 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Novellin parasta antia on aikalaiskuvaus ja erityisesti tuon ajan pienen maalaiskuolun kuvailu. Itsekin olen syntyjään pieneltä paikkakunnalta, ja paljon tuttua oli mukana: opettajan suosikit ja inhokit, joiden lisäksi tosielämässä oli sitten iso joukko meitä harmaata massaa, joihin opettajat eivät tuntuneet kiinnittävän juuri mitään huomiota. Fyysistä väkivaltaa opettajien toimesta en muista koskaan todistaneeni, mutta ainakin novellin maailmassa sekin tuntui uskottavalta. Samoin tuli esiin aikansa pienille agraariyhteisöille tyypillinen yleinen auktoriteettein pelko, joka nosti opettajan Jumalasta seuraavaksi. Siis ylöspäin. Opettajan tekemiset olivat kaikkien tiedossa, eikä moisia kasvatusmetodeita varsinaisesti hyväksytty, mutta kukaan ei myöskään uskaltanut puuttua asiaan.
Teksti on tyypillistä Veskua, mukavaa luettavaa omaperäisellä ja tunnistettavalla tyylillä kirjoitettuna.
Jos nyt jostakin pitää nillittää, niin hieman sellainen tunne tuli, että tässä on tungettu romaanin mittainen idea novellin pituiseen tekstiin. Tämä näyttäytyy lukijalle mm. siinä, että aika paljon tapahtumia vain kerrotaan, ja melko vähän avataan varsinaisiksi kohtauksiksi, jotka toisivat henkilöt ja tapahtumat lähemmäksi lukijaa.
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
