 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Sain luettua koko tämän tarinan, eli Vampyyrien juoksun vanhat versiot + Demonin lennon. Tai Vampyyrien juoksun alusta en lukenut kaikkia näitä vanhoja osia kun olen lukenut niitä uudempia versioita, niin siinä saatan olla missannut jotain yksityiskohtia jotka on tässä ehkä relevantteja. Niinkuin ilmeisesti tässä Aaron oli varastanut kuukiven vampyyreiltä, kun siinä mitä itse luin Aaron muistaakseni löysi sen kuolleen äitinsä kätköistä. Tiivistän tähän omat ajatukseni koko kokonaisuudesta.
Tarina on ihan mielenkiintoinen, ja hyvin rakennettu näinkin mittava kokonaisuus. Hahmot on pääosin ihan hyviä ja uskottavia, vaikkakin heidän tekemiään ratkaisuja voisi perustella paremmin. He tekevät paljon virheitä mikä on uskottavaa ja tarinan kannalta hyvä, ja vaikka pidänkin Aaronin tietynlaisesta typeryydestä (Aaron taisikin jossain välissä ihan suoraan kuvata itseään aika tyhmäksi) niin joissain kohdissa se menee mielestäni vähän turhankin pitkälle. Ainakin kun Maria yrittää kerran viedä kuukiven pimeän noidille, niin mielestäni on jo vähän epäuskottavaa että Aaron antaa kiven Marialle vielä uudestaan tämän jälkeen. Ja jos Maria itsekin kerran on täysivoimainen pimeän noita, niin miksei hän vain käytä kiveä itse? Joskus myös olisin kaivannut vähän vakavampia seurauksia heidän tekemilleen virheille, esimerkiksi tässä aikalailla pahin mahdollinen tapahtuu kun pimeän noidat saa kuukiven, mutta sitten Aaron kuitenkin pelastaa tilanteen ennen kuin mitään pahaa ehtii tapahtua. Näissä ikään kuin ennalta määrätty juoni sanelee hahmojen ratkaisuja välittämättä siitä onko ne uskottavia, kun oikeassa maailmassa hahmojen ratkaisut määräisivät juonen kulun.
Tykkäsin siitä että tarina ei jakanut maailmaa mustavalkoisesti hyväksi ja pahaksi. Paitsi ehkä pimeän noidille olisin kuitenkin kaivannut vähän selityksiä että miksi he kaikki on niin yksiselitteisesti pahoja. Mutta muuten hyvin toteutettu, esimerkiksi jättiläiset on kivasti siinä hyvän ja pahan rajalla, ja vampyyrit nähdään ensin vain pahoina, mutta sitten nähdään ensin pieni vilaus hyvyydestä Brandomin kanssa ja sitten lopulta vampyyrien johtajakin auttaa Aaronia. Mutta vampyyrimaiseen tapaansa kiduttamalla vangittua pimeää noitaa ja sitten tappamalla tämän. Tässä on ihan jännä moraalinen twisti, että kukaan "hyviksistä" ei pysty itse kiduttamaan vastustajaa, mutta sitten kenelläkään ei ole ongelmaa sen kanssa kun vampyyri tulee paikalle kiduttamaan, jolloin kenenkään ei tarvitse itse "liata käsiään". Tätä olisi kuitenkin voinut käsitellä enemmän, nyt tulee sellainen tunne että lukijan pitäisi edelleen ajatella heitä täysin puhtoisina hyviksinä, mitä he eivät kyllä mielestäni ole.
Aaronin sisäinen kamppailu valon ja pimeän välillä oli myös mielenkiintoista, mutta siihen olisi voinut paneutua syvemmällekin. Välillä hänellä on pieniä omantunnontuskia jättiläisten kiristyksen ja demonin valloilleen päästämisen kanssa, mutta mielestäni ei ihan riittävästi. Tässä ei myöskään ihan tullut sellaista tunnetta että oikeasti olisi riskiä että Aaron voisi vajota kokonaan pimeyteen, mikä olisi mielestäni tuonut hyvää jännitettä tarinaan.
Jotkut kohdat on kirjoitettu vähän huolimattomasti. Esimerkki: "Syntyi paniikki ja ihmiset lähtivät juoksemaan eri suuntiin tönien toisiaan ja muutamalta ihmiselta mitä luultavammin murtui pari paikkaa, mutta se oli pieni hinta siitä, että koko kaupunki kuolisi." Tästä puuttuu aika oleellinen EI. Ja yksi vähän ärsyttävä asia: miksi "kaatui" on koko ajan kirjoitettu "kaatusi"? Ja sitten tosi usein kerrotaan hyvin tarkasti että joku asia oli "seitsemän metrin päässä" tai jotain vastaavaa. Mielestäni ihan liian usein kerrotaan noin tarkkoja yksityiskohtia kun sillä nyt ei ole mitään merkitystä onko se viisi vai kymmenen metriä. Suuren osan näistä voisi korvata sanomalla vain "lähellä" tai jotain. Muutenkin kerrontaa voisi sujuvoittaa ilmaisemalla asioita vähän hienovaraisemmin.
Tarina on siis hyvä, ja vähän hiomalla tässä olisi potentiaalia korkeampiinkin tähtiin kuin mitä nyt annan.
