Proosateksinä en voi tätä arvostella, tämä on mielestäni kannanotto tai runo, tai kannanotto runon muodossa. Arvostelen tätä siis runona.
Mielestäni tämä ei runona ole kauhean huono, ja tekstinäkin tämä on helppolukuinen, mutta rytmittämistä ei ole ajateltu juuri ollenkaan, eikä se ole koskaan hyvä asia, jos lukija joutuu miettimään, onko tämä runoa vai proosaa vai mielipidekirjoitus. Tyylilajin pitäisi tulla selväksi jo ensimmäisillä riveillä.
Sisältö on vuonna 2017 tekstiä lukevalle varsin vieras. Kapitalismi, kommunismi, politiikka, vanhahtava ajatusmaailma, vanhahtava vastakkainasettelu. Mutta osa lauseista sointuu kauniisti keskenään, siksi tekstiä on miellyttävää lukea siitä huolimatta, että aihe on etäinen. Lähestymistapaa on vaikea hakea, koska ei tiedä, pitäisikö lukiessa antaa sisällön viedä vai nauttia vain lukemisesta lukemisen vuoksi.