' Linda kertoi. ''Mutta kellari säilyi. Matthewin on oltava kunnossa.''
''Te teitte mitä?'' Matthewin isä kysyi. Hän näytti vaikuttuneelta, mutta samaan aikaan huolestuneelta.
''Me poltimme vanhimpien kartanon.'' Linda sanoi, ja Matthewin äiti naurahti.
''Se on heille ihan oikein.'' Hän sanoi. ''Mutta miksi te tänne tulitte?''
''Me tarvitsemme teidän verta.'' Linda sylkäisi sanat suustaan, ja Matthewin äidin ilme muuttui rajuksi hänen ensin katsottuaan Lindan seuralaisia ja tajutessaan keitä siinä oli.
''Älä vaan sano, että sinä toit meidän luoksemme noitia!'' Hän nousi penkistä ylös ja ärjäisi.
''He ovat ihan ok.'' Linda sanoi nopeasti.
''Me olemme jo valmiiksi pulassa ja sinä toit heidät tänne? Mitä sinä oikein kuvittelit? Että me auttaisimme heitä?''
''Kyllä juuri niin minä kuvittelin.'' Linda sanoi. ''Basiliin on hyökkäämässä suurdemoni ja ainoa keino tappaa se on se jos me saamme teiltä verta.''
''Meillä ei ole varaa auttaa noitia. Meidät on jo häädetty pois meidän kodista, koska Matthewilla meni hermot ja hän kävi sutena nuoren miehen kimppuun. Me emme voi lisätä rikosten listaan noitien auttamista.''
''Tässä on nyt isommat asiat kyseessä kuin teidän maine.'' India sanoi. ''Teidän on pakko auttaa tai muuten monet sadat ellei jopa tuhannet ihmiset kuolevat.''
Matthewin äiti näytti mietteliäältä. ''Olet ehkä oikeassa, mutta miksi meidän pitäisi auttaa kaupunkilaisia, jotka eivät pitäneet meidän puolia kun meidät häädettiin kaupungista?''
''Me emme edes tienneet miksi te lähditte. Vanhimmat eivät kertoneet Matthewin rikoksesta. Yhtenä päivänä koko kaupungin sudet olivat vain kadonneet.'' Linda kertoi. ''Teidän on pakko auttaa meitä.''
''Yhdellä ehdolla.''
''Minkälaisella?''
''Pelastakaa Matthew niin saatte niin paljon verta kuin vain haluatte.''
''Sovittu.'' Aaron sanoi. Oli se parempi sopimus kuin ei mitään. Ja Aaron oletti tehtävän olevan helppo, nyt kun kartano oli raunioina ja sitä tuskin vartioi kovin moni vartija. ''Lähdetään takaisin.''
''Me odotamme teitä täällä.'' Matthewin isä sanoi ja meni takaisin ränsistyneeseen taloon. Ovi narisi hänen avatessa sen.
Aaron, Linda ja kumppanit lähtivät kävelemään puroa pitkin takaisin kaupunkiin. ''Tämä on kamalaa.'' Linda sanoi. ''Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että Matthew on muuttanut jonkun ihmissudeksi.''
''Aika karua karkottaa kaikki sudet kaupungista yhden tehdessä rikoksen.'' Edward sanoi.
''Karu on laki.'' Totesi Anthon.
''Tämä saa minut vain entistä tyytyväisemmäksi siitä, että te poltitte vanhimpien kartanon.'' Linda sanoi. ''Heidät pitäisi laittaa kärsimään kaikista teoistaan.''
''No pian he saavat tuta demonin raivon. Ehkä he jotain oppivat sitten kun he huomaavat, että eivät pärjää demonille.'' Anthon sanoi. He kävelivät nopeampaa vauhtia alamäkeä kuin ylämäkeä tullessaan talolle. He olivat melkein metsän reunalla, kun he kuulivat Basilin kaupungin hälytyskellot. Linnut lähtivät puista lentoon säikähtäessään kovaa kajahdusta. ''Se on varmaan demoni. Se hyökkää.'' Kate sanoi peloissaan. He pysähtyivät kuuntelemaan ja kuulivat etäisen rääkäisyn.
''Mennään.'' Walker sanoi ja lähti juoksemaan kaupunkia kohti. Muut seurasivat perässä ja kun he tulivat pois metsästä he näkivät kaupungin etelä puolella demonin syöksemässä sinistä tulta slummialueelle. ''Äkkiä kartanolle!'' Aaron huusi. Tällä kertaa he pääsivät portista läpi, sillä portin luona ei ollut yhtäkään vartijaa. Kun he saapuivat slummialueelle siellä oli täysi kaaos päällä. Satoja ihmisiä juoksenteli ympäriinsä tietämättä minne mennä. Osa oli fiksuja ja lähtivät pois kaupungista, mutta osa meni rakennuksiin piiloon. He juoksivat slummialueen läpi ja kun he saapuivat ydinkaupunkiin kuului ainakin kymmenen kovaa pamausta ja kaikki katsoivat demonia. Sitä päin lensi kymmenen tykinkuulaa, jotka osuivat sitä rintaan. Demoni ei näyttänyt edes huomaavan kuulia, mutta vaikutti ärsyyntyneen pamauksista. Se lähti äänien suuntaan syöksyyn ja syöksi tulta. Kun se katosi talojen taakse Aaron ja muut jatkoivat juoksemista.
Ydinkaupungissa ei ollut lähellekkään niin montaa ihmistä kuin slummialueella. Näköjään Aaronin varoitukset olivat levinneet siellä hyvää vauhtia. Kun he olivat puolessa välissä matkaa kuului toiset kymmenkunta pamausta ja demonin rääkäisy. He juoksivat pysähtymättä kertaakaan ottamaan henkeä kartanolle. ''Minä menen Mounican ja Marian luokse.'' Kate sanoi ja lähti Lindan kauppaa kohti heidän tullessaan palaneen kartanon pihalle. ''Okei. Hyvä.'' Anthon sanoi. ''Ehkä sinunkin kannattaisi mennä.'' Hän sanoi Lindalle.
''Joo olet oikeassa. Minusta ei ole vastusta demonille.'' Linda sanoi ja juoksi Katen perään.
''Käydään hakemassa Matthew.'' Anthon sanoi. Kartanosta oli jäljellä vain muutama musta seinä, ja he etsivät kellarin sisäänpääsyn. Se oli kartanon oikeassa nurkassa. Siellä missä oli ollut ilmeisesti hovimestarinkin huone. ''Turhaan me kaikki sinne ängetään.'' Walker sanoi. ''Menkää te vain.'' Hän sanoi Aaronille ja Anthonille. Ennen kuin he ehtivät mennä kellariin kuului kymmenkunta uutta pamausta tällä kertaa läheltä. ''Nopeasti!''
Aaron ja Anthon menivät kellariin. Siellä oli pimeää ja Aaron sytytti kätensä tuleen. Kellari oli syvällä ja he eivät enää kuulleet ääniä pihalta. Hiljaisuus oli painostava. Aaronista tuntui, että rappuset jatkuivat loputtomiin. Lopulta he saapuivat pitkään käytävään jonka oikealla puolella oli sellejä. Aaron lähti juoksemaan käytävää eteenpäin tarkistaen jokaisen sellin. Matthewia ei näkynyt, ja hän jatkoi matkaa, kunnes kuuli tutun äänen. ''Terve. Pitkästä aikaa.'' Kuului sihisevä ääni mikä sai joka kerta Aaronin niskavillat pystyyn.
''Kuka siellä.'' Anthon kysyi ja sytytti hänkin kätensä tuleen.
Aaron kirosi ääneen. ''Se on se vampyyrien johtaja.'' Hän sanoi.
''Kyllä. Olen odottanut näkeväni sinut taas. Olen alkanut miettimään, että kosto voisi olla suloinen. Yritin jo aiemmin saada kostoni kertomalla vanhimmille teistä, mutta taas kerran Aaron liukeni ongelmista ulos.''
''Ehkä se kertoo jotain. Ehkä Aaron on parempi kuin sinä.'' Anthon sanoi.
''Ehkä. Mutta ei pimeässä.'' Ja silloin Aaron tunsi kuinka hänet tönäistiin taaksepäin ja hänen käsien liekit sammuivat, kun hän tömähti kellarin kivilattialle. ''Tämä on siitä hyvästä, että tapoit ystäväni!'' Vampyyrien johtaja sihisi ja löi Aaronia poskeen. Aaron tunsi kuinka neljä pitkää ja terävää kynttä upposi lihaan ja verta alkoi valua neljästä syvästä viillosta. Hän näki tumman hahmon päällään. Sitten hän näki valon välähdyksen hahmon takana, kun Anthon ampui tulipallon vampyyriä selkään. Vampyyri kääntyi ympäri ja syöksähti Anthonia päin. Aaron näki hämärästi kuinka vampyyri löi kätensä Anthonin vatsaan, ja Anthoninkin käsien liekit sammuivat. Aaron sytytti omat kätensä uudestaan tuleen ja näki Anthonin kaatuvan maahan pidellen veristä vatsaansa. ''Jätä hänet rauhaan!'' Aaron huusi. ''Tämä on meidän välinen asia. Minä olin se joka tappoi sinun orjasi.''
''Minä ajattelin vain tehdä vastapalveluksen.'' Vampyyri sanoi ja syöksähti taas Aaronia kohti. Aaron teki eteensä kilven ja vampyyrin juoksu loppui lyhyeen. Hän yritti mennä kilvestä läpi, mutta ei päässyt. Aaron loihti pari tikaria eteensä ja poisti kilven hänen ja vampyyrin välistä. Vampyyri joka yritti mennä kilvestä läpi kaatusi eteenpäin kilven hävitessä ja molemmat tikarit upposivat sen vatsaan. Sen jälkeen Aaron ampui vampyyriä paineaallolla ja vampyyri lensi monta metriä taaksepäin tuskissaan.
Aaron lähti kävelemään hänen luokseen silmiä kirvellen. Hän kyykistyi vampyyrin vierelle ja loihti tikarin aivan vampyyrin kasvojen eteen. ''Anna tulla. Tee se!'' Vampyyri huusi. Hänkin tiesi jo, että Aaron oli voittanut. Aaronin teki kovasti mieli upottaa tikari vampyyrin silmään, mutta jokin sai muuttamaan hänen mielensä. ''Tee se! Tiedän, että haluat. Se kuuluu sinun luontoosi.'' Vampyyri sihisi.
''Ei. Minä en ole pimeä vaikka sinä kuinka luulet.'' Aaron sanoi. ''Ja en loihtinut demonille porttia tappaakseni tuhansia ihmisiä. Loihdin sen vain pelastaakseni itseni ajattelematta asiaa sen enempää.''
''Älä valehtele.'' Vampyyri sanoi.
''En minä valehtele. Olen täällä kellarissakin vain sen takia, että saan ihmissuden verta. Tarvitsen valkoisen tikarin millä tapan demonin.'' Aaron sanoi. Vampyyri ei sanonut tuohon enää mitään. Aaron päätti jättää hänet henkiin. Sitten hän meni Anthonin luokse ja paransi hänen haavan. Hän oli menettänyt paljon verta ja oli huonossa kunnossa. Haavan parantaminen ei palauttanut hänen voimiaan, sillä Aaron ei pystynyt loihtimaan verta takaisin hänen ruumiiseen. Aaronin oli jätettävä Anthon siihen hetkeksi istumaan.
Aaron meni kellarin käytävän päätyyn ja löysi Matthewin sieltä. Matthewilla oli pitkät kiharat vaaleat hiukset ja likaiset köyhän miehen vaatteet. Aaron sulatti hänen sellin lukon. ''Tule mennään.'' Hän sanoi Matthewille, joka näytti olevan hänkin heikossa kunnossa. Hän näytti helpottuneelta ja lähti seuraamaan Aaronia kyselemättä.
He ohittivat Anthonin, joka oli pelottavan hiljaa. Kun he poistuivat kellarista heitä odotti kartanon raunioilla Edward, Walker, Mounica ja India. ''Käy hakemassa Anthon. Hän on huonossa kunnossa.'' Aaron sanoi Walkerille, joka lähti saman tien kellariin. ''Me muut. Tehdään ne tikarit.''
''Mitkä tikarit?'' Matthew kysyi. Hän näytti hämmästyneen kartanon raunioita. ''Mitä täällä on oikein tapahtunut?'' Hän kysyi. Silloin demoni rääkäisi jossain heidän lähellä, mutta sitä ei näkynyt. ''Mikä helvetti toi oli?''
''Se oli suurdemoni. Oletko ollut koko nämä kolme kuukautta tuolla kellarissa?'' Aaron kysyi.
''Kyllä.''
''No sitten meillä on sinulle hiukan kerrottavaa.'' Aaron sanoi ja alkoi kertomaan lyhyesti demonista ja valkoisista tikareista. Ja siitä, että hänen perheensä ja muut ihmissudet oltiin karkotettu kaupungista. Matthew näytti vaipuvan syyllisyyteen kuullessaan, että oli aiheuttanut perheelleen harmia. ''Se ei ole sinun vikasi. Vanhimmat sen päätöksen tekivät.'' Aaron sanoi hänelle.
''Aaron. Meillä on kiire.'' Mounica hoputti. Aaron loihti viisi pimeän tikaria maahan ja yhden käteensä.
''Oletko valmis?'' Hän kysyi Matthewilta.
''Joo tottakai. Mitä vain jotta saadaan se demoni hengiltä.''
Aaron viilsi Matthewin käteen syvän viillon ja Matthew puristi kätensä nyrkkiin. Sitten hän siirsi sen tikarien päälle. Aaron heitti kädessään olevan tikarin siihen muiden tikarien joukkoon ja nyt niistä jokainen oli Matthewin veressä. Mounica painoi omat kädet tikarien yläpuolelle ja alkoi polttamaan niitä. Aaron tunsi liekkien kuumuuden kasvoillaan katsellessaan kuinka tikarit alkoivat muuttumaan valkoisiksi.
''Vau.'' Edward sanoi ja otti yhden valkoisista tikareista käteen Mounican lopetettua polttamisen. ''Tämä ei ole edes kuuma.''
Silloin Walker tuli pois kellarista puoliksi kantaen Anthonia. Walker laski Anthonin nojaamaan yhteen hiillostuneeseen seinään. ''Tuossa yksi sinullekkin.'' Aaron sanoi ja ojensi Walkerille tikarin. Indiakin noukki maasta yhden itselleen ja Mounica testasi miltä tuntuu lyödä sellaisella.
''Hyvältä tuntuu.'' Hän sanoi, ja Aaron otti toiseksi viimeisen tikarin itselleen. Walker kävi viemässä puolitajuttomalle Anthonille viimeisen tikarin. ''Koita kestää.'' Hän sanoi ystävälleen ja palasi muiden luokse.
Aaron kuuli juoksu askelia takanaan ja kääntyi ympäri. Linda, Kate ja Maria juoksivat heidän luokse. ''Mitä te täällä teette?'' Mounica kysyi.
''Meidän kauppa... Se on tuhoutunut.'' Linda selitti hengästyneenä. ''Demoni... Se poltti sen. Ehdimme juuri ajoissa ulos.''
''Okei. Odottakaa te kolme tässä Anthonin kanssa, kun me käymme tappamassa demonin.'' Mounica sanoi ja hän, India, Walker, Edward ja Aaron lähtivät juoksemaan demonia kohti. Mutta Aaron ei päässyt pitkälle, kun Maria huusi häntä nimeltä. Aaron pysähtyi ja meni hänen luokseen.
''Niin Maria?'' Hän kysyi polvistuessaan hänen tasolle.
''Kuukivi on tärkeä, eikö olekkin?'' Maria kysyi.
''Kyllä.''
''Anna se minulle.'' Maria sanoi. ''Minä voin pitää sitä turvassa.''
''Ei.'' Aaron sanoi. ''Kivellä ei ole mitään hätää.''
''Mutta mitä jos sinulle sattuu jotain?'' Maria kysyi.
''Ei minulle mitään satu. Me voitamme tämän taistelun. Luota minuun.'' Aaron sanoi ja lähti muiden perään. Hän kuuli vielä Marian vinkaisevan, kun demoni ärjäisi niin, että maa melkein tärisi.
Aaron saapui muiden luokse ja siinä he olivat. Mounica, India, Walker, Edward ja Aaron vastaan suurdemoni. Kolme noitaa ja yksi ihminen vastaan peto. He olivat vain kolmen kujan päässä Anthonista, Lindasta, Katesta ja Mariasta, mikä lisäsi heidän paineita. He neljä olivat tällä hetkellä täysin vastustuskyvyttömiä demonia vastaan. Aaronin ja muiden olisi ohjattava demoni kauemmas heistä.
Heidän lähellään oli kuusi vartijaa tykkien takana valmiina ampumaan. ''Älkää ampuko!'' Aaron huusi. ''Se vain suututtaa sitä lisää.'' Vartijat katsoivat Aaronia ihmeissään. ''Älkää ampuko!''
Vartijat päästivät tykeistä irti ja lähtivät juoksemaan pakoon. Demoni oli lähdössä heidän perään, mutta Aaron onnistui heittämämään pimeän narun demonin suun ympärille ja veti kaikin voimin itseään päin. ''Minut sinä haluat.'' Hän sanoi. ''Noniin. Lähde perääni.'' Aaron sanoi ja valmistautui juoksemaan. Demoni ärjäisi ja lähti syöksyyn Aaronia päin, ja se olisi saanuutkin Aaronin suuhunsa jos Walker ei olisi ampunut sitä tulipallolla silmäkulmaan. Demonin keskittyminen herpaantui ja Aaron pääsi hyppäämään sivuun. Nyt demoni jahtasi Walkeria, joka lähti juoksemaan pois päin kartanosta. Demoni lensi talojen yli, Walkerin juostessa talojen välistä.
Aaron lähti heidän perään Edward, India ja Mounica kannoillaan.
Kun he olivat tulleet muutaman talon päähän Walker jäi loukkuun. Hän oli demonin ja seinän välissä, mutta onneksi hänellä oli suuret voimat, ja kun demoni alkoi syöksemään sinisiä liekkejä kidastaan, Walker loihti maan alta vesimuurin eteensä. Kuului kiehahdus ääni, kun kuumat liekit osuivat veteen, ja ilmaan syntyi vesihöyryä.
India muuttui näkymättömäksi ja alkoi heitellä demonia kivillä huutaen samalla häiritäkseen sitä. Demoni lopetti tulen syöksemisen ja alkoi etsimään Indiaa, mutta ei nähnyt häntä missään.
Silloin Aaron kuuli kiljumista kuusikerroksisen talon ylimmästä kerroksesta. Asunto oli ilmiliekeissä ja joku roikkui ikkunasta. ''Pitäkää demoni kiireisenä!'' Aaron huusi Walkerille, Indialle ja Mounicalle. Sitten hän juoksi Edward kannoillaan kuusikerroksiseen taloon. He juoksivat rappusia pitkin ylös. Savu paksuni mitä korkeammalle he menivät ja molemmat yskivät. Kun he tulivat kuudenteen kerrokseen he näkivät palaneen oven takana asunnon mikä oli liekeissä. Suoraan asunnon toisella puolella näkyi nainen roikkumassa ikkunasta. ''Saatko liekkejä sammutettua?'' Edward kysyi yskien.
''Voin kokeilla.'' Aaron sanoi ja ampui niin suuren paineaallon kuin pystyi ja heidän onnekseen asunnon liekit sammuivat. Molemmat juoksivat asunnon läpi ikkunalle ja nostivat noesta mustan naisen takaisin sisään. ''Taivaan kiitos.'' Nainen sanoi ja romahti täysin. Hän kävi hysteerisesti itkemään ja ryömi nurkkaan.
''Odota tässä. Sain idean.'' Edward sanoi ja kiipesi itse ikkunasta ulos. Aaron ihmetteli mitä Edward oikein ajatteli.
''Oletko hullu?'' Hän kysyi. ''Sinä kuolet jos tiput!''
''Luota minuun.'' Edward sanoi ja alkoi kiipeämään talon seinässä olevia köynnöksiä pitkin talon katolle. Aaron katsoi ikkunasta alas ja näki Indian tajuttomana maassa. Mounica ja Walker olivat vesimuurin takana. Demonin suusta syöksyi sinistä tulta jatkuvalla syötöllä vesimuuriin, ja Walker alkoi nättämään väsyneeltä. Aaron pelkäsi hänen uuvuttavan itsensä loppuun. Sitten Aaron kuuli yläpuoleltaan huutoa. ''Hei!'' Edward huusi. ''Juuri sinä. Vitun ruma otus!'' Demoni käänsi katseensa ylös Edwardin suuntaan. ''Tule tänne!'' Edward huusi. Demoni levitti siipensä ja lepatti niitä kunnes nousi Aaronin kanssa samalle korkeudelle. Sitten Aaron näki jonkin tippuvan demonin selkään. Se oli Edward. ''Ei vittu se on hullu.'' Aaron ajatteli.
Demoni yritti näykkiä suullaan Edwardia joka oli sen selässä, mutta se ei ylettänyt. Edward kiipesi demonin niskaa pitkin kunnes oli demonin pään päällä. ''Ei vittu Edward kuolee!'' Aaron ajatteli paniikissa. Hän ei mitenkään voi selvitä tuosta.
Kun Edward oli demonin pään päällä demoni menetti täysin malttinsa. Sen suusta lenteli liekkejä sen riuhtoessa päätään ympäriinsä ja Aaron ei voinut kuin imetellä miten Edward ei pudonnut kuolemaan. Sitten se tapahtui. Edward löi demonia valkoisella tikarilla silmään ja demoni alkoi riuhtoa entisä hurjemmin. Sen kurkusta kuului ääni mitä ei voi sanoin kuvailla. Äänestä kuuli, että demoni tunsi suurta tuskaa ja näytti menettävänsä hallinnan lennostaan. ''Äkkiä! Hyppää tänne!'' Aaron huusi Edwardille, joka oli liukunut takaisin demonin selän päälle. Nyt hän tasapainoili ja yritti saada hyvää asentoa hyppyyn. Aaron näki, että demoni alkoi pudota. ''Nyt!'' Aaron huusi ja Edward hyppäsi juuri kun demoni menetti korkeutta muutaman metrin, ja Edwardin hyppy jäi selvästi lyhyeksi. Aaron loihti pimeän narun Edwardin eteen ja Edward sai siitä kiinni. Hän huusi tuskasta kolahtaessaan talon seinään. Demoni putosi kuuluvasti tömähtäen maahan ja lähti kompuroimaan pois päin.
Edward jatkoi huutamista ja silloin Aaron tajusi hänen huutavan koska pimeän naru poltti hänen kättään. ''Pidä kiinni!'' Aaron huusi.
Edward katsoi suoraan ylös Aaronin silmiin ja Aaron näki kauhun hänen silmissään. Ja silloin Edwardin ote irtosi narusta ja hän putosi viidennestä kerroksesta alas maahan. Aaronin oli pakko sulkea silmänsä, mutta hän ei voinut olla kuulematta mäiskähdystä mikä kuului Edwardin osuessa kivitiehen.
Luku 10
Aaron juoksi rappuset alas nopeammin kuin hän ehti tajuta mitä oli tapahtunut. Mounica oli häntä rappukäytävän ovella vastassa ja esti häntä juoksemasta pihalle. Mounica joutui käyttämään kaikki voimansa jotta Aaron ei päässyt hänen ohi. Aaron näki Walkerin kävelevän Mounican takaa heidän ohi sinne minne Aaron tiesi Edwardin pudonneen. ''Anna minun mennä!'' Aaron huusi.
''Sinun ei tarvitse nähdä sitä!'' Mounica karjaisi ja tönäisi Aaronin kauemmas. Walker saapui heidän luokse pudistellen päätään. Sitten hän meni tajuttoman Indian luokse.
''Miten tämä on mahdollista?'' Aaron kysyi. ''Hän... Hän kuoli turhaan!'' Hän huusi. ''Tikari ei toiminut!''
''Minä tiedän.'' Mounica sanoi. ''Sinun täytyy rauhoittua.''
''Miten sinä kuvittelet että sen teen? Kaiken sen jälkeen mitä me teimme, ja Edward kuoli turhaan!'' Aaron huusi. ''Miksi tikari ei toiminut?''
''En minä tiedä.'' Mounica sanoi. Aaron katsoi häntä silmiin ja näki kyyneliä niissä. ''Ehkä me tarvitsisimme oikean pimeän noidan tikareita. Ehkä sekaverisen tikarit eivät kelpaa.''
Aaron löi nyrkillä seinään ja kirosi demonin syvimpään helvetin syöveriin. Sitten hän näki oviaukosta ainakin kolmekymmentä vartijaa, jotka saapuivat paikalle. Yhdellä heistä oli mukanaan liina ja hän käveli Edwardin luokse luultavasti peittelemään hänet. ''Saanko nyt mennä?'' Aaron kysyi, ja Mounica väistyi sivuun. Aaron käveli valkoisen liinan alla olevan Edwardin ruumiin vierelle ja kävi polvilleen. ''Lepää rauhassa veli.'' Hän sanoi ja ei voinut kuin itkeä. He eivät tunteneet kauan, mutta hänestä oli tullut Aaronille läheinen. Mounica tuli Aaronin vierelle ja laski käden hänen olkapäälle.
Vartijat näyttivät unohtaneen heidän etsintäkuulutuksen. He vain seisoivat siinä heidän ympärillä eivätkä liikahtaneetkaan. Linda, Maria ja Matthew tulivat myös paikalle perässään Kate, joka auttoi Anthonia kävelemään. Walker meni Katen tilalle auttamaan Anthonia ja vei hänet juuri heränneen Indian vierelle. Mounica meni Marian luokse ja talutti hänet pois paikalta. Vaikka Edward olikin liinan alla, hänen alleen oli syntynyt suuri verilammikko mikä oli valunut jo Aaronin polviin asti.
Sitten Aaronin kiusaksi kylän vanhimmat saapuivat paikalle. Etummaisena tuli tiukkahuulinen nainen perässään partasuinen mies. Sitten tuli sotilas, joka veti miekkansa samantien esiin.
''No mitä te odotatte?'' Tiukkapipoinen nainen kysyi. ''Napatkaa heidät!'' Hän huusi vartijoille. Sotilas otti pari askelta lähemmäs Aaronia, mutta ei päässyt pidemmälle, kun kymmenen vartijaa meni hänen eteen. ''Mitä te teette?'' Sotilas kysyi.
''Me emme tee enää mitään mitä te tahdotte.'' Sanoi yksi vartijoista.
''Teidän aikanne on nyt ohi.'' Sanoi toinen, kolmas ja neljäs hänen perässään.
''Te ette voi tehdä tätä!'' Partasuinen mies huudahti.
''Sanakin vielä ja leikkaamme kielenne irti.'' Sanoi ensimmäisenä puhunut vartija. ''He pelastivat tämän kaupungin. Te valehtelitte.''
Kaupungin vanhimmat eivät osanneet sanoa enää mitään, sillä lisää vartijoita saapui paikalle vastustamaan heitä. Vartijat osoittivat heitä keihäillä ja työnsivät pois kadulta. Pois Aaronin ja muiden luonta. Sitten yksi vartijoista tuli Aaronin luokse. ''Me pidämme hänelle kunnon hautajaiset ja hautaamme kaupunkimme sankarien joukkoon.'' Aaron katsoi vartijaa osaamatta sanoa mitään, muuta kuin kiitos. Vartija kätteli Aaronin kanssa, ja silloin Aaron muisti ihmissudet. Aaron kertoi, että he eivät olisi voineet karkottaa demonia ilman Matthewin apua ja pyysi heitä päästämään ihmissudet takaisin kaupunkiin. ''Katsotaan mitä me voimme tehdä.'' Vartija sanoi ja vinkkasi Aaronille silmää.
Kahden päivän kuluttua satoi ja Aaron seisoi arkun vieressä sateenvarjon alla. Kaikki olivat pukeutuneet tummansinisiin vaatteisiin, mikä oli kunnianosoitus sankareille hautajaisissa. Joku piti puheen, mutta Aaronista tuntui, että hän oli sumussa ja ei kuullut puheesta sanaakaan. Hän havahtui, kun Mounica sanoi hänen korvaan, että oli hänen vuoro laittaa kukka arkun päälle. Aaron katsoi kädessään olevaa sinistä kukkaa minkä nimeä hän ei edes tiennyt ja laski sen mustan arkun kannelle.
Kun kaikki olivat laittaneet kukat arkulle oli aika laskea se hautaan. Kuusi vartijaa laski arkun hitaasi syvään kuoppaan. Kun se oli tehty surulliset ihmiset joita ei paljon ollut lähtivät pois hautuumaalta.
''Mennäänkö johonkin syömään?'' India kysyi, kun he olivat kävelemässä takaisin kaupunkiin päin. Hautuumaa oli Basilin itä puolella.
''Joo mennään vaan.'' Aaron sanoi vaikka hänen ei tehnyt yhtään mieli syödä. Mutta pakkohan hänen oli, että hän jaksaisi lähteä demonin perään. Mikä oli sekin turhaa sillä heillä ei ollut toimivia valkoisia tikareita. Aaron ei ollut ilmeisesti tarpeeksi pimeä, jotta hänen tekemät tikarit toimisivat.
''Meidän täytyy kidnapata jostain pimeän noita.'' Hän sanoi.
''Murehditaan sitä sen jälkeen kun olemme syöneet. Nälkäisenä ongelmat tuntuvat kahta kauheammilta.'' Kate sanoi. Hänkin oli itkenyt hautajaisissa. Hän oli nyt viimeinen selviytyjä Hantista.
Kun he saapuivat ydinkaupunkiin heitä oli vastassa Matthew ja hänen perheensä. Matthew oli lähtenyt demonin taistelun jälkeen hakemaan perheensä takaisin Basiliin kuultuaan, että he saavat palata takaisin. Matthewin isä sanoi kiitokset kaupungin pelastamisesta ja siitä, että Aaronin ansiosta he saivat palata takaisin. ''Olemme ikuisesti kiitollisia.'' Hän sanoi, ja Aaron yritti hymyillä heille.
''Matthewilla olisi teille hiukan asiaa.'' Matthewin äiti sanoi ja rohkaisi poikaansa työntämällä häntä eteenpäin.
''Joo tosiaan.'' Matthew sanoi. ''Jos teille vain sopii niin minä voisin lähteä teidän matkaan.'' Hän sanoi ja vilkuili kaikkialle muualle paitsi heitä päin.
''Kuullostaa hyvältä.'' Mounica sanoi ja tökkäsi Aaronia.
''Joo. Kyllä se sopii.'' Aaron sanoi.
''Sopii paremmin kuin mainosti.'' Anthon totesi. Hänkin oli jo saanut voimiaan takaisin vampyyrin taistelun jäljiltä. Matthewin hyvästellessä perheensä he lähtivät Matthew mukanaan syömään. He etsivät halvimman näköisen ruokapaikan mikä oli vielä auki. Suurin osa Basilin liikkeistä oli tällä hetkellä suljettu. He löysivät Lindan kaupan läheltä yhden aukinaisen ravintolan ja menivät sinne.
Ravintolan tarjoilija innostui nähdessään heidät. Hän tunnisti kaupungin sankarit välittömästi ja tuli heidän pöydän luokse. Aaron ja kumppanit saivat ruuat ilmaiseksi, ja kokki teki keittiössä parastaan. Aaron tunki ruuat väkisin suuhunsa ja vain vaivoin nieli.
''Meidän on lähdettävä Falkoniin.'' Hän sanoi, kun kaikki olivat syöneet. ''Meidän on estettävä pimeän noitia vangitsemasta demonia.''
''Joo se on varmaankin parasta.'' Mounica sanoi.
''Demoni on haavoittunut pahasti, mutta se voi silti tehdä suurta tuhoa.'' Anthon sanoi. ''Lähdetäänkö samantien?'' Hän kysyi.
''Joo. Lähdetään.'' Aaron päätti. Hän tarvitsisi jotain muuta ajateltavaa kuin kaksi päivää sitten sattuneen epäonnistumisen. Miten he eivät tulleet ajatelleeksi, että Aaron ei ollut oikea pimeän noita. Hän oli sekaverinen. Vain puoliksi pimeä. He astuivat taas synkkään sateiseen ulkoilmaan ja Aaron otti amuletin taskustaan. ''Nämä ovat vissiinkin hyvästit.'' Linda sanoi. ''Minä en voi lähteä teidän mukaan. Siskoni tarvitsee minun apua kaupan korjaamisessa.''
Mounica halasi Lindaa. ''Kiitos kaikesta.'' Hän sanoi. ''Ja ei sitä tiedä vaikka joskus vielä törmäämme.''
''Ilo oli minun puolellani.'' Linda sanoi, ja meni Matthewin luokse. Sitten hän antoi suukon hänen poskelleen. ''Pitäkää hänestä hyvää huolta.''
''Sen teemme.'' Anthon sanoi.
Aaron laittoi kädet taskuun ja taskussa oli hänen äidiltään saatu koru. Edwardin hautajaiset olivat jo muutenkin tarpeeksi kamalat. Edwardin menetyksen lisäksi hautajaiset olivat saaneet neljätoista vuotta sitten koetut äidin menettämisen tunteetkin pintaan. Aaron ei voinut kuin sääliä Mariaa, joka oli vain vähän aikaa sitten menettänyt äitinsä. Hän oli ihmeellisen vahva. Hän ei ollut itkenyt äitinsä perään sen jälkeen, kun oli liittynyt heidän joukkoon.
Aaron ajatteli Falkonin nimeä ja heidän eteen ilmestyi taas tumma massa. Vuoronperään he astuivat pimeyteen ja pian he olivat taas uuden kylän kyltin vieressä. Ensimmäisenä Aaron huomasi, että Falkonin kyltti oli kallellaan ja tiellä oli valtavia jälkiä. Olivatko ne demonin jälkiä? Kylän yläpuolella ei ollut savua ja se oli hyvä merkki. Basilista oli lähtenyt muutama vartija hevosilla varoittamaan Falkonin asukkaita demonista heti, kun se oli lähtenyt Basilista sinne päin. Demoni oli lähtenyt lentoon ja pudonnut maahan melkein hajottaen kerrostalon ja taas lentänyt ja pudonnut maahan. Välillä se joutui tuskissaan kävelemään, koska se oli pahasti haavoittunut.
He menivät kylään ja näkivät, että ihmisiä siellä ei näkynyt. Ei eläviä eikä kuolleita, mikä tarkoitti sitä, että vartijat olivat saapuneet Falkoniin ennen demonia. He jatkoivat matkaa syvemmälle kylään missä talot olivat vaalean ruskeita. Tällä kertaa ne eivät olleet palaneet. He kuulivat vaimean rääkäisyn muutaman kadun päästä. ''Se kuullosti hirviöltä.'' Maria sanoi, ja tarrasi Mounicaa kädestä kiinni.
''Niin kuullosti. Mutta älä pelkää. Se on haavoittunut.'' Mounica sanoi. ''Mennään katsomaan lähempää.''
He menivät Walker edellä ja India toisena katujen yli ja he pysähtyivät talon kulmalle. Sitten he kurkistivat nopeasti nurkan taakse. Kun he käänsivät katseensa takaisin muihin päin he pudistivat päätään. ''Siellä on kymmenen pimeän noitaa. Me teimme heille palveluksen haavoittaessamme demonia.'' India sanoi.
''Nyt heillä ei ole vaikeuksia demonin vangitsemisessa.'' Walker sanoi.
Aaron meni heidän vierelle ja vilkaisi myös nurkan taakse. Hän näki demonin toisella puolella kolme pimeän noitaa, jotka pitivät demonia pimeän naruilla kiinni ja toisella puolella toiset kolme jotka tekivät samoin. Seitsemäs pimeän noita ampui sähköä käsistään päin demonia. Se yritti riuhtoa, mutta näytti säälittävältä, jos demonia säälittäväksi voi edes sanoa. Kolme muuta pimeän noitaa huusi lopuille ohjeita.
Aaron tuli pois nurkalta. ''Meidän täytyy hyökätä. He eivät saa vangita demonia.'' Hän sanoi. ''Oletteko valmiita?''
''Kyllä.'' Anthon sanoi, ja muut nyökkäsivät. ''Maria jää sinä tähän Katen kanssa.''
''Okei.''
''Ja muistakaa että me tarvitsemme ainakin yhden heistä elävänä.'' Aaron sanoi.
''Kyllä.'' Anthon sanoi. ''Kolmosella. Yksi, kaksi, kolme.'' Hän huusi ja lähti Matthew, Mounica, India ja Walker perässään juoksemaan kohti demonia ja pimeän noitia. Aaronkin oli lähdössä, mutta päätti antaa Marialle kuukiven. Tällä kertaa oli vaara, että pimeän noidat voisivat saada kiven käsiinsä jos Aaron kaatuisi taistelussa.
''Maria.'' Hän sanoi. ''Pidä tätä tallessa taistelun ajan.''
''Selvä.'' Maria sanoi ja laittoi kuukiven taskuun.
''Jos emme palaa viidessätoista minuutissa menkää takaisin Basiliin päin. Olette siellä turvassa.'' Aaron sanoi Katelle, ja Kate nyökkäsi.
''Onnea matkaan.'' Hän sanoi, kun Aaron juoksi nurkan taakse. Ensimmäisenä Aaron näki kaksi pimeän noitaa maassa märkinä, ja Walker oli heidän vieressään ja taas hänen olkapäästään törrötti tikari. Walker repäisi sen irti ja heitti nopeasti maahan tikarin polttaessa hänen kättään. Mounica ampuili tulipalloja pimeän noitaa päin, jonka Aaron tunnisti Derekiksi. Aaron juoksi lähemmäs Mounicaa. ''Älä anna hänen koskettaa sinua!'' Aaron huusi. ''Hän pystyy tappamaan koskettamalla!''
Kuullessaan sen Mounica syttyi kokonaan tuleen. ''Antaa hänen yrittää!''
Aaron päätti luottaa siihen, että Mounica pärjäisi Derekiä vastaan ja katseli miten muut pärjäävät. Anthon väisteli juuri yhden pimeän noidan tikareita, ja yksi pimeän noita heilui paikoillaan. India ilmestyi näkyviin hänen selässään roikkuen kuristaen häntä.
Siinä vaiheessa demoni keräsi viimeiset voimansa ja lähti lentoon. Se lensi pois kylästä hajoittaen kaksi kerroksisen talon hännällään. Kaksi pimeän noitaa lähti juoksemaan Aaronia kohti. Aaron sai torjuttua heidän heittämät tikarit kilvellä. Sitten oli Aaronin vuoro ampua toista noidista tikarilla silmään. Samaan aikaan toinen pimeän noita loihti narun Aaronin kaulan ympärille.
Silloin Aaron näki jotain mikä sai melkein hänen sydämmen pysähtymään. Hän näki Marian kävelevän taistelun keskellä kahta pimeän noitaa kohti jotka eivät tällä hetkellä taistelleet kenenkään kanssa. Aaron loihti tikarin ja katkaisi sillä narun kaulaltaan ja huusi Anthonia, joka oli lähimpänä Mariaa. Yksi pimeän noita heitti Anthonia päin tikarilla, Anthonin ollessa Marian edessä. ''Takanasi!'' Aaron huusi ja sillä sekunnilla Anthon ja Maria hävisivät. Tikari lensi siitä kohdasta missä he olivat pari sekuntia sitten olleet ja kolahti talon seinään. Anthon ilmeisesti käytti ajan pysäytys voimansa pelastaakseen Marian.
Aaron ampui paineaallolla pimeän noitaa, joka loihti narun hänen kaulalleen ja hän lensi monta metriä talon seinää päin Matthewin yli joka juuri puri yhtä pimeän noitaa kaulasta. Kun se pimeän noita menetti tajunsa Aaron huomasi, että pimeän noitia oli jäljellä enää vain kaksi. Derek ja se joka ampui demonia sähköllä. Aaron, Mounica, Matthew, Walker ja taisteluun takaisin tullut Anthon piirittivät kaksi jäljellä olevaa pimeän noitaa. Derek näytti luovuttaneen, mutta toinen heistä taisteli vielä vastaan. ''En tiedä sinusta Eric, mutta minä lähden lipettiin.'' Derek sanoi ja lähti juoksemaan karkuun.
''Vitun pelkuri! Minä en aio luovuttaa!'' Sähköä ampunut pimeän noita huusi Derekin perään. Sitten hänen käsistään räjähti sähköä hänen ympärilleen tiputtaen Aaronin ja muut maahan sätkimään.
Aaron yritti nousta ylös, mutta hän ei hallinnut raajojaan. Kaikki muutkin sätkivät maassa Ericin ympärillä, ja Aaron oli jo varma häviöstä, kun yhtäkkiä Ericin pää nytkähti ja hän kaatusi tajuttomana maahan. India ilmestyi näkyviin hänen takanaan. ''Olkaa hyvät.'' Hän sanoi ja potkaisi Ericiä vielä kylkeen. ''Nyt meillä on pimeän noita. Enää tarvitsee vain pakottaa hänet tekemään meille tikareita.'' Hän sanoi, kun Aaron nousi seisomaan. Hänen lihaksensa vielä nykivät, kun hän käveli Ericin viereen.
''Mitä me hänelle nyt teemme?'' Matthew kysyi päästyään hänkin taas jaloilleen. ''Sidotaanko me hänet?''
''Joo.'' Aaron sanoi. ''Tuossa on hyvä paikka.'' Hän osoitti muutaman metrin päässä olevaa puuta, joka oli kahden metrin päässä hienosta puisesta talosta.
''Nyt meidän täytyy vain keksiä miten me saadaan hänet pysymään naruissa kiinni. Tuolla voimalla hän pystyy polttamaan narut poikki ja tainnuttamaan jokaisen meistä parissa sekunnissa.'' Anthon sanoi, mutta Aaronilla oli jo keino mielessään. Hän kaivoi taskustaan äidiltään saadun korun ja laittoi sen Ericin kaulalle.
''Mikä tuo on?'' Anthon kysyi.
''Se on koru minkä olen saanut äidiltäni.'' Aaron kertoi. ''Se estää noitia taikomasta.'' Hän lisäsi nähdessään ystäviensä kysyvät ilmeet.
''Aa se on sellainen koru. Ihmettelinkin miksi laitoit jotain rihkamaa hänen kaulalleen.'' Walker sanoi, juuri kun Kate ja Maria saapuivat paikalle. Aaronin nähdessä Marian hän menetti malttinsa.
''Mitä sinä oikein kuvittelit!'' Aaron huusi Marialle, joka näytti säikähtävän. ''Miksi sinä tulit keskelle taistelua!''
''Aaron!'' Mounica huusi. ''Anna hänen olla!''
Aaron tuhahti Mounicalle. ''Anna olla viimeinen kerta, kun vaarannat itsesi tuolla lailla.'' Hän sanoi vihaisena Marialle.
''Anteeksi.'' Maria sanoi heiveröisesti ja näytti pidättävän itkua.
''Anna se kuukivi takaisin.'' Aaron sanoi ja ojensi kättään. Maria antoi tärisevin käsin kiven Aaronille.
Kun he olivat sitoneet Ericin puuhun, Walker kutsui vettä maan alta ja herätti hänet. Eric pärskähti ja heilutteli päätään. Sitten hän ilmeisesti yritti tehdä sähköä sillä hänen ilmeensä muuttui vihaisesta hämmentyneeksi. ''Mitä te olette tehneet?'' Hän kysyi. ''Onko Imar vaihtanut puolta?''
''Ei.'' Aaron vastasi. ''Sinulla on vain minun koruni kaulalla, mikä estää sinua taikomasta.'' Hän sanoi. Eric oli sidottu selkä puuta vasten ja hänen kätensä olivat sidottuina hänen edessä.
''Okei. Te voititte.'' Hän sanoi ja luovutti. ''Mutta turha luullakkaan, että loihtisin teille tikareita.''
''Se nähdään pian.'' Aaron sanoi ja kääntyi häneen selin. Muutaman tunnin päästä oli tullut jo hämärää ja he olivat tehneet nuotion hienon talon etupihalle. He juttelivat niitä ja näitä, kun yhtäkkiä Kate huusi jotain, mistä Aaron ei heti saanut selvää. Kate osoitti Ericiä ja kun Aaron kääntyi katsomaan taakseen Eric valahti veltoksi. Jotain putosi hänen kädestään maahan.
Aaron ja muut kerääntyivät hänen ympärilleen. Kate meni lähemmäs ja noukki jotain hänen jalkojen juurelta. ''Nämä on delanmarjoja.'' Hän sanoi. ''Hän on koomassa.''
Luku 11
''Mitä ovat delanmarjat?'' Aaron kysyi tökkiessään velttoa Ericin ruumista, mikä olisi kaatunut maahan jos sitä ei olisi sidottu puuhun kiinni.
''Delanmarjat ovat erittäin myrkyllisiä. Mutta kiehtovia.'' Kate sanoi ja hänkin meni aivan Ericin vierelle. Sitten hän painoi kämmenensä Ericin sydämmen kohdalle. ''Kyllä. Ehdottomasti delanmarjoja.'' Hän sanoi hetken päästä.
''Mitä ne tekevät?'' Anthon kysyi. ''Sanoit, että hän on koomassa.''
''Delanmarjat hidastavat sydämmenlyöntejä ja verenkiertoa, niin paljon, että marjan nauttinut vaipuu koomaan. Hän on vain vaivoin hengissä.'' Kate kertoi.
''Miten me saamme myrkyn hänestä pois?'' Aaron kysyi.
''Se onnistuu vain jos hänestä saa myrkytetyn veren pois. Mutta siinä se ongelma onkin.'' Kate sanoi. ''Antakaa minulle veitsi niin näytän.''
Matthew otti taskustaan hienossa mustassa nahkatupessa olevan puukon ja ojensi sen Katelle. Sitten Kate otti Ericin kämmenen käteen ja viilsi syvän viillon siihen. ''Kuten näette hän ei vuoda verta. Mikä johtuu siitä, että hänen verensä kiertää erittäin hitaasti.'' Kate sanoi. Aaron katsoi syvää haavaa ja se ei vuotanut. Hän kirosi ääneen.
''Mitä me nyt sitten teemme?'' Hän kysyi. ''Jos haemme toisen pimeän noidan hänkin varmaan vain myrkyttää itsensä.''
''Voisimme hakea vastalääkkeen.'' Kate sanoi. ''Mutta se on vaarallista.''
''Tarkoitatko, että voisimme herättää hänet?'' Anthon kysyi.
''Kyllä. Mutta gianmarjoja on vain jättiläisten metsässä ja jättiläiset eivät ole kovin avuliaita. Vaikka menisimmekin heidän metsään meiltä menisi ikuisuus löytää sieltä oikeat marjat.'' Kate sanoi.
''Minä tiedän pari jättiläistä, jotka voisivat auttaa.'' Aaron sanoi ja vaihtoi katseen Mounican kanssa.
''Joo. Me olemme vähän aikaa sitten olleet muutaman kanssa tekemisissä.'' Mounica sanoi, ja Aaron oli kiitollinen, kun hän ei maininnut Aaronin kiristämisestä. ''Mutta Kate on oikeassa. He eivät ole kovin ystävällisiä. On ehkä parasta jos sinne menee vain Aaron ja minä.''
''Me emme tiedä minkä näköisiä ne gianmarjat ovat.'' Aaron sanoi.
''Minä tiedän.'' Kate sanoi. ''Minä voin lähteä teidän mukaan.''
''Okei. Mitä pikemmin lähdetään sen parempi. Aaron tee meille portaali.'' Mounica sanoi.
Aaron otti amuletin taskustaan ja puristi sitä ajatellen Muratin ja Matran luolaa. Tumma massa ilmestyi heidän eteen, ja Kate katosi siitä Mounican kanssa. ''Tulemme pian takaisin.'' Aaron sanoi muille ja meni itsekkin portaalista. Taas Aaron näki kolme metriä paksut puut jotka olivat metrien päässä toisistaan. Oli hämärää, ja Aaron sytytti Mounican kanssa kädet tuleen. Kate näytti ihastelevan jättiläisten metsää. ''Vau. En ole ikinä ennen nähnyt noin suuria puita.'' Hän sanoi, kun he kävelivät loivaa ylämäkeä jättiläisten luolan suulle. Aaron näki kaksi suurta kumpua joiden päälle oli laitettu ristit luolan vieressä.
''Voi ei.'' Mounica sanoi hänenkin nähdessään kummut. ''Ei kai...''
''Te!'' Kuului huuto luolan suulta ja raskaiden juoksu askelten äänet, jotka lähenivät heitä. ''Minä tapan teidät!'' Murat huusi, ja vaistomaisesti Aaron loihti kilven heidän eteen. Kate kiljaisi Muratin juostessa kilpeä päin ja maa tärähti, kun Murat tömähti takamukselleen maahan. ''Tuosta sinä maksat!'' Murat sanoi ja nousi ylös. Mutta tällä kertaa hän ei juossut Aaronia ja muita päin. Hän otti opikseen toisin kuin Taro, joka juoksi kilpeä päin useamman kerran.
''Mikä sinua vaivaa?'' Aaron kysyi yhä loihtiessaan kilpeä eteensä. Murat näytti olevan raivoissaan jostain syystä, ja Aaron ei ollut osannut odottaa sellaista tervetuliaista. Viimeksi kun he olivat nähneet Murat oli antanut heille hevosen lihaa matkaa varten Matran ollessa tajuton vampyyrien myrkyn takia. Sitten Aaron tajusi mitä ne kummut olivat. ''Olen pahoillani.'' Hän sanoi. ''Ymmärrän, että olet vihainen.''
''Ai ymmärrät vai?'' Murat kysyi. ''Ei siltä näyttänyt.''
''Murat kiltti.'' Mounica sanoi. ''Tapahtunut ei ollut Aaronin syytä.''
''Viimeksi kun asiaa muistelin, niin Aaron kiristi meidät taisteluun! Ja nyt ystäväni ja rakkaani ovat kuolleet.'' Murat sanoi ja romahti. Hän kaatusi maahan istumaan ja alkoi vollottamaan. ''Tajuatteko kuinka vaikea on saada uusia ystäviä. Me jättiläiset emme ole kovin ystävällistä sakkia.''
''Me ymmärrämme ja olemme pahoillamme.'' Mounica sanoi. ''Me olemme sinun ystäviäsi.''
Murat katsoi jättimäisten kyynelien täyttämillä silmillään Mounicaa. ''Oletteko?'' Hän kysyi. ''Ehkä olet oikeassa.'' Hän sanoi. ''Ehkä minun ei tarvitse tappaa teitä.'' Aaron huokaisi helpotuksesta. ''Mikä teidät tänne toi?'' Murat kysyi.
''Me tarvitsemme gianmarjoja.'' Aaron sanoi. ''Osaatko kertoa mistä päin voisimme niitä löytää.
''Mihin te parannusmarjoja oikein tarvitsette?'' Murat kysyi.
''Meillä on vankina pimeän noita ja hän on syönyt delanmarjoja. Tarvitsemme hänen apuaan demonin tappamisessa.'' Aaron kertoi.
''Ai. Onko se vielä vapaana?''
''Kyllä. On elintärkeää, että me löydämme ne marjat.'' Mounica sanoi.
''Tiedättekö miltä ne näyttävät?'' Murat kysyi.
''Minä tiedän.'' Kate sanoi yrittäen kullostaa rohkealta. ''Kerro vain mistä päin lähdemme etsimään.''
''Menkää länteen noin kaksi kilometriä. Kun näette lammen olette oikeassa paikassa.'' Murat sanoi.
''Kiitos.'' Mounica ja Aaron sanoivat yhteen ääneen.
''Mitä vain ystäville.'' Murat sanoi ja nyyhkäisi. Sitten hän asteli takaisin luolaansa.
''Minun käy häntä sääliksi.'' Mounica sanoi, kun he lähtivät kävelemään lammen luokse ja olivat kuuloetäisyyden ulkopuolella.
''Joo. Surullinen tapaus.'' Aaron sanoi.
''Mitä hän tarkoitti, kun sanoi, että sinä kiristit heidät taisteluun.'' Kate kysyi Aaronilta. Aaron oli vastaamassa, kun Mounica puhui hänen päälleen.
''Ei se mitään tärkeää ollut. Väärinkäsitys.'' Mounica sanoi ja taas Aaron oli hänelle kiitollinen. Jättiläisten kiristäminen oli asia mistä Aaron ei ollut ylpeä. He kävelivät ja kävelivät, ja nyt oli tullut jo pimeä. Ainoa valo tuli Aaronin ja Mounican käsistä. Aaron vain toivoi, että ei näkisi luonnossa eläimiä. Kohtaaminen karhun kanssa oli ollut traumatisoiva. Silloin Aaron oli oppinut voimistaan sen, että hän pystyi manipuloimaan eläimiä. Mitä hän ei ole sen jälkeen tehnyt, ja kuullessaan isänsä voimista hän päätti, että ei enää ikinä sitä tekisikään. Aaronin isä oli manipuloinut Aaronin äidin mukaansa ohjailemalla hänen mieltään ja tekojaan.
Aaron oli ajatuksissaan, kun hän astui jollekkin märälle. Hän havahtui mietteistään ja näki hämärästi edessään lammen. ''Me olemme perillä.'' Hän sanoi.
''Tuokaa minulle valoa.'' Kate sanoi, ja he lähtivät kiertämään lampea etsien marjoja. Kun he olivat kulkeneet puoli ympyrän Kate innostui. ''Tuossa.'' Hän sanoi ja osoitti vihreitä marjoja puskan vieressä. Hän otti niitä kaksi kourallista taskuihin.
''Tarvitsemmeko niitä tosiaan noin paljon?'' Aaron kysyi.
''Kuulit mitä jättiläinen sanoi. Nämä ovat toiselta nimeltään parannusmarjoja hyvästä syystä. Näillä voi parantaa kaikenlaisia vammoja ja tauteja.'' Kate sanoi. ''Lähdemmekö takaisin jättiläisen luokse vai menemmekö suoraan Falkoniin?''
''Mennään Falkoniin.'' Aaron sanoi, ja Kate näytti helpottuneelta. Hän selvästi pelkäsi jättiläisiä, niin kuin Aaronkin oli pelännyt tullessaan ensimmäistä kertaa heidän metsään. Lapsille kerrottiin pienenä kauhu tarinoita jättiläisten julmuudesta, mikä piti paikkansa. Taro oli ollut raivoisa Aaronia kohtaan. Matra oli jotain Taron ja Muratin väliltä. Murat oli jättiläiseksi kiltti.
Aaron loihti taas portaalin heidän eteen ja he palasivat Falkoniin. ''Tehän nopeita olitte.'' India sanoi nähdessään heidät. He kaikki istuivat nuotion äärellä. Matthew leikki puukollaan, ja Maria istui maassa polvet suussa.
Walker piteli olkapäätään, mistä oli sojoittanut pimeän tikari muutama tunti sitten. Aaron meni hänen luokseen ja paransi haavan. ''Kiitos.'' Walker sanoi.
''No. Veit sitten minun tähti hetkeni.'' Kate sanoi tullessaan heidän viereen. ''Minä olisin voinut parantaa haavan näillä.'' Hän sanoi ja otti taskustaan gianmarjoja.
''Te löysitte niitä.'' Walker sanoi iloisena. ''Herätämmekö hänet nyt vai vasta aamulla?''
''Herätetään aamulla. Levätään nyt.'' Anthon sanoi. Loppu yön joku piti koko ajan vahtia ja loput nukkuivat. Aaron oli ensimmäisessä vahtivuorossa. Hän ajatteli taas maailman tasapainoa siihen asti, että hän turhautui, kun ei keksinyt sille ratkaisua. Välillä tasapainon ajatteleminen meinasi tehdä hänet hulluksi. Mariakaan ei nukkunut. Hän nousi istumaan ja katsoi Aaronia mietteliään näköisenä. ''Mitä te aiotte tehdä sitten, kun olette tappaneet demonin?'' Hän kysyi hiljaa jotta ei herättäisi muita.
''En ole varma.'' Aaron vastasi. ''Menemme ehkä haltijoiden luokse. Kuukivi pitää viedä jonnekkin turvaan.''
''Ai. Jätättekö te minut jälkeen?'' Maria kysyi surullisen kuulloisena.
''Ei tietenkään.'' Aaron vastasi. ''Otamme sinut tietenkin mukaan.''
Maria näytti piristyvän hiukan. ''Minkähänlaisia haltijat ovat?'' Hän kysyi.
''Toivottavasti mukavia.'' Aaron sanoi. Hän alkoi ihmettelemään minkälaista olisi kasvaa haltijoiden luona. Marialla oli tiedossa mielenkiintoiset vuodet edessä. ''Nukuhan nyt.'' Aaron sanoi ja Maria kävi takaisin makuulleen. Parin tunnin kuluttua Aaron herätti Anthonin, joka kävi vuorostaan vahtiin.
Aamun koittaessa Aaron heräsi auringon nousuun. Kaikki muutkin heräsivät, ja Aaron katsoi Ericiä, joka vieläkin roikkui naruista velttona. He söivät Lindan palaneen kaupan luonta löytyviä hyviksi jääneitä ruokia. Matthew avasi Marialle peltipurkin puukollaan ja kaikki mussuttivat tyytyväisinä ruokaa. ''Onkohan ihmiset jo palanneet Basiliin?'' Matthew ihmetteli. ''Kaupunki oli melkein tyhillään demonin hyökätessä.''
''Eivätköhän he pian palaa. Heitä odottaa siellä pieni yllätys.'' Anthon sanoi. ''Aivan oikein vanhimmille, että heidät syöstiin vallasta.''
''Joo. He ovat sairaita.'' Walker sanoi. ''Onneksi vartija tulivat järkiinsä. Eikä siihen tarvittu kuin Edwardin...'' Walker hiljeni nähdessään Aaronin ilmeen.
''On aika herättää hänet.'' Aaron sanoi ja nousi ylös. Hän ei tosiaankaan halunnut ajatella Edwardia. ''Saisinko muutaman marjan?'' Hän kysyi Kateltä, joka antoi muutaman, ja Aaron meni Ericin eteen. Sitten hän työnsi marjat hänen suuhunsa ja nosti päätä, jotta marjat menisivät hänen nieluun. Kun se oli hoidettu he jäivät odottamaan hänen heräämistä.
''Mikä mättää?'' Walker kysyi parin tunnin kuluttua. ''Luulisi jo, että hän herää.
''Tässä menee hetki.'' Kate sanoi. ''Hänen verenkiertonsa on erittäin hidasta ja se nopeutuu pikkuhiljaa. Ja pikkuhiljaa vastamyrkky alkaa virtaamaan hänen suonissaan.''
Meni vielä kolme tuntia kunnes Eric yhtäkkiä vetäisi happea keuhkoihinsa kuuluvasti. ''Mitä helvettiä!'' Hän huudahti. ''Miksi minä hereillä olen?'' Hän kysyi.
''Sinun pieni stunttisi ei toiminut.'' Walker sanoi ja läppäsi kättä Matthewin kanssa.
''No. Ihan sama.'' Eric sanoi. ''Voitte kiduttaa minua niin paljon kuin haluatte, mutta minä en teille tikareita tee.''
Aaron ja kumppanit menivät kauemmaksi hänestä keskustelemaan siitä, miten he voisivat saada hänet tekemään tikareita. Kenelläkään ei ollut yhtään ehdotusta, sillä kellään ei ollut hermoja kiduttamiseen. Joten he päätyivät siihen, että näännyttäisivät Ericin nälkään. He eivät antaisi hänelle ruokaa eikä juomaa.
Kun aurinko laski Mounica alkoi tulla levottomaksi. ''Emme me voi tässä loputtomiin istua.'' Mounica sanoi, kun he olivat kokoontuneet illalla nuotion äärelle. ''Meidän on pakko keksiä parempi keino.''
''Jos sinulla on jotain mielessä kakista ulos vain.''Aaron sanoi. ''Kuuntelen ehdotuksia mielelläni.''
Mounicalla ei ollut ehdotusta. ''Demoni on pian jo varmaan seuraavassa kylässä.'' Anthon sanoi. ''Ja se on jo varmaan kerännyt voimiaan. Meidän on pian pakko mennä Hammeriin.''
''Mutta me tarvitsemme ne tikarit, jotta meillä on mahdollisuus tappaa demoni.'' India sanoi.
''Minä voin auttaa teitä siinä.'' Sanoi sihisevä ääni talon nurkan takana, ja vaistomaisesti Aaron sytytti kätensä tuleen ja valmistautui taisteluun. Kaikki muutkin nousivat taisteluvalmiudessa pystyyn, kun he näkivät tummaan repaleiseen pukuun pukeutuneen lyhyen vampyyrin.
''Hei!'' Entinen vampyyrien johtaja sanoi. ''Minä tulin auttamaan.'' Hän sanoi kädet ojossa.
''Miksi?'' Aaron kysyi. ''Viimeksi kun näimme yritit tappaa minut ja Anthonin.''
''Silloin minä vielä luulin, että sinä olet kääntynyt pimeyteen.'' Vampyyri sanoi.
''Sinut pitäisi tappaa.'' Matthew sylkäisi sanat suustaan. Hänestä näki selvästi, että hän ei pitänyt vampyyreistä. Aaron ei ollut varma johtuiko se hänen ihmissuden luonteesta vai oliko hänellä kokemuksia vampyyreistä.
''Tunne on molemmin puoleinen.'' Vampyyri sanoi. ''Mutta en tullut tänne tappelemaan. Tulin auttamaan teitä saamaan tikareita.''
''Ja miten ajattelit sen tehdä?'' Aaron kysyi. Vastaukseksi vampyyri käveli puuhun sidotun Ericin luokse.
''Tämä saattaa hiukan kirpaista.'' Vampyyri sanoi ja puraisi häntä kaulasta. Ericin tuskan huudot täyttivät koko Falkonin kylän.
Luku 12
''No. Enää meidän ei tarvitse murehtia Ericistä.'' Walker sanoi heidän valmistautessa lähtemään Hammeriin. He olivat jokainen saaneet yhden valkoisen tikarin. Vampyyri oli purrut Ericiä kaulasta noin kahdeksan kertaa, kunnes hän oli alkanut anomaan armoa. Hän suostui tekemään kuusi pimeän tikaria, jotka Mounica poltti Matthewin veressä. Kun se oli hoidettu vampyyri oli taittanut Ericin niskat nurin, ja häipynyt sen jälkeen paikalta.
Aaron ja Mounica olivat luulleet, että pimeän noidat olivat immuuneja vampyyrien myrkylle, mutta toisin oli. Eric oli huutanut tuskissaan monta tuntia putkeen, kunnes häneltä lähti ääni. Mounica oli lähtenyt siksi aikaa Marian kanssa kävelylle, mutta he mitä luultavammin kuulivat silti Ericin huudot.
Aaron oli ottanut äidiltään saaman korun takaisin itselleen, ja nyt hän seisoi Falkonin kadulla amuletti kädessään. Hän ajatteli Hammerin nimeä ja pian he kaikki olivat Hammerin kyltin vieressä. Ensimmäisenä Aaron kuuli hirveää kiljumista ja huutoa. Monet kymmenet ihmiset huusivat ja kiljuivat kylässä. ''Taas me myöhästyttiin!'' Walker sanoi ja lähti juoksemaan huutojen suuntaan. Anthon, Matthew, Mounica ja India lähtivät hänen perään. ''Pidä tätä taas turvassa.'' Aaron sanoi Marialle ojentaessaan kuukiveä hänelle. ''Ja lupaa, että et lähde tällä kertaa tutkimaan paikkoja.'' Aaron sanoi käskevään sävyyn.
''Minä lupaan.'' Maria sanoi ja näytti katuvalta.
''Pidä häntä silmällä.'' Aaron sanoi Katelle ja lähti muiden perään huutojen suuntaan. Moni talo oli tulessa ja ihmisiäkin paloi siellä täällä. Demoni lenteli ympyrää kylän yläpuolella ja syöksi tulta ympäriinsä. ''Se on taas voimissaan. Mitä me tehdään?'' India kysyi.
''Ensimmäisenä kiinnitetään sen huomio, että se ei polta koko kylää.'' Anthon sanoi ja ampui tulipallon demonia kylkeen. Demoni ei huomannut sitä, vaan jatkoi ympyrässä lentelyä.
''Minä tukin sen suun, niin ampukaa te sitä tulipalloilla samaan aikaan.'' Aaron sanoi. Sitten hän loihti pimeän narun demonin suun ympärille ja veti kaikin voimin. ''Nyt!'' Aaron huusi, ja muut ampuivat tulipallot. Demoni yritti rääkäistä, mutta se ei pystynyt pimeän naru suun ympärillä. ''Se äkkäsi meidät.'' Aaron sanoi, kun demoni lähti syöksyyn heitä päin. Ja silloin Aaron näki kymmenen punapukuista pimeän noitaa juoksevan heitä päin heittäen pimeän tikareita. Anthon hyppäsi pois demonin edestä, mutta yksi tikari osui häntä kylkeen. Mounica ei ehtinyt väistää demonia vaan se täräytti kuonollaan Mounicaa, ja Mounica lensi monta metriä palavan talon seinään ja katosi sen läpi. Aaron päästi narun irti ja demoni syöksi tulta häntä päin. Aaron ehti juuri tehdä kilven. Matthew lähti juoksemaan pimeän noitia päin muuttuen sudeksi. Tai susi muotoon, ja Linda oli oikeassa. Se ei ollut kaunis näky. Matthewin naama venyi ja hänelle kasvoi kuono ja suipot korvat. Hampaat suurenivat ja eivät enää mahtuneet suuhun. Hän ei näyttänyt lähellekkään sudelta vaan melkeinpä enemmän demonilta. Kädet pitenivät, mutta jalat pysyivät saman pituisina, mikä näytti oudolta. Matthew hyppäsi yhden pimeän noidan kimppuun ja alkoi raatelemaan.
Aaron huomasi liian myöhään tikarin mikä lensi häntä päin. Mutta se ei osunutkaan Aaroniin vaan pysähtyi kesken lennon ja muuttui punaiseksi. Sitten India tuli näkyviin ja kaatusi Aaronin syliin. ''Ei!'' Aaron huudahti. Hän otti tikarista kiinni ja veti irti Indian rinnasta, mutta hän oli myöhässä. Tikari osui häntä suoraan sydämmeen.
Siinä maassa ollessaan Aaron loihti viisi tikaria ja ampui niistä jokaisen pimeän noitaa rintaan, joka tappoi Indian. Derek saapui taisteluun ja lähti kävelemään Walkeria kohti, joka oli häneen selin. Derek oli jo ojentamassa kättän, kun Mounica ampui häntä paineaallolla, ja hän lensi muutaman metrin sivulle. Sitten Mounica syttyi taas kokonaan tuleen ja hyökkäsi Derekin kimppuun. Hän oli ainoa, jota Derek ei voinut koskea ja siksi oli hyvä, että Mounica taisteli hänen kanssaan.
Demoni lensi parin kadun päähän ja syöksi siellä taas tulta. Aaron oli lähdössä sen perään, kun hän kuuli Anthonin huutavan. ''Maria! Ei!''
Maria käveli taas katua pitkin keskellä taistelua kohti pimeän noitaa, joka oli peittänyt kasvonsa punaisella huivilla. Aaron lähti juoksemaan Anthonin kanssa Mariaa kohti, mutta yksi pimeän noita ampui Anthonia tikarilla jalkaan. Tikari meni jalkapöydästä läpi ja naulitsi Anthonin paikoilleen. Samaan aikaan itsensä peittänyt pimeän noita osoitti Aaronia kädellä, ja Aaron alkoi tuntemaan suurta tuskaa ja hän kaatusi maahan. Maria oli vain kahden metrin päässä pimeän noidasta, jota Aaron epäili Jenneferiksi. Nyt kun hän muisteli hän ei nähnyt aikaisemmin Jenneferin kuolevan. Hän näki vain kuinka India potkaisi häntä selkään ja Jennefer kaatusi. ''Maria! Ei!'' Aaron huusi, kun Maria laittoi kätensä taskuun ja otti kuukiven sieltä. Sitten hän ojensi kiven Jenneferille, joka otti huivin pois kasvoiltaan ja hymyili Marialle.
''Kiitos.'' Hän sanoi ja lähti kävelemään pois päin Aaronista ja Mariasta. Jennefer lopetti hänen kiduttamisen, ja Aaron pääsi nousemaan ylös. Hän juoksi Marian ohi Jenneferin perään, mutta ei päässyt pitkälle, kun joku pimeän noita loihti narut ja tarrasi niillä kiinni hänen käsistään. Aaron kääntyi ympäri ja järkyttyi. Hän seurasi naruja pimeän noitaan, joka ne oli loihtinut ja hänen katseensa pysähtyi Mariaan. Marian kädet olivat muuttuneet pimeän naruiksi ja nähdessään Aaronin ilmeen hän alkoi hihitelemään. Hihitys kuitenkin vaihtui kimakaksi nauruksi ja Maria alkoi kasvamaan ja vanhenemaan Aaronin silmien edessä. Meni muutama sekunti ja Aaronin edessä seisoi noin kaksikymppinen kiharatukkainen nainen.
''Sinun ilmeesi on kyllä näkemisen arvoinen.'' Nainen sanoi.
Aaron kuuli takanaan ukkosen jyrähtävän. Se kuului läheltä. Aaron odotti sadetta, mutta sitä ei tullut. Nainen joka piti Aaronia aloillaan nauroi taas kimakkaa naurua. ''Kiitos, kun annoit kiven minulle.''
Silloin Aaron tajusi mistä ukkosen ääni tuli. Jennefer käytti kuukiveä kutsuakseen lisää demoneja tähän maailmaan. Aaron yritti loihtia tikareita, mutta nainen hänen edessään loihti vain kilven eteensä ja Aaronin yritykset tappaa hänet olivat turhat.
Ei menisi kauaa, kun portti valmistuisi. Aaron yritti rimpuilla irti naruista, mutta ei päässyt. Jossain kauempaa demoni rääkäisi. Silloin naisen taakse ilmestyi palava hahmo, joka tarrasi hänen päästään kiinni ja hän alkoi huutamaan tuskissaan. ''Äkkiä! Hajota portti!'' Mounica huusi Aaronille, joka kääntyi ympäri ja lähti juoksemaan ukkosen ääniä kohti. Hän juoksi kolmen palavan talon ohitse ja kääntyi nurkan taakse. Silloin hän näki sen. Kuusi metriä korkean portin joka savusi. Jennefer kuuli hänen juoksu askeleet ja kääntyi voitonriemuisena ympäri. ''Sinä teit tästä niin helppoa.'' Jennefer sanoi.
Hänen takanaan portista oli tulossa demoni. Aaron näki sen kuonon ja terävät hampaat. Hän ampui Jenneferiä kolmella tikarilla, jotka Jennefer torjui kilvellä. Sitten Aaron loihti piemän narun ja sitä Jennefer ei ehtinyt väistää, mutta hän pääsi siitä irti kiduttamalla Aaronia. Aaron kaatusi maahan ja sätki maassa. Sivusilmällä hän näki demonin tulleen jo melkein puoliksi portista. Aaron yritti työntää kivun mielestään ja löi kädellä maata. Hänen käden kohdastaan maa alkoi halkeilemaan ja halkeama jatkui Jenneferin ali. Hän ei huomannut sitä nauraessaan, ja kun maa lopulta halkesi Jennefer putosi rotkoon. Kuukivi lensi hänen kädestään muutaman metrin sivuun ja jäi rotkon reunalle.
Aaron löi maata uudestaan tällä kertaa keskittyen ja rotko jatkui portille asti. Portti hajosi ja demoni rääkäisi mentyä kahtia portin hajotessa. Aaron nousi ylös ja noukki kuukiven käteensä. Sitten hän palasi muiden luokse ja onnekseen näki, että Derek oli kuollut. Ja niin oli suurin osa muistakin pimeän noidista. Aaron näki Indian ruumiin ja sai uutta voimaa taisteluun.
''Aaron! Mene tappamaan demoni!'' Anthon huusi. ''Me hoitelemme loput pimeän noidat!''
Aaron unohti jäljelle jääneet pimeän noidat ja juoksi demonia kohti monen kadun poikki. Aaron päätti kokeilla Walkerin tekniikkaa ja loihtia vesimuurin eteensä. Sitä ennen hän loihti taas pimeän narun demonin suun ympärille ja pysäytti sinisen tulen virran demonin kidasta. Sen jälkeen hän veti demonia itseään päin. Se kääntyi ja laskeutui maahan. Sitten se alkoi syöksemään tulta ja Aaron loihti eteensä vesimuurin, josta nousi vesihöyryä liekkien osuessa siihen. ''Tule tänne.'' Aaron sanoi ja odotti, että demoni tulisi lähemmäs. Kun se oli parin metrin päässä se lopetti liekkien syöksemisen ja Aaron antoi vesien pudota maahan. Silloin demoni näykkäsi Aaronia. Aaron löi valkoisella tikarilla sitä kaulaan, mutta epäonnekseen demonin etuhammas upposi hänen vasempaan käsivarteen ja hän huusi tuskasta.
Demoni rääkäisi valkoisen tikarin jäädessä jumiin sen kaulaan, ja Aaron näki sinisen veren vuotavan, kun demoni yritti nousta lentoon. ''Minä voin auttaa.'' Matthew sanoi juostessa siihen Aaronin viereen. Enää hän ei näyttänyt sudelta. ''Saitteko tapettua pimeän noidat?'' Aaron kysyi.
''Kyllä. Siellä on vain pari jäljellä.'' Matthew vastasi, juuri kun Demonin siipi osui häntä kylkeen ja hän kaatusi maahan. Aaron nappasi Matthewin tikarin maasta, ja kiipesi oikealla puolella olevan talon katolle. Talo oli kaksikerroksinen joten se oli tarpeeksi korkea. Kun Aaron oli katolla hän juoksi ja hyppäsi demonin selkään. Sitten hän kiipesi Edwardin lailla demonin pään päälle. ''Tämä on Edwardin puolesta!'' Aaron huusi ja löi tikarin demonin terveeseen silmään. Demoni nousi takajaloilleen ja alkoi riuhtoa päätään vimmatusti ja Aaron lensi muutaman metrin korkeudelta maahan kivuliaasti. Hän ehti juuri väistää demonin ruhoa, mikä tömähti maahan. Demoni rääkäisi vielä kerran vaimeasti ja sitten se kuoli.
Matthew auttoi Aaronin ylös. Kumpikaan ei sanonut sanaakaan, vaan lähtivät muiden luokse. Aaron näki Walkerin ja Anthonin Indian ruumiin vierellä. Walker pyyhki juuri kyyneleen pois poskeltaan. Mounica juoksi Aaronin luokse. ''Tapoitko sen?'' Hän kysyi.
''Kyllä.'' Aaron sanoi. ''Se on vihdoinkin ohi.'' Ja vasta silloin hän tajusi, että hän oli vuotanut paljon verta. Hän meinasi kaaduta, mutta Mounica tuki häntä. ''Sinä olet loukkaantunut.'' Mounica sanoi. Aaron laittoi toisen kätensä haavan päälle ja yritti parantaa sen. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. ''En pysty parantamaan sitä.'' Hän sanoi.
''Johtuu varmaankin siitä, että se on demonin tekemä.'' Mounica päätteli. Matthew meni Anthonin ja Walkerin luokse ja kertoi heille, että demoni on kuollut. ''Mennään hakemaan Kate.'' Mounica sanoi ja lähti kävelemään sinne minne he jättivät Katen ja Marian. Aaron tarrasi Mounicaa kädestä kiinni ja pysäytti hänet.
''Maria on kuollut.'' Aaron sanoi, ja Mounican silmästä vierähti kyynel. ''Tai siis. Se oli Maria jonka sinä poltit. Hän joka piti minua aloillaan.''
''Minä tiedän.'' Mounica sanoi. ''Minä näin kaiken.''
''Kai sinä tapoit hänet?'' Aaron kysyi. Mounica katseli siihen suuntaan missä hän oli käynyt Marian kimppuun. Tai kuka ikinä hän sitten olikaan.
''En ole varma.'' Hän sanoi. ''Minun kimppuuni hyökättiin kesken kaiken. En näe hänen ruumistaan.''
''Ehkä hän selvisi hengissä ja lähti karkuun.'' Aaron sanoi.
''Se voi olla mahdollista.''
Aaron ja Mounica menivät Anthonin, Walkerin ja Matthewin ohi talon taakse, minne he olivat jättäneet Marian ja Katen. Marian, joka olikin oikeasti pimeän noita, joka esitti pientä tyttöä saadakseen kuukiven käsiinsä.
Ennen kuin he edes tulivat talon taakse he kuulivat ähkimistä. Kun he menivät nurkan taakse he näkivät Katen maassa. Hänen vatsassaan oli pimeän tikari, josta nousi kapea savukiehkura. ''Nopeasti. Paranna hänet.'' Mounica sanoi Aaronille, joka repäisi tikarin irti Katen vatsasta. Hän vaikeroi melkein tajuttomana. Aaron laski kätensä Katen haavan päälle ja lämmin tunne alkoi leviämään hänen kädestään. Pian haava oli parantunut, ja muut tulivat heidän luokse. Walker kantaen kuollutta Indiaa.
''Missä Maria?'' Walker kysyi. Aaron ja Mounica vaihtoivat surulliset katseet. Sen jälkeen Aaron selitti muille mitä Marian kanssa oli tapahtunut.
''Hän kävi kimppuuni, kun yritin estää häntä lähtemästä.'' Kate sanoi huonovointisena. ''En olisi uskonut, että pimeän noidat tuollaista tekisivät.''
''Heistä ei ikinä tiedä mitä he suunnittelevat.'' Mounica sanoi. ''Mutta demoni on nyt onneksi kuollut.''
''Joo. Me voimme vihdoinkin lähteä haltijoiden luokse.'' Aaron sanoi. Häntä hieman kirpaisi muisto keskustelusta Marian kanssa. Maria oli vaikuttanut iloiselta kuullessaan, että Aaron ja Mounica ottaisivat hänet mukaan. Mutta se oli ollut pelkkää esitystä. ''Olette tervetulleita tulemaan meidän kanssa haltijoiden luokse.'' Aaron sanoi muille. Walker katsoi sylissään olevaa Indiaa surullisena.
''Minä en taida lähteä teidän matkaan.'' Hän sanoi. ''Pimeän noitia saattaa olla täällä päin lisää ja minun on löydettävä kaksois sisareni, ennen kuin hänelle sattuu mitään. Hän juoksee aina vaaraa kohti ajattelematta yhtään. Sillä tavalla hän on hieman tyhmä.'' Walker sanoi ja vilautti pienen hymyn poikasen.
''Entäs sinä Anthon?'' Mounica kysyi. ''Lähdetkö etsimään ystäviäsi vai lähdetkö kanssamme haltijoiden luokse. Voisimme tarvita sielläkin kaiken mahdolisen avun.''
Anthon näytti miettivän asiaa hetken. Sitten hän sanoi, että lähtee heidän mukaan. ''Minä taidan palata takaisin Hamptoniin.'' Kate sanoi noustessa istumaan. ''Minä sain jo kostoni.''
''Mene Basilin kautta.'' Mounica sanoi. '' Hae sieltä apua. Olet yksi kaupungin sankareista, he auttavat sinua varmasti Hamptonin korjaamisessa.'' Kate nyökkäsi heikosti.
''Entäs sinä?'' Anthon kysyi Matthewilta.
''Minä lähden teidän mukaan.'' Hän vastasi samantien. ''Olen aina halunnut tutkia maailman salaisuuksia ja mikäs sen parempi salaisuus kuin haltijoiden kirous.'' Hän sanoi ja vinkkasi silmää.
To be continued...
Toivottavasti piditte Demonin Lennosta. Jatkoa tulee luultavasti joskus, mutta ei lähiaikoina. Joitain ideoita Aaronin kolmannelle seikkailulle on, mutta en aio kirjoittaa sitä vielä. Ja kiitos kaikille lukijoille ja etenkin arvostelijoille.
