Hei, alotin tässä muutama viikko sitten kunnolla kirjoittamisen ja sain valmiiksi tällaisen pienen pätkän, keskeltä suurempaa tarinaa. Ajattelin josko tänne julkaisemalla pätkän saisin jotain palautetta kirjoituksistani.
Zackilla ei ollut mitään vaikeuksia päästä sisään kirkkoon. Vaikka oli jo ilta, ja aurinko jo laskenut, kirkon ovet olivat vielä auki. Kirkossa oli muutamia perheitä ja nuoria aikuisia tekemässä vielä iltahartauksiaan. Kukaan ei kiinnittänyt häneen mitään huomiota kun hän käveli punaista mattoa pitkin kirkon läpi. Hän piti huppuaan ylhäällä ja piti huolen siitä että ketään ei nähnyt hänen kasvojaan. Hän käveli pysähtymättä suoraan kirkon takaosien käytäviin. Hän tiesi missä Cidolfus Creightonin työhuone oli vaikka hän ei ollut koskaan käynytkään siellä. Saapuessaan ovelle hän ei koputtanut, vaan veti oven nopeasti auki ja käveli varmoin askelin sisään.
Creighton ei ollut huoneessaan yksin, viereisessä pöydässä istui vanhan näköinen mies, jonka Zack oletti olevan Suurmestarin kirjuri.
”Ulos, sinulla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa” Jack sanoi osoittaen kirjuria. Hän halusi pitää alusta asti yllä täydellisen itseluottamuksen tunnelman. Näin hän varmisti että hän on täällä se joka määrää, ja muilla ei voisi olla mitään vastaansanomista. Hän huomasi kirjurin epävarman katseen etsivän Creightonin vastausta.
”Ulos, haluan puhua tämän miehen kanssa kaksistaan, uskon että sinun ei kannata olla paikalla.” Creighton sanoi kirjurille ja osoitti ulko-oveen päin. Hänen katseensa ei kuitenkaan missään vaiheessa irronnut Zackista.
”En todellakaan odottanut näkeväni sinua täällä, ainakaan juuri nyt.” Hän sanoi.
Zack odotti että kirjuri oli poistunut. Kirjuri sulki oven perässään ja käveli ulos. Zack odotti vielä kunnes kirjurin askeleita ei enää kuulunut, tuijottaen samalla intensiivisesti Creightonia.
Viimein hän avasi suunsa: ”Noitatyttö. Vieläkö haluat tappaa hänet?”
”Sinähän autoit häntä pakenemaan!” Creighton sanoi vastaukseksi, ja nousi uhkaavasti seisomaan pöytänsä takana.
”Tilanteet muuttuvat, tiedäthän sinä sen”, Zack vastasi ojentamalla käsiään ja kohauttaen olkapäitään.
”Tiedätkö missä se narttu on!? en ainoastaan halua hirttää häntä, haluan tappaa hänet useampaan kertaan!” Creighton vastasi. hän näki vilahduksen Zackin käsistä menemässä hänen kaapunsa sisään. Yhtäkkiä Hän tunsi suurta kipua rinnassaan. Hänen kurkustaan alkoi valua lämmintä verta hänen suuhunsa. Hän ei pystynyt hengittämään. Hän katsoi hämmästyneenä alas, ja huomasi että suoraan keskellä hänen rintaansa törrötti suuri heittopuukko. Puukko oli murskautunut hänen rintalastansa läpi ja oli jäänyt kiinni hänen selkärankaansa. Hänen silmänsä laajenivat hämmästyksestä ja hän kaatui naamalleen keskelle pöytää. Verta alkoi valua nopeaan tahtiin hänen suustaan, ja se muodosti nopeasti suuren lammikon suurelle pöydälle.
”Juuri tuon minä halusinkin kuulla.” Zack vastasi kuolevalle miehelle. Zack odotti ja katsoi kuinka elämä valui pois Creightonin mustista silmistä. Vähän ajan kuluttua hänen lihaksensa alkoivat nykimään, ja hänen suustaan lensi verta ympäri pöytää. Zack varoi, ettei hänen kaapuunsa tullut yhtään veritahraa. Lopulta mies kuoli ja Zack lähestyi ruumista. Hän huomasi oudon esineen miehen kädessä. Se oli noin sentin paksuinen ja puoli metriä pitkä täysin musta pyöreä tanko. Sen pinta oli mustempi ja sileämpi kuin mikään mitä Zack oli koskaan nähnyt. Hän ei nähnyt mitään kulumisen merkkejä sauvassa. Zack ei ollut koskaan nähnyt mitään senkaltaista, ja hän arveli että esineen täytyi olla jotenkin maagista. Lucinda olisi varmasti kiinnostunut esineestä. Miten Se oli päätynyt Creightonille voi vain arvailla tässä vaiheessa. Hän otti sauvan ja pyöräytti sen taidokkaasti hänen salaiseen taskuunsa, jossa ennen oli nyt Creightonin rinnassa tököttävä puukko.
Mies puki kaapunsa ja pakkasi sen laukkuunsa. Hän nosti ruumiin olkapäilleen ja poistui huoneesta. Tämä olisi tämän typerän koston vaarallisin vaihe. Hän tiesi että jos Creighton olisi jäänyt henkiin, olisi Cyrin mahdotonta päästää irti kostonhimostaan. Cyrilla oli jostain syystä tärkeä tämän mielipuolisen tehtävän onnistumisen kannalta. Sitä miksi hän on tärkeä, sitä ei kukaan ole hänelle vaivautunut kertomaan.
Zack pääsi ruumiin kanssa kirkon alttareiden taakse, kun hän huomasi kirjurin seisovan pelokkaana erään verhon takana. Kirkossa ei ollut enää ketään muuta, vain muutama kynttilä valaisemassa suurta kirkkoa.
”auta minua hänen kantamisessaan” Hän sanoi miehelle tiputtaen ruumiin maahan.
”ota sinä jaloista kiinni, kannetaan ainakin ruumis pois näkösältä”
Mortem lähestyi ruumista varovaisesti, tarkkailen Zack tarkkaavaisena. Hän katseensa siirtyi kohti ruumiin rinnassa yhä olevaa puukkoa, ja oli aivan varma ettei se suinkaan ollut ainoa Zackin vaateiden kätkemä heittoveitsi. Mikäli hän halusi selvitä tästä elävänä, hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin totella. Hän tarttui entisen mestarinsa Cidolfus Creightonin jaloista.
”Mihin viemme hänet?” Mortem kysyi mieheltä. Zack osoitti alttarin toisella puolella olevaa syrjäistä ovea. Ovi johti ulos kirkosta kirkon taakse. He kantoivat ruumiin oven viereen, ja laskivat sen alas.
pienen hiljaisuuden jälkeen Zack sanoi: ”Haluan hirttää ruumiin kaupungin porttien ulkopuolella.”
Tämän jälkeen hän viimein poisti puukon miehen rinnasta, ja pyyhki sen Creightonin kaapuun. Ammottavasta haavasta tippui vieläkin verta.
”Oletan että kaupungin vartijat ovat lahjottavissa. Mene sinne ja keksi joku sellainen tekosyy että ketään ei kiinnittäisi mitään huomiota kahteen mieheen kantamassa ruumista pois kaupungista.” Zack sanoi ja tuijotti tiukasti kirjuria. Mortem katsoi pelokkaana miestä, ja poistui hiljaa ovesta kirkon ulkopuolelle. Vaikka mies oli näyttänyt pelokkaalta, Zack tiesi varmasti että mies palaisi. Kun hän ensi kertaa näki miehen Cidolfusksen työhuoneessa, hän huomasi miehen kirkkaansinisitä silmistä paistavan poikkeuksellisen älykkyyden. Hän kyllä tekisi oikean ratkaisun. Hän ei epäillyt hetkeäkään että mies pettäisi hänet.
Vaikka matka Vartiopäällikön luokse ja takaisin oli melko pitkä matka, Zackin ei tarvinnut odottaa miestä kovin kauaa. Nyt Miehen katseessa ei näkynyt merkkiäkään pelosta, hän näytti suorastaan valmiilta edessä olevaan tehtävään. Zack tajusi että miehen oletettu korkea ikä oli ehkä pelkkää illuusiota. Hänen paksut valkoiset kulmakarvat ja pitkä harva valkoinen parta saivat hänet näyttämään todella vanhalta. Jos mies ajaisi partansa, Zack oli varma että hän näyttäisi ainakin 20 vuotta nuoremmalta. Ja vaikka mies oli lyhyt, se ei johtunut siitä että hän olisi kutistunut vanhetessaan, vaan hänen ryhtinsä oli erinomaisen suora, ja hänen kaapunsa alta paljastuvat kädet näyttivät lihaksikkailta..
”Reitti on vapaa, tehdään tämä mahdollisimman nopeasti” Mortem sanoi ja otti kiinni ruumiin jaloista. He kantoivat ruumiin ulos kirkosta ja suuntasivat kaupungin pääportille.
”En usko että olemme tavanneet” Zack sanoi pitääkseen yllä keskustelua, ”Minun nimeni on Zack, Zack Crestwhirl”.
”Tiedän kyllä vallan hyvin ketä olet”, kirjuri vastasi. ”Minun nimeni on Mortem, Soran Mortem”
”Mortem? Minäkin olen kuullut sinusta. Olet suorastaan kuuluisa pääkaupungissa. Sanotaan että kukaan muu ei pysty kirjoittamaan yhtä kauniita kirjaimia kuin sinä. Miksi muuten olit Creightonin palveluksessa? Sinusta olisi helposti voinut tulla itse suuren Kuninkaan kirjuri.”
Mortem vain tuhahti vastaukseksi. Zack päätti olla painostamasta lisää. He saapuivat porttien ulkopuolelle ilman ongelmia. Mortemin oli onnistunut pitämään vartijat pois alueelta ainakin hetkeksi. Portin ulkopuolella oli suuri ja Tammi, jonka paksuista oksista riippui usein hirtettyjen pikkurikollisten ruumiita pelotteeksi kaupungin asukkaille. Useat heistä olivat kuolleet Creightonin käskystä. Nyt puussa ei kuitenkaan roikkunut ketään. Puuhun oli valmiiksi sidottu muutamakin hirttosilmukka, ja yhdessä he saivat ruumiin nostettua yhteen niistä. Kun he olivat valmiita, Zack pyyhki hikeä otsaltaan. Vaikka he olivat rehkineet melko pitkään, Mortem ei näyttänyt edes hengästyneeltä.
”Sinä vedit minut mukaan tähän vasten tahtoani, haluan vain varmistaa että tiedät sen. Creightonin kuolema mutkistaa monia asioita. Ja taitaa vielä olla että kyläläisten tuomitsevat sormet osoittavat aamulla minuun. Toivottavasti ymmärrät että teoilla on seurauksensa.” Morten sanoi.
”Kyllä minä osaan pitää huolen itsestäni, pidä sinä huoli vain itsestäsi.” Zack vastasi. Mortem vain nyökkäsi. Tämän jälkeen molemmat poistuivat eri suuntiin, Ja hävisivät takaisin pimeän kaupungin varjoihin.
